Mikko Savelius Puheenvuoro kerrallaan parempaa Suomea rakentamassa

A2 Yrittäjä-illan saldoa

Yleisradio ansaitsee kymmenen pistettä ja papukaijan merkin. Viime päivinä sen ajankohtaistoimitus on kirjoittanut useita nettiartikkeleita yrittäjyydestä, joista suosittelen pikaista yrittäjätestiä. Teema huipentui tiistaina (2.12.2014) televisioituun Ajankohtaisen kakkosen yrittäjyyteen keskittyneeseen keskusteluiltaan. Poimin yli kaksituntisesta keskustelusta muutamia huomioita.

Ensinnäkin olen tyytyväinen, että näimme keskusteluillan, jossa itse yrittäjät olivat enemmistönä. Sarkastisesti huomautan, että tähän ei pystynyt edes syksyllä Tampereella järjestetty Yrittäjäpäivät. Tyypillisesti Suomessa yrittäjien asemaa arvioidaan työryhmissä, joissa vähintään puolet jäsenistä edustaa julkista sektoria.

A2 Yrittäjä-illan kokoonpano oli varsin onnistunut. Ilahduttavaa oli, että erityisesti mikroyrittäjät (alle 10 työntekijää) saivat puheenvuoron - varsinkin kun valtaosa (94 %) yrittäjistä pyörittää hyvin pientä yritystä.

Yhdessä vai syyllistäen?

Keskustelu lähti mainiosti käyntiin nuorten startup-yrittäjien puheilla, joissa hehkutettiin positiivisuutta, intohimoa ja samassa veneessä soutamista yhdessä työntekijöiden kanssa. Sen sijaan vastauspuheenvuoroissa vasemmistolaiset politikot katsoivat asiaa työmarkkinapohjaisesti, jossa "pahiksen" roolin sai - jälleen kerran - isot yritykset. Itseäni viimeksi mainittu ajatus häiritsee, sillä suuret yritykset hoitavat yhteiskunnalliset velvoitteensa (palkat, työehdot, vastuut) keskimäärin paremmin kuin pienet yritykset - huolimatta viime aikojen tarkoituksenhakuisesta keskustelusta.

Edelliseen liittyen keskustelussa tuotiin esiin ajatus, että yksityisiä sosiaali- ja terveyspalveluita hallitsee muutama ylikansallinen jätti. Luulo ei ole tiedon väärti. Sosiaalipalveluyrityksiä on Suomessa yli 4 000 ja ne ovat 99 prosenttisesti pieniä tai keskisuuria sekä työllistävät 70 prosenttia alan työntekijöistä. Sama suhde on likimain myös terveyspalveluyrityksissä.

A2 Yrittäjä-illan keskustelussa nostettiin esille ns. pakkoyrittäjyys, kun haluttiin tuoda esille yrittämisen epäkohtia. Henkilökohtaisesti karsastan koko sanaa. Meillä on toimialoja, joissa yhden hengen yrityksen perustaminen on käytännössä pakollista. Toisaalta Suomen Yrittäjien kyselyssä 80 prosenttia yksinyrittäjistä aikoo varmasti tai hyvin todennäköisesti jatkaa yrittäjänä. Mikäli alalla ei ole kysyntää (asiakkaita) riittävästi palkansaajalle tai yrittäjälle, niin onko ko. ala mahdollisesti järkevä? Keskusteluillassa kommentointiikin, että eihän puhekielessä ole sellaista käsitettäkään kuin "pakkopalkansaaja", vaikka työ ei olekaan aina varmaa ja miellyttävää.

Yrittämisen esteet

Keskusteluillan aikana listattiin useita yrittämisen esteitä.

  • Monet pienyrittäjät haikailevat arvonlisäveron alarajan nostamista nykyisestä 8 500 eurosta vaikkapa 50 000 euroon asti. Suomen Yrittäjät ehdottaa liukuvaa rajaa. Tämä vaikuttaisi myönteisesti pieniin kuluttajakauppaa tekeviin yrityksiin, mutta b-to-b yrityksiin sillä ei ole vaikutusta (arvonlisävero on viimeksi mainituille läpikulkuerä). Henkilökohtaisesti en ole vakuuttunut tehosta, mutta ainakin tätä voitaisiin selvittää.
  •  Liiallisen sääntelyn purkaminen. Henkilökohtaisesti kannatan keveämpää sääntelyä, mutta samalla myös sovittujen sääntöjen riittävää valvontaa, jotta kaikki yritykset ovat samalla viivalla.
  • Sosiaaliturvan parantaminen. Henkilökohtaisesti olen hieman epävarma tästä kysymyksestä - riippuu varmaan missä kohdin ja millä julkisella panoksella. Mikäli yritys epäonnistuu (konkurssi tai muu lopettaminen), niin parasta sosiaaliturvaa olisi taata yrittäjälle uusi alku joko yrittäjänä tai palkansaajana. Henkilökohtaisen konkurssin salliminen Yhdysvaltain malliin voisi olla kannatettava asia.
  • Viron veromalli. Kannatan ehdottomasti. Yhteisövero olisi 0 prosenttia. Yritys maksaisi voitosta veroa vasta siinä vaiheessa, kun raha otetaan yrityksestä ulos.
  • Palkkatuki. En kannata. Tämä vääristää kilpailua ja työllistää lähinnä vain julkista sektoria. Parempi olisi lopettaa nykyiset yritystuet ja siirtyä yksinkertaisempaa malliin, kuten yllämainittuun ns. Viron malliin.

