Mikko Savelius Puheenvuoro kerrallaan parempaa Suomea rakentamassa

Kirja-arvio: Kehitysavun kirous

Suomen kehitysapu ei tuota tuloksia. Rahat ovat valuneet lähinnä kehitysmaiden eliitin taskuihin, kun vastaavasti köyhät ovat jääneet sivustakatsojaksi. Näin kritisoi ulkoasianministeriössä kehitysyhteistyössä pitkään toiminut, nyt eläkkeelle siirtynyt, virkamies Matti Kääriäinen. Hänen kirjansa “Kehitysavun kirous” julkaistiin tämän vuoden alussa nostaen julkisen keskustelun aiheesta.

Kääriäisen kirjassa käsitellään kehitysavun epäonnistumista Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa. Erityisen maininnan saa Mosambik, joka on ollut viime vuosikymmenet Euroopan Unionin maiden yhteisen ponnistelun kohteena. Erityiskohtelusta huolimatta maa ei ole noussut jaloilleen.

Miksi nykyinen kehitysyhteistyöpolitiikka ei onnistu? Kääriäinen listaa kehitysavun kolme myyttiä.

  1. Kehitysapu vähentää köyhyyttä. Väärin. Äärimmäinen köyhyys on vähentynyt niissä maissa, jotka eivät ole saaneet kehitysapu kuten Kiinassa. Sen sijaan köyhyys on jopa lisääntynyt niissä maissa, jotka ovat olleet kehitysavun erityiskohteina.
  2. Kehitysavulla voidaan vaikuttaa demokratiaan, hyvään hallintoon ja ihmisoikeuksiin. Väärin. Länsimaisen demokratiakäytäntöjen tuominen kaikkein köyhimpiin maihin on johtanut näennäisdemokratiaan, toimittamattomien rakenteiden pystyttämiseen ja valtataisteluihin. Kirjassa mainitun tutkimuksen mukaan kehitysmaan hallinto keskittyy kilpailemaan kehitysavusta sen sijaan, että energiaa käytettäisiin oman maan hallintokoneiston kehittämiseen.
  3. Kehitysyhteistyö perustuu kohdemaiden omien pyrkimysten kunnioittamiseen. Väärin. Kehitysyhteistyön lähtökohtana on, että kehitysmaat ovat kehitysmaita koska ne eivät tiedä mikä niille on hyväksi. Avunantajat eivät kykene näkemään muuta mallia kuin heidän omansa. Mallit ovat ulkoa tuotuja, eivätkä siksi toimi paikan päällä. Todellinen omistajuus ja sitoutuminen puuttuvat.

Samaten Kääriäinen listaa kehitysavun tabuja - asioita, joista ei saa puhua, mutta jotka ovat kehitysyhteistyön toiminnan kannalta keskeisiä.

  1. Pääomapako. Pääomat eivät virtaa kehitysavusta huolimatta rikkaista maista köyhiin vaan päinvastoin. Jokaista avustusdollaria kohti pakenee kymmenen ulos. Kääriäinen syyttää asiasta globaalisti toimivia yrityksiä, joiden toimintaa ei puututa eivätkä ne maksa veroja.
  2. Poliittinen korruptio. Valta on keskittynyt hallitsijaperheelle ja heidän heimolleen. Paikalliset viranomaiset eivät uskalla puuttua korruptioon eikä riippumatonta tuomiovaltaa ole. Suoraan budjettiin annettu kehitysapu päätyy suoraan korruptoituneelle eliitille ja tukee sen olemassaoloa.
  3. Maataloustuet. Avunantajamaat, myös Suomi, maksavat omille viljelijöilleen ja heidän tuotteilleen erilaisia tuotanto-, ympäristö- ja vientitukea. Näin ollen kehitysmaiden tärkein sektori, eli maatalous, jää alakynteen. Kehitysmaat ovat rikkaiden maiden maatalouden ylituotannon dumppauskohteita.
  4. Älykkyys. Aliravitsemuksesta johtuen aivojen kehitys jää normaalista. Aliravitsemuksen poiston tulisikin olla ensisijaisena tavoitteena.
  5. Työn tuottavuus. Yksilötason tuottavuus Afrikassa on liian heikolla verrattuna muihin kehittyviin maanosiin.

Henkilökohtaisesti olen kirjoittajan kanssa eri mieltä ensimmäisestä kohdasta eli pääoman paosta. Kyseessä ei ole tauti vaan oire. Mikäli pääoma ei ole turvattu, niin se pyrkii liikkumaan vähäriskisempiin turvasatamiin. Vastaava ilmiö on nähtävillä Venäjällä, jossa poliittisen ja taloudellisen ilmapiirin epävakaudesta johtuen pääomat karkaavat pois maasta. Paras lääke pääomapaon estämiseksi on turvallinen ympäristö markkinataloudelle sekä vakaa poliittinen ilmapiiri

Myyttien ja tabujen lisäksi Kääriäinen luettelee kehitysyhteistyön mantroja.

