Mikko Savelius Puheenvuoro kerrallaan parempaa Suomea rakentamassa

Pohjois-Amerikan pyöräilyterveisiä

  • Seattlessa linja-auton etuhaarukkaan on kiinnitetty matkustajien polkupyörät. Kuva herätti tunteita pyöräilyfoorumissa.
    Seattlessa linja-auton etuhaarukkaan on kiinnitetty matkustajien polkupyörät. Kuva herätti tunteita pyöräilyfoorumissa.
  • Seattlen keskustassa on vähän varsinaisia pyöräilyteitä. Pyörät ovat ohjeistettu katumaalauksin kulkemaan autojen seassa.
    Seattlen keskustassa on vähän varsinaisia pyöräilyteitä. Pyörät ovat ohjeistettu katumaalauksin kulkemaan autojen seassa.
  • Seatlessa toki löytyi myös pelkästään pyöräilijöille varattuja teitä. Kuten tämä rantakaista.
    Seatlessa toki löytyi myös pelkästään pyöräilijöille varattuja teitä. Kuten tämä rantakaista.
  • Vancouverissa lähiötie loppui autoilta kesken katua ja matkaa saattoi jatkaa polkupyörällä.
    Vancouverissa lähiötie loppui autoilta kesken katua ja matkaa saattoi jatkaa polkupyörällä.
  • Vancouverissa muutamat kadut oli kokonaan suljettu autoliikenteeltä ja tehty polkupyörille omat kaistat ja liikennevalot.
    Vancouverissa muutamat kadut oli kokonaan suljettu autoliikenteeltä ja tehty polkupyörille omat kaistat ja liikennevalot.
  • Vancouverissa polkupyöräilijöille oli maalattu oma kaista ja heti sen viereen parkkipaikat. Autot ja polkupyörät sopuisasti.
    Vancouverissa polkupyöräilijöille oli maalattu oma kaista ja heti sen viereen parkkipaikat. Autot ja polkupyörät sopuisasti.
  • Vancouverin keskustassa pyöräteiden paikka risteyksessä oli maalattu selkeästi vihreällä.
    Vancouverin keskustassa pyöräteiden paikka risteyksessä oli maalattu selkeästi vihreällä.
  • Allekirjoittanut Vancouverin keskusta-alueella.
    Allekirjoittanut Vancouverin keskusta-alueella.

Nokka nuuskii Amerikan ihmeitä! Vietin kymmenen päivän loman Tyynenmeren varrella sijaitsevessa kahdessa suurkaupungissa Vancouverissa (Kanada) ja Seattlessa (Yhdysvallat). Lyhyen vierailuni aikana havaitsin molemmissa kaupungeissa mielenkiintoisia piirteitä suhtaumisessa autoiluun, kävelyyn, joukkoliikenteeseen ja polkupyöräilyyn. Kirjoitan  aihealueesta ilman sen kummempaa perehtymista taustoihin ja tyydyn kertomaan vain sen minkä näin omin silmin.

Autoilu on kingi

Molemmat suurkaupungit ovat hyvin autovaltaisia, mutta viime vuosina ne ovat investoinneet myös vaihtoehtoisiin liikkumismuotoihin. Huomasin, että Vancouver laajentaa omaa Sky Train (lähijuna) järjestelmäänsä, mutta Seattlessa ei näkynyt olevan samanlaista rakentamisen meininkiä. Molemmat kaupungit ovat joukkoliikenteen puolelta hyvin linja-autovaltaisia. 

Tämän johdosta voi ymmärtää miksi linja-autoihin on asennettu kuljetushaarukat polkupyöriä varten. Polkupyörät ovat osa joukkoliikennettä. Lähetin yhden kuvan aiheesta suomalaiselle pyöräilyfoorumille. Osa kommentoijista pitäisi ratkaisua hyvänä myös Helsingin seudulle, kun taas jotkut kommentit näkivät sen linja-automatkan hidasteena (pyörän asettaminen kestää jonkin aikaa) tai jopa osoituksena pyöräilijän laiskuudesta. Kuva jakoi mielipiteiteet sen verran jyrkästi, että se poistettiin foorumilta jonkin ajan kuluttua kokonaan.

Meillä Helsingissä linja-autoissa ei voi kuljettaa polkupyörää (puhumattakaan etuhaarukoista). Sen sijaan metroissa ja junissa polkupyörää voi kuljettaa mikäli se ei ole ruuhka-aikaan muiden matkustajien tiellä. Sama sääntö pätee myös Vancouverin Sky Trainiin.

Polkupyöräilijät autojen joukkoon

Polkupyöräilyn osalta molemmissa kaupungeissa pyöräily nähtiin osana autoliikennettä. Seattle sijoitti selkeämmin pyöräilijät autojen sekaan - ja katumaalausta enempää vältti tarjoamasta omia pyöräteitä. Sen sijaan Vancouverissa pyöräilymahdollisuudet merkittiin selkeämmin maalauksilla, omilla liikennevaloilla sekä katujärjestelyillä. Vancouverin lähiöitä halkoi rauhallisia autokatuosuuksia, jotka olivat merkitty "pyöräilyn highway":ksi vain tieviitoin. Tälläinen luotisuora katu saattoi katketa autoilta kesken ja matkaa jatkui vain polkupyörällä.