Ainoastaan asiakkaat päättävät

Vähemmän valtiota, enemmän rohkeutta yrittää. Kuten keskustelussa huomautettiin, niin julkinen raha vääristää markkinoita. Nyt valtio verottaa terveitä yrityksiä ja jakaa heidän rahojaan summamutikassa eteenpäin. Ainoastaan markkinat (asiakkaat) voivat päättää mitkä yritykset menestyvät ja mitkä eivät. Valtion tehtävänä ei ole päättää menestyjiä markkinoiden puolesta vaan tarjota kaikille toimijoille yhtäläiset mahdollisuudet menestyä.

Mielestäni Suomi on kaikesta huolimatta hyvä maa yrittää. Nyt tarvitaan politikoilta rohkeutta kuunnella yrittäjiä ja raivata ylimääräiset julkisen vallan esteet.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (54 kommenttia)

Käyttäjän ViljoRafaelHeinonen kuva
Viljo Heinonen

Kirjoitin blogin samasta aiheesta. Muutamissa asioissa olemme jopa samoilla linjoilla. Esimerkiksi siinä, että yrittäjän tuotteille tai palveluilla pitää olla riittävästi kysyntää. Yhteiskunnan tuen varassa yritykset eivät voi pääsääntöisesti toimia. Käynnistysapu on erikseen, mutta yleisesti kestävää yritystoimintaa on se, että maksetaan verot ja huolehditaan velvoitteista.

Et muuten maininnut palkka-alea eli sisäistä devalvointia keinoksi parantaa yrityksen kilpailukykyä. Unohtuiko, vai asetatko muut tekijät kilpailukyvyssä etusijalle?

Käyttäjän mikkosavelius kuva
Mikko Savelius

Palkat on syytä todennäköisesti jäädyttää ainakin toistaiseksi nykytasolle, mutta suurempi ongelma on työehtojen joustamattomuus paikallisesti. Syksyllä eräs maakunnan teollisuusyrittäjä totesi keskustelutilaisuudessa, että he teettävät nyt Ruotsissa ylimääräiset tilaukset Suomen sijaan. Syynä ei ole palkkataso (joka on suunnilleen sama) vaan työehtosopimusten paikallinen joustaminen. Viimeksi mainittu ei tarkoittaisi Suomessa ay-liikkeen alasajoa vaan vähemmän jäykkyyttä nykyiseen tilanteeseen.

Pekka Heliste

Minä olen sopinut työajan joustoista jo 70-luvulla eikä niisää ole ollut mitään ongelmia, ala on vaatinut kaikenlaisia työaikoja ja kyllä niistä on aina voitu sopia paikallisesti

Mutta jos työnantaja kusettaa tai ei ole sitoutunut työntekijöihin niin miksipä työntekijätkään joustaisivat ? Jos joustoja ei synny niin yrittäjän kannattaa katsoa peiliin. Eivät työehtosopimukset joustoja kiellä, ne on vain sovittava paikallisesti

Käyttäjän TimoTarus kuva
Timo Tarus Vastaus kommenttiin #5

Ja nyt jos koskaan duunaria kusetetaan.

Ihmisluonto on semmonen, että kun ahtaalle joutuu niin oma nahka pyritään pelastamaan ensimmäiseksi, viis moraalista ja velvollisuuksista.

Palkkaturvassa nyt ruuhkaa!

Mohamed Rasal

"A2 Yrittäjä-illan keskustelussa nostettiin esille ns. pakkoyrittäjyys, kun haluttiin tuoda esille yrittämisen epäkohtia. Henkilökohtaisesti karsastan koko sanaa. Meillä on toimialoja, joissa yhden hengen yrityksen perustaminen on käytännössä pakollista."

Tietenkin jos on onnistunut pääsemään lääkikseen. Mitä siihen sitten vaaditaan, kova oma työ vaan?

Kyllä se vaatii paljon muutakin. Se vaatii vahvan tukijoukon ja perustan, eli käytännössä hyvän perheen, jolla on myös varallisuutta. Miettikää hetki noita perhetaustoja, miten se muovaa ihmisen - varallisuus voi sen jälkeen toki olla sivuseikka. Toisaalta tyhmempi hyvillä suhteilla pääsee pitkälle.

Pekka Heliste

ALV rajan nosto parantaisi etenkin yksinyrittäjän asemaa.Raja voisi olla likuva 30000-50000 välillä, silloin yrittäjä voisi tehdä normaaliansion kohtuutyöllä

Viron malli ei onnistu.Suomella on monen maan kanssa 0-verosopimus osingoista joten käytännössä koko yritystoiminta olisi vapaa tuloverosta.Nytkin 50 % osingoista menee ulkomaille 0-verolla
Ja nollavero houkuttelisi myös tavalliset kotimaiset yrittäjätkin myymään yrityksensä ulkomaiselle yhtiölle, jonka omistajaa ei saisi selvitettyä

Käyttäjän ViljoRafaelHeinonen kuva
Viljo Heinonen

Minusta on arveluttavaa alentaa arvonlisäveroa yrityksen koon mukaan. Se mahdollistaisi palveluhintojen alentamisen, mutta ei lisäisi lainkaan työmahdollisuuksia. Yrittäjät vain kilpailisivat keskenään samoin kuin nytkin, joskin alemmalla hintatasolla. Olisiko tuo edes asiakkaiden ja yhteiskunnankaan etu, kun verotulot vähenisivät. Kysymys olisi perimmältään pienyrittäjien asiakkaiden tukemisesta. En kannata.

Pekka Heliste

Tämä auttaa lähinnä pieniä osa-aikaisia yrittäji, jotka tekevät käsillän töitä esim pienten paikkakuntien kampaajat saisivat nostettua elintasoaan

Kilpailuvaikutus on olematon, sillä ei pienellä markkinalla ole suurta kilpailua

Pekka Heliste

Yrittäjät ovat käsittäneet koko sosiaaliturvan väärin.