  1. Hyvä hallinto. Yhtä mallia hyväksi hallinnoksi ei ole olemassa ja sitä ei voida tyrkyttää ulkopuolelta. Köyhyys on vähentynyt nopeimmin niissä maissa, joiden hallintoa länsimaat ovat kritisoineet; Kiina, Etiopia, Vietnam ja Indonesia.
  2. Ihmisoikeusperusteisuus. Kaikki inhimillinen toiminta voidaan arvioida ihmisoikeuksien kannalta - jopa sodat. Niinpä tulisi valita vain ne rakenteelliset tekijät, joiden tiedetään todella vähentävän köyhyyttä. Toiseksi kehitysmaat haluavat tulkita ihmisoikeudet omista lähtökohdista.

Kirjan loppupuolella tapahtuu jotain yllättävää. Kääriäinen siirtyy toistamaan perusteita ja mantroja, joita hän juuri aikaisemmilla sivulla suuresti kritisoi. Pohjakosketus saavutetaan, kun Kääriäinen esittää vasemmistoekonomisti Thomas Pikettyn taulukon Yhdysvaltain tulojen jakautumisesta vuosina 1949-2012. Itselleni jäi epäselväksi miten taulukko liittyy kehitysapuun. Ehkäpä Yhdysvallat on yksinkertaisesti niin paha, että se tarvitsee oman taulukkonsa. Kirjan loppupuoli on eräänlainen syntien jälkeen kymmeneen kertaan äänen rukoiltu Ave Maria - “anna anteeksi epäilykseni”.

Henkilökohtaisesti olisin toivonut Saharan eteläpuoleisten valtioiden vertailua niiden maiden kanssa, jotka ovat nousseet köyhyydestä. Afrikastakin löytyy myös onnistujia - puhumattakaan Aasian maista. Doing Business -vertailun mukaan Mauritanian, Etelä-Afrikan, Ruandan, Ghanan ja Botswanan liiketoimintaympäristöt ovat keskimääräistä parempia. Ehkäpä niiden vertailu Mosambikiin ja muihin kehitysavun varassa roikkuviin maihin olisi ollut hedelmällistä.

Kokonaisuutena katsoen Kääriäisen kirja on erinomainen puheenvuoro kehitysavusta. Tosiasiat on hyvä tunnustaa, jotta asioissa päästää eteenpäin.

P.S. Kiina pääsi jaloilleen ilman kehitysapua. Miten se onnistui? Markkinataloudella.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (21 kommenttia)

Pekka Heliste

Höpö höpö, suurimmat hyötyjät ovat olleet suomalaiset.Ennen vanhaan kehitysavusta päätyi 90 % suomalaisten taskuihin. Kun Nokia timtti verkkoja esim Sri Lankaan niin rahasta muutama prosentti päätyi srilankalaisen kaapeliojan kaivajan taskuun.

Ja nuo 80-luvulla toimitetut laitteet toimivat vielä 2000 -luvun alussa

Samoin Afrikkaan viedyt traktorit työllistivät suomalaisia , Afrikkaan valui muutama markka kun niihin koulutettiin kuskeja ja huoltomiehiä

Yksi suurimpia hyötyjiä oli tämä arvostelukirjan kirjoittanut virkamies, hän nautti korkeaa palkkaa 20 vuotta ja sai n 1,5 miljoonaa euroa siitä, että teki epäonnistuneita projekteja

Nykyään kehitysapurahasta n 50 % päätyy Suomeen

Käyttäjän mikkosavelius kuva
Mikko Savelius

Kääriäinen nosti kirjassaan esille saman ongelman. Savonlinnan telakalla valmistuneet kalastustroolarit upposivat 1970-luvulla Dar Es Salaamin satamaan. Tai kuinka italialaisten rakentama suuri sairaala hylättiin ensimmäisen sadekauden romahdettua koko rakennelman. Uusia laitteita ja rakennelmia annetaan kehitysapuna, mutta ei tietotaitoa niiden ylläpitoon.

Pekka Heliste

Mutta näissäkin kohteissa raha päätyi Italiaan ja Suomeen, ei kohdemaahan kuin pieneltä osin

Käyttäjän mukitalo kuva
Veikko Mäkitalo

Niistä troolareista muistan aikanaan kehitysapua kritisoivaa artikkelia, jonka mukaan troolarit olivat riisuttu ylimääräisestä varustuksesta ja muunnnettu laverisängyin uiviksi bordelleiksi. Joku kuivalla maalla sijaitsevan bordellin mamasan saattoi "vetää" pohjatapit irti kilpailuun suivaantuneena.