Molempien kaupunkien keskusta-alueen pyöräily oli paremmassa kunnossa kun niiden lähiöissä. Itse koin hieman epämukavia hetkiä kauempana keskustasta, kun autoilijat ajoivat puolen metrin päästä noin 70 km/h nopeudella. Lisäksi lähiöissä pyöräreitit saattoivat mystisesti kadota jonnekin ja niiden uudelleen etsiminen muutaman kymmenen metrin päästä saattoi vaatia poikkeamisen hurjan autoliikenteen keskelle. Seatlessa bussikaistat olivat kiellettyjä autoilta, mutta sallittuja polkupyöräilijöille.

Loppupäätelmät

Polkupyöräily oli mielenkiintoinen tapa liikkua molemmissa kaupungeissa. Silmämääräisesti katsoen molempien pyöräilymäärät olivat yllättävän pienet. Väittäisin, että ne olivat samaa luokkaa kuin asukasluvultaan paljon pienemmässä Helsingissä normaalina kesäpäivänä. Kuitenkin molempien kaupunkien lämpötila oli +20 asteen tienoilla syyskuun loppupuolella. Ehkäpä pitkät etäisyydet, lähiöiden kukkulamaisuus ja alueiden sateisuus eivät houkuttele pyöräilemään.

Pohjois-Amerikan ja Helsingin ero löytyy polkupyöräilyn ajattelutavassa. Täällä pyöräily on eräänlainen jatke kävelylle. Pohjois-Amerikassa kävelytiet ovat todella kapeita (paitsi aivan ydinkeskustassa), joten niistä on oikeastaan vaikea lohkoa omaa pyörätietä - päinvastoin kuin meillä. Mielestäni Helsingin lähiöt ovat pyöräilyn kannalta miellyttävät monipuolisine pyöräilyteineen. Haittana on lähinnä ihmeellisen jyrkät katukivetykset, jotka muotoilevat eturengasta ellei ole varovainen. Osa pyöräilyaktiiveista haluaisi siirtää pyöräilyn autoliikenteen sekaan. Itse vierastan ajatusta, sillä se kyllä toimisi "vahvemmille" yksilöille, mutta jättäisi heikommat - kuten lapset ja vanhukset - pyöräilyn ulkopuolisiksi. 

Helsingin kantakaupungissa tilanne ei ole aivan niin hyvä kuin lähiöissä. Polkupyöräteitä on kyllä, mutta niiden ajatusmallina on vielä virkistäytyminen ja vapaa-aika. Sen sijaan ajatusmallia tulisi muuttaa kohti hyötyä sekä työpaikan ja kodin välistä liikkumista. Polkupyöräily tulisi olla kaupunkilaiselle yhtä varteen otettava vaihtoehto kuin autoilu, käveleminen tai joukkoliikenne.

Onneksi asia on huomattu Helsingin liikennesuunnittelussa. Lähitulevaisuudessa kantakaupunkia halkoo polkupyöräilyn baanaverkko.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Kiitos terveisistä! Pari tuhatta kilsaa vuosittain pyöräilevänä tiedän, mistä on kysymys. Kotimaakuntani ulkopuolella en tosin ole ikinä polkenut metriäkään.

Polkupyörät bussin keulalla tuovat mieleeni kaukaisen 1960-luvun, jolloin meikäläisissäkin linja-autoissa oli pyöräkoukut, tosin peräosassa. Nyt polkupyöriä kuljetellaan henkilöautojen vetokoukkujen telineissä. Kaikesta tällaisesta minulla on vain yksi mielipide: jos olet tosipyöräilijä, et tarvitse autokyytiä - poikkeuksina rengasrikot ja vastaavat.

Viime keväänä Munchenissä ydinkeskustan autottomalla alueella paikallisoppaani varoitteli tämän tästä kovavauhtisista ja äänettömistä pyöräilijöistä. Aiheellinen muistutus; ajan itsekin usein täysillä!

Käyttäjän mikkosavelius kuva
Mikko Savelius

Vancouverin pyöräteiden rakentamisesta syntyi viime vuonna jopa pienimuotoinen skandaali. Pormestari oli muuttamassa asuntoon, jonka varrelle oltiin suunnittelemassa kävelykadun ja pyöräteiden parannusta. Tämä hanke olisi johtanut asuntojen arvon _nousuun_. Lopulta pormestari perääntyi ja muutti toiseen asuntoon, jonka varrella pyörätie oli jo valmiina.
http://www.vancouversun.com/Vancouver+mayor+recuse...

Toimituksen poiminnat