Esim kampaaja,joka valitteli kela-korvauksen pienuutta ei ymmärtänyt, että se on vain ansionmenetys eikä sillä ole edes tarkoitus kattaa yrityksen toiminnan keskeytyksestä aiheutuneita kuluja

Sitä varten on vakuutusyhtiöt tarjoavat keskeytysvakuutusta.

Sääntelyäkin voidaan purkaa velvoittamalla yrittäjät maksmaan toiminnasta johtuneet vahingot.Enpä usko, että yksikän ravintolayrittäjä kykenee maksamaan miljoonien korvauksia jo pienestä vatsatautiepidemiasta.Vaihtoehto olisi rahasto, johon rahaa kerätään yrittäjiltä tai vakutus, mutta vakuutusyhtiöt ovat vielä pahempia säätelijöitä kuin valtio

Yksi sääntelyn ongelma on, että kovin säätelijä on vakuutusyhtiö, mutta yrittäjät eivät erota toimijoita tai kuvittelevat,e ttä vakuutusehdot tulevat valtiolta

Veloista vapauttavan henkilökohtaisen konkurssin mahdollistavan lainsäädännön säätämisestä Suomeen keskusteltiin eduskunnassa 2009. Oikeusministeri Tuija Braxin vastauksessa edustaja Toimi Kankaanniemen kirjalliseen kysymykseen (KK 201/2009) todetaan, että asiasta on 2000-luvulla tehty useita selvityksiä, mutta asiaan liittyy vaikeita ongelmia. Kansalaisten yhdenvertaisuus edellyttää, ettei henkilökohtainen konkurssi koske ainoastaan velkaisia yrittäjiä, vaan kaikkia kansalaisia. Se taas todennäköisesti vaikuttaisi rahoituksen hintaan ja ehtoihin, jolla olisi haitallisia seurauksia esimerkiksi yritystoimintaa aloitettaessa. Lisäksi yrittäjä joutuu yleensä velkaa ottaessaan antamaan omaisuuttaan pantiksi, jolloin velkoja saa ottaa saatavansa pantista. Sellaista maksukyvyttömyysjärjestelmää tuskin tullaan säätämään, joka vapauttaisi panttivastuusta

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Eikö silloin Heliste olisi selkeämpi, että työntekijätkin ottaisivat itselleen keskeytysvakuutuksen sairastumisensa varalle ja työnantajat vapautettaisiin tästä rasitteesta?

Pekka Heliste

Työntekijän näkökulmasta kysymys on miten palkka on sovittu maksettavaksi.Tietysti mallista voidaan luopua, jos sovitaan , että palkkoja nostetaan vastaavasti.

Toisaalta yrittäjäkin saa ansiotulon menetyksestä korvausta, joten sekin pitäsi lopettaa.

Sekoitat kaksi asiaa, yrittäjän ansion ja liiketoiminnan kulut, ne ovat eri asioita .Kela korvaa yrittäjälle ansionmenetystä niin kuin se tekee palkansaajallekin

Keksytysvakuutus taas korvaa tilavuokria, energiakauluja ym liiketoiminnan kuluja mutta ei ansionmenetystä

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #20

Enkä sekoita, kysyin vain yhtä asiaa, eli miksei ja sain vastauksen, mutta en sekoita mitään.

Käyttäjän ViljoRafaelHeinonen kuva
Viljo Heinonen

Sairastumisen ja tapaturman varalta työntekijällä on vakuutus, jonka tapaturman osalta maksaa työnantaja ja myös pääosan sairausvakuutuksesta. Tämä on niitä sopimusasioita, joita monet tosiaan hinkuvat pois työnantajaa rasittamasta. Sama koskee koko työterveyshuoltoa.

Minä en kyllä romuttaisi hyvin toimivaa järjestelmää. Muistutan vielä, etteivät työnantajat eivät pienet eikä suuret niitä kuluja perimmältään maksa, vaan asiakas, joka tuotteen tai palvelun ostaa. Jos yrittäjä ei näitä kuluja osaa laskuihinsa hinnoitella, on hän pikavauhtia entinen yrittäjä. Nämä ovat yritystoiminnan kulkuja aivan samoin kuin työtilat ja -välineet.

Jouni Nordman

Yksi puoli josta et ottanut kantaa, oli työvoiman ja yrittäjien kohtaaminen, sillä jos siirtyisimme oppisopimus pohjoiseen koulutus malliin. Josaa työntekijän välilliset kulut opiskelun aikana olisi julkisen puolen kustannetaava. Niin yrittäjien ei tarvii alkaa koulusta tulevia kouluttamaan vasta kolmivuotisen ammattikoulun jälkeen, vaan voisivat heitä kouluttaa jo peruskoulun jälkeen. Teoriat voisi hoitaa nettipohjasina, jolloin yhdellä opettajalla voi olla vaikka 200 oppilasta.

Toinen mikä olisi aloittavalle työntekijälle luotava, olisi eläkevakuutus puolittain ensimmäiseksi 5 vuoden ajaksi, jolloin ei tarvita mitään hallinto himmeleitä työntekijän ja työnantaJan välillä.

Pekka Heliste

Amisopintoihin ja muihinkin opienthin kuluu 6 kk-18 kk työharjoittelu yrityksissä ja se tehdään pääsääntöisesti palkatta.Kyllä tossa ajassa oppii jo perusasiat ammatista eikä vasta-alkaja saa kuin aloittelijan palkan esim metallissa n 8-9 euroa, kun kokenut ammattimies saa 25-30 euroa

Pperehdyttäminen firmaan kuuluu liiketoiminnan kuluihin, olen palkannut satoja, eikä yhtään täysin valmista ole sattunut kohdalle

Minä olen perehdyttänyt jopa paria uutta tj talon tavoille, ei kukaan ole täysin valmis kun tulee vaan vaatii perehdyttämisen

Ne ovat normaalia liiketoimintaa ja normaaleja liiketoiminnan kuluja.