Pekka Heliste

Tehokkainta apua on naisten koulutus, se muuttaa yhteiskuntaa radikaalisti, mutta hitaasti .Se vie aikaa sukupolvia.

Naiset kasvattavat aina seuraavan sukupolven ja sen vuoksi naisten koulutuksen hyötysuhde on hyvä

Demokratiaa ja ihmisoikeuksia ei synny itsestään vaan ne syntyvät elintason ja koulutuksen kautta esim Kongossa oli yksi korkeakoulutettu , kun se itsenäistyi.Se romahti kahdessa viikossa ja on pysynyt romahtaneena valtiona

Kouluttamattomista ihmisistä ei ole luomaan hyvää hallintoa eivätkä he tietystikään tunne ihmisoikeuksia

Hallinto vaatii myös rahaa toimiakseen ja kun suurin osa kansasta elää rahatalouden ulkopuolella ja lopuillakin tulot ovat satunnaisia niin verojen keruu ei onnistu eikä virkamiehille voi maksaa palkkaa.Sillojn virkamies kerää rahat asiakkailta

Näinhän oli Suomessakin ja monet virkamiehet elivat asiakasmaksuilla .Nimismiehet olivat viimeisiä virkamieheiä, jotka saivat suuren osan tuloistaan erilaisista asiakasmaksuista vielä 90-luvullakin. Suomessa systeemi oli tietysti muuttunut jo sivistyneeksi ja asiakasmaksut määritelty hallinnon toimesta

Kuitenkin kysymys on periaatteessa samasta systeemistä ja syykin sama eli hallinnon puutteellisuus ja kansan köyhyys.

Demokratia ja ihmisoikeudet ovat mahdollisia vasta kun virkamies ansaitsee n 500 euroa kuussa ja kansasta 70-80% osaa lukea ja korkeakoulutettuja on 10 % luokkaa.

Kiinalla ja Vietnamilla on vielä pitkä matka tuohon

Esa Niemi

Pekka Heliste:
"Tehokkainta apua on naisten koulutus, se muuttaa yhteiskuntaa radikaalisti, mutta hitaasti .Se vie aikaa sukupolvia."

Höpsis, tehokkainta apua on länsimaisen markkinatalouden omaksuminen ja suorat sijoitukset.

Mikään ei voita sitä ja katso vaikka Kiinaa, joka nosti 20 vuodessa 400 miljoonaa ihmistä köyhyydestä keskiluokkaan ja he kuluttavat rahaa, ostavat palveluita ja sijoittavat Afrikkaankin. Angola nousi Kiinan myötävaikutuksella ja Angola juuri avusti entistä siirtomaaisäntäänsä Portugalia pankkikriisissään.

Kaikki muu on tehotonta näpertelyä ja aiheuttaa kehittymättömyyttä.

Pekka Heliste

Kiinassa on 400 ihmistä noussut rahatalouden piiriin, keskiluokkaa ei vielä juurikaan ole

Ja Kiina on vanha sivistysvaltio, jossa on ollut hyvä hallintokulttuuri ennen Eurooppaa ja Kiina oli maailman suurin talousmahti aina 1800-luvulle saakka.
Kiinassa peruskoulu alkoi jo 2000 vuotta sitten, joten lukutaito on ollut korkea ja yliopistot tuottaneet korkeakoulutettuja

Englannin siirtomaapolitiikka alisti Kiinaa 100 vuodeksi, mutta ei romuttanut täysin hallintoa eikä sivistystä

Pekka Heliste Vastaus kommenttiin #9

Kiina laskee, että 1,35 miljardista kansalaisesta 10 prosenttia kuuluu nyt keskiluokkaan.

http://www.ts.fi/uutiset/ulkomaat/494932/Keskiluok...

Tuossa Forbesin jutussakin puhutaan tulevaisuudesta, ei siis tästä päivästä.

Suomen asukkaat voivat olla samalla periaatteella miljardöörejä vuonna 2100

Esa Niemi Vastaus kommenttiin #11

Pekka Heliste:
Kiina laskee, että 1,35 miljardista kansalaisesta 10 prosenttia kuuluu nyt keskiluokkaan.

http://www.ts.fi/uutiset/ulkomaat/494932/Keskiluok..."

Ja aiemmassa kommentissa väitit ettei keskiluokkaa juuri ole...

Pekka Heliste:
"Tuossa Forbesin jutussakin puhutaan tulevaisuudesta, ei siis tästä päivästä."