Saksan oppisopimuskoulutuksessa firmoilla on omat koulunsa , jossa oppilaat opiskelevat 1-2 päivää viikossa eli käytännön harjoittelua tulee sielläkin yhtä paljon kuin Suomessa, mutat Saksassa tuosta harjoittelusta maksetaan palkkaa toisin kuin Suomessa

Suomessa taitaa vain paperiteollisuudella on oma koulu

Käyttäjän mukitalo kuva
Veikko Mäkitalo

Lepomäki oli kaksi askelta edellä muita ja jokaisen pitäisi miettiä hänen sanomisiaan ennekuin tyrmää analysoimatta itse asiaa. Todellinen lupaus kokoomuksessa tulevaisuuden rakenteissa, pitäkää kiinni ja räätälöikää oikeita vaikutusposteja hänelle. Vasemmistolaiset on vitsi ja Vihreät voivat keskittyä 3. ja 4. sukupuoleen oikeuksineen ja silleen, eikä sotkea asioita isänmaassa.
Helvetin tyylikäs ratkaisu Fortumin ja Pyhäjoen tapauksessa ja seuraviin kaavailuihin Loviisan yksikön 3. ja 4 vaihe käyntiin. Siellä on jo valmiina paikka kahdelle pytylle joten hopi hopi.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Peukaloni Lepomäen puheenvuorojen esille tuomisesta.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Lepomäki ja Lepomäki, miksiköhän puheet eivät kohtaa siellä missä lakeja fiilaillaan?

Käyttäjän mukitalo kuva
Veikko Mäkitalo
Pekka Heliste

Lepomäki ei ole realisti, ideat voivat olla hyviä, mutta niitä on kokeiltu ja huonoksi todettuja

Esim sosiaaliturvatili . jota lepomäki esittelee omanaan on voimassa Singaporessa, mutta naapurimaissa asuneena voin todeta, että malli ei ole läheskään sellainen kuin annetaan ymmärtää

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Miksiköhän kolmikantaa, TUPO:a ja yleissitovuutta ei löydy Euroopasta Suomen lisäksi mistään muualta ?

http://blogit.iltalehti.fi/kalle-isokallio/2014/12...

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Tietääkseni muissa maissa ei ole suomalaisia päättäjiä, jotka puhuvat vaalikentillä puolueensa pussiin ja eduskunnassa omaan pussiin.

Pekka Heliste

Saksa ja Ruotsi ovat kopioineet mallia Suomesta.

TUPOssa oli aina joku vientiliitoista päänavaaja , useimmiten Metalli ja se määritteli palkankorotustason, jota muute ivät ylittäneet

Ruotsi ja Saksa ovat soveltaneet periaatetta menestyksekkäästi aikana, jolloin Suomi luopui mallista.Saksa ja Ruotsi ovat myös saaneet osan lainsäädännöstä tupoista esim osa-aikatyön/työajanlyhentämisen tuet etc

TUPOsta luopuminen johti Suomessa siihen, että Suomeen ei ole saatu osa-aikatyön tuia, jotta työtä voisi jakaa.

Lisäksi julkinen sektori on ollut päänavaaja ja se sai palkkakulut karkaamaan.Katisen kuuluisa luaus Sari Sairaanhoitajalle ajoi Suomen kuilun partaalle.

Myöskään EK ei hallinnut liitto/yrityskierrosta, koska yrityksissä ei ole neuvottelutaitoa ja yritykset/liitot alkoivat kilpailla korotuksilla ja seuauksena oli katastrofi

Pekka Heliste

Muualla tuo yleissitovuuden vaatimus on paljon alhaisempi kuin Suomessa.Toisaalta Saksassa monet yritykset ovat niin suuria, että niillä on oma tyyöehtosopimus

Käyttäjän TimoTarus kuva
Timo Tarus

Kampaamo-yrittäjän puheenvuorossa tuli ilmi juuri se asian ydin: Kun on vaan kaksi kättä, jolla se elanto pitäisi repiä, niin silloin siinä ei mitään sellaista puskuria ole kuin tavallisella työntekijällä, joka saa sairasloma-ajan palkkaa.

Nyt pitää ottaa puheeksi nimen omaan toiminimiyrittäjät, jotka yleensä toimivat yksin ja yrittävät tulla toimeen tekemällään työllä.

On eri asia jos firma pyörii miljoonien liikevaihdolla kuin että elinkeinonharjoittaja raataa pitkää päivää ja tekee liikevaihtoa esim 70 000 - 100 000 euroa.

Miksei näillä itsensätyöllistäjillä ole sosiaaliturvaa, miksei tuolla mainitulla liikevaihdolla tule toimeen jos hetkeksi joutuu pois töistä?

Kaikesta näki, ettei ns. oikeat yrittäjät ymmärtäneet taas hölkäyksen pöläystä mitä kampaamo-yrittäjä tahtoi sanoa.

Kannatan ajatusta, että mikroyritykset verkostoituisivat niin että aikaiseksi saataisi edes jonkinlainen hätävara pakollisen työttömyyden varalle, ettei tarvitsisi elellä ”pyhällä hengellä”.

Vakuutusyhtiöt eivät tee muuta kun kuppaavat yksinyrittäjältä viimeisetkin rahat. YEL on törkyhintainen!

Mikroyrityksissä on paljon myös sellaisia toimialoja joissa työt keskittyvät 70% lumettomaan kauteen, joten on älyvapaata maksattaa ennakkoveroja jos ei ole töitäkään kun henkensä pitimiksi!

Pekka Heliste

Elinkeinonharjittajaa koskevat samat yritysjohtamisen lait kuin suurempaakin.

Firma maksaa palkkaa niin yrittäjälle ja kuin palkansaajalle samoin perustein.

Mutta yrittäjällä on vapaus määrietllä sosialaiturvapalkka ja jos yrittäjä on ahne ja timii kin heinäsirkka ei määrittelee palkan alas niin etuudetkin ovat pieniä

Se on yrittäjän oma valinta.Sille ei voi mitään jos ei ymmärrä maailmasta mitään

Kela korvaa niin yrittäjälle kuin palkansaajalle yrityksen vastuun jälkeisen korvauksen, mutta se korvaa vain menetteyä ansiota , ei liiketoiminan kuluja

Jos haluaa korvausta liiketoiminann kuluista: Vuokrista, energiasta etc niin sitä varten on otettava keskeytysvakuutus.

Jos ei ymmärrä yrityksen pyörittämisestä mitään niin ei pidäalkaa yrittäjäksi

Kuten yksi yrittäjä kertoi, yrittäjöt ovat itkijöitä, joista harva osaa ja kykenee pyörittämään yritystä, kun perusasiatkin ovat hukassa

Käyttäjän TimoTarus kuva
Timo Tarus

Toiminimellä tulee toimeen ainoastaan silloin jos töitä on 12kk vuodessa ja myy pelkästään työsuoritusta pitäen kuukausiansion alle 6000 eurossa.

Vähennyksiä pitää myös osata käyttää täysimääräisesti hyväkseen.

Toiminimellä vastaat veromätkyistä omistamallasi omaisuudella.

Yrittäjän pahin virhe on, ettei lopeta ajoissa jos ei kannata.

Osakeyhtiössä sitten pääseekin pelailemaan ihan toisella tavalla. Ja jos huonosti käy, niin firmahan se konkurssiin menee, ei omistaja.

Ei Pekka Peräkään varmaan sosiaaliapuun joudu turvautumaan...

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Suomessa kokonaan tai osittain ns. suljetut alat (joille virtaa se julkinen raha-apu) estävät myös osaltaan laadukkaan ja kehitystyötä harjoittavan yrittäjyyden syntyä.

Siksi esim. koulutuksen tai koulutuksen/työ yhdistämisen alalla muutokset ovat luvattoman hitaita ja monesti huonolaatuisia poliittisia kompromisseja. Markkinoille on vaikeata tunkeutua uusilla ideoilla, kun julkinen tuki virtaa olemassa oleville toimijoille lakisääteisenä ta ns. harkinnanvaraisena (poliittisin päätöksin), vaikkevat nuo toimijat enää sitä laadun ja tulosten osalta ansaitsisikaan.
Kyse on kilpailua vääristävistä mekanismeista.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Juuri näin jos olet jotain muuta yleisen mielipiteen kanssa sinun tulee muuttua yleisen mielipiteen mukaiseksi, että saisit rahoituksen. Ne joilla on rahat jo omasta takaa harvemmin lähtevät niitä omaan yritykseen tuhlaamaan, elävät pörssin ja vanhan omaisuuden turvin.

Käyttäjän mikamustonen kuva
Mika Mustonen

Kaikki puolueet näyttävät olevan yhtä mieltä siitä, että pienyrittäjän sosiaaliturva pitää saattaa samalle tasolle kuin palkaansallakin. Mitenkähän tätä asiaa ei ole vieläkään saatu Suomessa kuitenkaan kuntoon. Onko sittenkin niin, että vasemmistopuolueet eivät tätä asiaa halua oikeasti hoitaa, koska heille on parempi, että Suomessa olisi vain suuria yrityksiä, joiden toimintaan ay-liike pääsee tehokkaammin vaikuttamaan.

Pekka Heliste

Yrittäjällä on vaikutusmahdollisuus omaan sosialiturvaansa.Useimmat mtoittavat sosiaaliturvansa alhaiseksi ja itkevät sitten kun korvaus on huono

Käyttäjän mikamustonen kuva
Mika Mustonen

Yrittäjät mitoittavat ns. 'yrittäjätulonsa' usein alakanttiin, mikä vaikuttaa aikanaan eläkkeen määrään. Sen sijaan yrittäjä ei voi sairastella täydellä palkalla kuten työntekijät, sillä ei ole mitään tekemistä yrittäjätulon kanssa.

Käyttäjän karifa kuva
Kari Fagerström Vastaus kommenttiin #33

Samainen alhainen YEL maksu on perustana Kelan sairaspäivärahan maksussa...joten tältäkin osin se on yrittäjän omavalinta.

Käyttäjän mikamustonen kuva
Mika Mustonen Vastaus kommenttiin #34

Kuitenkin yrittäjä saa Kelalta sairauspäivärahaa vasta 10 päivän omavastuuajan jälkeen (tai jos on YEL-vakuutettu 4 päivän omavastuuajan jälkeen). Eli ei ole ihan samaa luokkaa kuin palkansaajalla, jolle palkka juoksee 1. sairauspäivästä lähtien.

Pekka Heliste Vastaus kommenttiin #36

Näin se käy palkansaajallekin.

Sairastumispäivä ja seuraavat 9 arkipäivää lasketaan sairauspäivärahan omavastuuosuuteen. Tältä ajalta et saa sairauspäivärahaa Kelasta.

Tuon korvaa työnanataja.

Ja jos olet yrittäjä niin yritys voi masaa sinulle palkkaa myös tuon omavastuuajan

Tässä suhteessa yrittäjä ja palkansaaja ovat samalla viivalla, vaikka se joillekin on vaikeata käsittää

Käyttäjän mikamustonen kuva
Mika Mustonen Vastaus kommenttiin #42

Mitenkäs se yritys maksaa minulle palkkaa, jos olen yksinyrittäjänä ja sairaana. Ei siis ole ketään tienaamassa sitä maksettavaa palkkaa.

Ja muuten nuo yrittäjälle maksettavat kelan päivärahat eivät vastaa läheskään sitä täyttä palkkaa, jonka työntekijä siis saa työnantajalta sairastaessaan, vaikka yrittäjä olisi ilmoittanut yrittäjätulonsa täysin palkkaansa vastaavaksi.

Pekka Heliste Vastaus kommenttiin #45

Yrittäjän sairataminen on niin todennäköistä, että yrityksen on varauduttava tällaiseen tilanteeseen

Normaali tapa on rahastoida riskin toteutumisen varalta .

Yrittäjän pitää huomioda tämä riski hinnoittelussaan ja siirtää kulu asiakkaalle.

Rahastoa puretaan sitten kun riski toteutuu.

Muualla tämä osataan esim Europassa yritys joutuu maksamaan irtisanomiskorvausta jopa kolmen vuoden palkka.Ei mikään yritys kestä tällaista yllättävää kertamenoa ja niinpä rahaa kerätään koko työntekijän uran ajan

Jotenkin suomaliset yrittäjät eivät osaa hoitaa asioita kuten muissa maissa hoidetaan

Käyttäjän mikamustonen kuva
Mika Mustonen Vastaus kommenttiin #51

Kyllä suomalaiset yrittäjät varmaan osaavat riskien hinnoittelun siinä kuin muutkin.

Tämä keskusteluhan lähti liikkeelle A2 Yrittäjäillan keskusteluista, joissa nimenomaan pohditiin yksinyrittäjien asemaa Suomessa. Heillähän tilanne tosiaan on hankala, jos yrittäjä itse sairastuu.

Käyttäjän JouniM kuva
Jouni Minkkinen

Alvi keskusteluun toisin hieman erilaista ajattelumallia josta tuossa vanhassa blogitekstissä. Samalla se käsittelee myös muita ehdotuksia joista oli illassa puhetta.

http://jounim.puheenvuoro.uusisuomi.fi/176773-eril...

Käyttäjän steffers kuva
Tatu Ahponen

Pakkoyrittämisestä: Esimerkiksi ohjelmassa keskustellulla käännösalalla ongelma ei ole se, että kysyntää ei olisi - kyllä sitä on, eikä se kysyntä ole kansainvälistyvässä maailmassa varsinaisesti mihinkään häviämässä (tai kone korvaamassa monista ennustuksista huolimatta kääntäjää). Ongelma on, että myytävä resurssi on oma työvoima, ja ilman kunnollisia sopimuksia työvoiman hinnoittelun alarajana on oikeastaan vain se omanarvontunto - mikä kääntäjillä yleisesti alana on usein riittämätön, ja niidenkin joilla sitä kyllä löytyy pitää yrittää sopeutua alan yleiseen hintatasoon. Toki Tarmo Hietamaan edustamalla AV-käännösalalla ongelma on poikkeuksellisen akuutti muihin käännösaloihin verrattuna.

Veikko Virkkunen

TV:n yrittäjäiltaa katsellessa ihmettelin, kun Silvia Modig tuli sinne ilmeisesti kutsuttuna keskusteluvieraana. Mitähän kommari tekee siellä?

Käyttäjän kaituovinen kuva
Kai Tuovinen

Yrittämisen esteitä tuossa onkin jo käyty läpi, mutta laitanpa tänne osin samaa, mitä aiemmin Huhtasaaren blogiin.

Parturi-kampaajayrittäjä joutuu hakemaan avilta 200 euron hintaista poikkeuslupaa, jos edes yrittää aikoa pitää liikkeensä auki palvellakseen linnan Itsenäisyyspäiväjuhliin osallistujia - uhraten siinä samalla osan oman juhlapäivän vietosta.

Tässä on yksi esimerkki meidän ylisääntelystä. Lupabyrokraatti ”kannustaa” yrittäjää 200 euron lisämaksulla lisäten entisestään yrittäjäriskiä. Kannustavaa? Lisäksi poikkeusluvan odottelukin voi kestää jopa kuukauden!

Kyllä tämä ainakin kertoo sen, että vapaa yrittäjyys on tästä maasta hyvin kaukana. Yrittäjä yleensä pitää liikkeensä auki vain silloin, kun se on kannattavaa. Mutta pitäähän meillä olla tätäkin valvomassa liuta virkamiehiä, joiden leipäpuun vankka oksa näin siellä lupavirastossa säilyy.

”Vapaa yrittäjyys” on liian usein sen lupabyrokraatin käsissä. Paitsi tietysti monet julkisen sektorin työntekijät niin myös yrittäjät ovat tehokkaasti sidottuja näihin byrokratian seitteihin. Monenlaisia vastaavia lupia tarvitaan meillä pilvin pimein!

Yrittäjälle sosiaaliturvan kuuluisi olla edes sillä samalla tasolla kuin palkansaajalla. Onnistuessaanhan yrittäjä voi työllistää myös muita. Mutta miksi yrittämisestä tässäkin rangaistaan?

”Nyt valtio verottaa terveitä yrityksiä ja jakaa heidän rahojaan summamutikassa eteenpäin. Ainoastaan markkinat (asiakkaat) voivat päättää mitkä yritykset menestyvät ja mitkä eivät. Valtion tehtävänä ei ole päättää menestyjiä markkinoiden puolesta vaan tarjota kaikille toimijoille yhtäläiset mahdollisuudet menestyä”.

Juuri näin. Kun valtio jakaa verorahaa yritystukiin, jakoperusteisiin vaikuttavat monesti monet muut syyt kuin niihin pitäisi. Yritystuet minimiin, vaikkei niistä aivan täysin eroon päästäkään.

Oikeasti vapaassa kilpailussa parhaimmat yritykset säilyvät hengissä.

Käyttäjän karifa kuva
Kari Fagerström

Unohtamatta niitä kustannuksia jotka tulevat näistä laitoksista jotka tukea jakavat...TeKES, Sitra, yms..

Käyttäjän TimoTarus kuva
Timo Tarus

Ja joiden hallituksissa istuu entisiä korkean tason poliittisia vaikuttajia järkyttävän kovilla palkoilla..

Käyttäjän kaituovinen kuva
Kai Tuovinen

Myöskään Elyä unohtamatta. Keskiverto asiakas tuntuu nostavan yritystukia pari kolme kertaa 12 vuoden tarkastelussa, kun samanaikaisesti suppea kanta-asiakkaiden joukko saa tuet käyttöönsä miltei vuodesta toiseen. Mot-ohjelmassa on tätäkin joskus läpi käyty.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/09/07/yritystuki...

Pekka Heliste

Yrittäjällä on varsin suuri vapaus päättää sosiaaliturvastaan itse.Useimmat yrittäjät eivät ajattele nenää pidemmälle ja säätävät itse sosiaaliturvansa niin alas, ettei sillä tule toimeen

Ja monet sekoittavat ansionmenetyksen ja firman toiminnan keskeytyksen keskenään.Kela korvaa vain ansionmenetystä, ei liiketoiminnan kuluja keskeytyksen aikana esim vuokria, vesi-ja energalskuja etc

keskeytysta varten yrittäjän on otettava vakuutus, jos haluaa korvausta

Pekka Heliste

Yritystuet ovat yhtä suuri menoerä valtiolle ja kunnille kuin on yritysten verotuotto eli todellinen yritysvero on 0 %

Käyttäjän JuhaniKhr kuva
Juhani Kähärä

Osalle yritysvero on 20%, mutta osalle se on miinusmerkkinen, kun tukiaisia saadaan enemmän kuin maksetaan yhteisöveroja. Keskiarvo huitelee tosiaan lähellä nollaa.

Käyttäjän AkiTernt kuva
Aki Terentjeff

Suomessa oli vuonna 2011 yhteensä 315 398 PK-yritystä, mikä käsitti 98 % KAIKISTA suomalaisista yrityksistä.

Yrittäjä joka ottaa riskin ja menestyy ja jonka yritys pystyy kaikesta huolimatta tekemään VOITTOA, on tämän maan selkäranka. Sitä selkärankaa tulisi arvostaa paljon enemmän, hoitaa sen kasvualustaa kuntoon ja varmistaa sen hyvinvointi.Yrittäjät yrityksillään luovat sen hyvinvoinnin ja työpaikat, ei valtio.

Jos julkinen sektori jätetään koko keskustelusta pois, on sanomattakin selvää kenen rahoilla tässä maassa juhlitaan.

Yleisesti sellainen ihminen joka uskaltaa ottaa riskin siitä että hoitaa itsensä työllistämisen on parasta mitä tälle maalle voi yleensä olla tarjolla. Vain niistä yrittäjistä sitten ajan kanssa syntyy työnantajia jota ovat täyden arvostuksen ja kunnioituksen ansainneet, he ovat pois "rasittamasta" mm. työttömyyskortistoja ja valtion tukijärjestelmiä ja pitävät niitä veroillaan pystyssä, sillä muuten ne eivät pysyisi pystyssä.

Ilman voittoa tuottavaa yritystä ei ole mitään, ei tuloja, ei veroja, ei työlistävyyttä eikä myöskään hyvinvointia.
Yrityksen kaikkein tärkein ja jopa ainut (itselleen) tarkoitus on tuottaa VOITTOA omistajilleen.
Vasta sen jälkeen kun omistaja on päässyt siihen asemaan voittoineen, voi hän alkaa edes miettimään muiden palkkaamista yritykseensä, sekin on aina TODELLA suuri riski jonka yrittäjä taas itse kantaa.

Jos maamme johto toimisi kuten esim Sveitsi toimii, tekisi se kaikkensa yritysten mahdollisimman helppoon ja hedelmällisen kasvun auttamiseksi omilla teoillaan, mitä ne sitten ovatkin, nyt Suomessa ei näin menetellä ja lopputulema on myös sitten tämän näköinen.

Jos taas näin meneteltäisiin ja tämä olisi prioriteettisena kärkenä, voisimme olla ihan yhtä vauras ja hyvin toimeentulevia kuin Sveitsiläiset, sille en näkisi mitään estettä.

Voi kuulostaa aika karulta. mutta näin asia sattuu vaan olemaan.

Sellainen on yrittäjä, tämän maan todellinen sankari jolle kaikki kiitos kuuluu.

Käyttäjän JormaLehmonen kuva
Jorma Lehmonen

Tervehdys Mika Mustonen. Yrittäjähän määrittelee YEL-maksullaan ansiotasonsa jonka mukaisesti mm. KELA maksaa sairaspäivärahaa. Ns yrittäjätulosta ei yrittäjälle joka on YEL:n alainen makseta sairaspäivärahaa vaan yrittäjän itsensä määrittelemästä YEL-vuosiansiosta.
(ns ylimääräiset yksityiset vakuutukset eri asia)

Tämä asia tuntuu olevan melkoinen yllätys monelle. Yleensä aloittelevat yrittäjät määrittelevät YEL-ansoinsa hyvin alhaiseksi ja sitten sairastuttuaan ovat ihmeissään kun sv-päiväraha on niin pieni.

Summa summarum jos olet palkansaaja työnantajasi maksaa suurimman osan eläke ym muista maksuista bruttoansiostasi (veronalaisesta + auto-,asunto ym eduista) ja jos olet yrittäjä saat valita itse alarajasta (lienee nyk jossain 10000€hujakoilla) ylöspäin. Suurin virhehän tapahtuu siis jo tässä mikäli määrittelet sen liian alhaiseksi.

Ja tarkennusta vielä Pekka Helisteen kommentteihin. KELA ei korvaa ansionmenetystä yrittäjälle vaan maksaa ainoastaan sairauspäivärahaa yrittäjän itsensä määrittelemän YEL-ansion mukaan.

Käyttäjän TeroIln kuva
Tero Ilén

"Yleensä aloittelevat yrittäjät määrittelevät YEL-ansoinsa hyvin alhaiseksi ja sitten sairastuttuaan ovat ihmeissään kun sv-päiväraha on niin pieni".

Kun ei ole koskaan ollut yrittäjä voi helposti kirjoitella mitä sattuu. Yrityksen perustaminen takaa vain lakisääteisten kulujen juoksemisen, ei tulojen. Alkuvaiheessa YEL-tulo määritellän pieneksi, koska yrityksellä ei ole tuloja tai tulot ovat niin pienet etteivät ne riitä esim. palkanmaksuun ja muihin kuluihin.

Suomessa ei ole toimivaa yritysrahoitusta, joten yritys pitää monessa tapauksesa rahoittaa tekemällä pitkää päivää ilman palkkaa ja ottamalla suuria riskejä. Yrittäjällä pitää olla säästöjä jolla rahoittaa oman elämisen. Yrityksen kassavirran saaminen positiiviseksi voi viedä helposti 3-5 vuotta.

Voin kokemuksesta kertoa että kun perheessä on yrittäjä, niin muidenkin perheenjäsenten sosiaaliturva on uhattuna. Yrittäjän puoliso ei saa työttömyyskorvausta ilman kirjallista selvitystä ja vakuutusta ettei hän vaan työskentele salaa yrityksessä.

Yrityksen perustaminen katkaisee kaiken sosiaaliturvan ja sitten on pakko pärjätä omillaan. Yrittäjä ei voi sairastaa eikä jäädä töistä pois pienen flunssa takia, se on vain työntekijöiden etuoikeus.

Käyttäjän mikamustonen kuva
Mika Mustonen

Se näissä keskusteluissa onkin hyvä, että aina oppii jotain uutta. Olen ollut sen verran onnekas (koputetaan puuta), ettei ole tarvinnut noita sairauspäivärahoja hakea enkä ole noita korvauskuvioita selvitellyt sen kummemmin. Toki flunssaisena olen töitä tehnyt vuosien mittaan monet kerrat, koska istumatyö on sen (useimmiten) sallinut.

Minä luotan sen verran huonosti eläkeyhtiöiden varainhoitoon, että olen YEL -eläketurvan sijasta panostanut suoriin osakesijoituksiin, joihin olen eläketurvaani rakentanut jo vuosia. Olen toisin sanoen tarkoituksella maksanut itselleni melko pientä YEL-eläketurvaa (tiedän, että maksut ovat veronvähennyskelpoista tiettyyn rajaan).

.

Käyttäjän TimoTarus kuva
Timo Tarus

YEL-vakuutus on niin sikamaisen kallis, että moni mikroyrittäjä ei pysty maksamaan kuin sitä halvinta, eikä välttämättä sitäkään pystyisi mutta kun on pakko!

Moni ikänsä töitä tehnyt pienyrittäjä järkyttyy eläkkeensä pienuudesta, sillä ei tule toimeen!

Nyt yritetään luoda sellaista kuvaa, että suomalainen yksinyrittäjä olisi jotenkin tyhmä tai että hän itkee ja valittaa kun on niin sisuton.

Minä sanoisin, että suomalainen yrittäjä on kyllä "tyhmä" siinä mielessä kun ei luonto anna periksi lopettaa. Tarpoo vaikka 10 vuotta suossa ja painaa hampaat irvessä ja sitten kaatuu saappaat jalassa.

Se se on kait suomalaisen yrittäjän perusluonne, periksi ei anneta. Valitettavasti tässä nykymallissa sillä ei tee kuin itselleen hallaa. Ei sitä kukaan arvosta, yhteiskunta kuppaa kaiken minkä vaan irti saa ja yrittäjä lähtee leipäjonoon..

Käyttäjän JormaLehmonen kuva
Jorma Lehmonen

So so Tero Ilen. Olen itsekin ollut yrittäjänä jo tuon 30 vuotta. Kommentoin vain tosiasioita.

Kyllä nämä kuviot ovat erittäin tuttuja. Yrittäjyydestä on turha maalailla mitään ruusuisia kuvia tai päinvastoin. Joka leikkiin ryhtyy olkoon myös selvillä mahdollisimman paljon odotettavissa olevista sudenkuopista.

Yrityksiä on niin monenlaisia joten ei se rahakaan aina ole ongelma . Suurin ongelmahan on se että useimmiten sitä yrittäjänä opit ns "kantapään kautta" siitä yksinkertaisesta syystä että et tiennyt eikä kukaan ollut osannut kertoa tai neuvoa.

Toimituksen poiminnat