Pekan lukutaito VS. Forbes

"The Chinese middle class is already larger than the entire population of the United States."

Pekka Heliste

Angola on Afrikan toiseksi suurin öljyntuottaja ja 85 % bkt syntyy öljyn myynnistä pääasiassa Kiinaan. Öljyn arvo viennistä on 90 %.

Angola on edelleen maailman köyhimpiä valtioita ,sijalla 144.

Suurin osa elää edelleen rahatalouden ulkopuolella ja elinajanodotteen mukainen sijoitus on 172 eli aika kehnosti menee vielä

Esa Niemi Vastaus kommenttiin #7

Ota tuo 85% bkt:sta pois ja heitä maahan roposia ja ruoka-apua, joka ylläpitää kehittymättömyyttä ja katsotaan kumpi luo vaurautta.

HDI seuraa luonnollisesti vaurautta hieman viiveellä, mutta Angola porskuttaa monien muiden ohi.

wiki:
"The Economy of Angola is one of the fastest-growing economies in the world,[4] with the Economist asserting that for 2001 to 2010, Angolas' Annual average GDP growth was 11.1 percent.[5]"

Väitätkö tosissaan, että kehitysapu voittaa länsimaisen markkinatalouden voiman?

Pekka Heliste Vastaus kommenttiin #10

Se, että 1 % rikastuu ei merkitse mitään 99 % hyvinvoinnille.Suomessakin kasvusta 90 % kerääntyy pienelle eliitille ja loppu polkee paikallaan tai huononee

Esa Niemi Vastaus kommenttiin #15

Olipa kerrassaan surkea vastine ja kommarihöpinät ovat jo toinen keskustelunaihe.

Ota 85% Angolan bkt:stä pois, niin ei ole ainuttakaan ihmistä jolla olisi rahaa ja voit jatkaa samaa surkeutta vuosikymmenestä toiseen.

Suomi on erilainen paikka kuin 100 vuotta sitten. Länsimainen markkinatalous on tehnyt ihmeitä ja tämä karu maa elättää muuta maailmaa. Suomi on ajamassa yrityksiä ja varakkaita pois ja he vievät tulonsa ja osaamisensa muualle.

Länsimainen markkinatalous on maailman tehokkain tapa levittää vaurautta ja hyvinvointia. Jos tarkoituksesi on keskustella järjellisillä argumenteilla niin näyttö on varsin vankkaa, niin Kiinan keskiluokan kuin Angolan suhteen.

Käyttäjän jussisalminen kuva
Jussi Salminen

"Höpsis, tehokkainta apua on länsimaisen markkinatalouden omaksuminen ja suorat sijoitukset."

Ei pidä paikkaansa. Kumpikaan näistä ei takaa, että näin mahdollisesti syntynyt vauraus ei keskittyisi pienelle eliitille, ja pienelle eliitille keskittynyt vauraus ei nosta ketään pois köyhyydestä.

Esa Niemi Vastaus kommenttiin #12

Esa Niemi:
"Höpsis, tehokkainta apua on länsimaisen markkinatalouden omaksuminen ja suorat sijoitukset."

Jussi Salminen:
"Ei pidä paikkaansa. Kumpikaan näistä ei takaa, että näin mahdollisesti syntynyt vauraus ei keskittyisi pienelle eliitille, ja pienelle eliitille keskittynyt vauraus ei nosta ketään pois köyhyydestä."

Mitä eliittisi tekisee vauraudella, jos vaurautta ei sijoiteta eteenpäin ja kuluteta?

Kerro jokin muu talousjärjestelmä, joka levittää vaurautta ja hyvinvointia paremmin kuin länsimainen markkinatalous?

Pekka Heliste Vastaus kommenttiin #14

Nythän onkin suuri ongelma, ettei sijoituskohteita ole.Kun Suomen valtio saa lainaa negatiivsella korolla niin se merkitsee, että sijoittajat ovat valmiita maksamaan, että joku ottaa rahaa vastaan.

Eli tuohon 1 % kuuluva ihminen ei enää kykene kuluttamaan kaikkea rahaa eikä löydä enää sijoituskohteitakaan

Jokainen yhteiskunta ennen nykyisiä on sortunut tähän dilemmaan

Esa Niemi Vastaus kommenttiin #17

Puhut taas läpiä päähäsi vasta-argumenttien puuttuessa, olemme siis samaa mieltä länsimaisen markkinatalouden voimasta ja näyttö on kiistaton.

Kiina sijoittaa rahaa voimakkaasti ja kuten itsekin totesit Angolan saaneen melkoisen piristysruiskeen.

Pekka Heliste Vastaus kommenttiin #18

Kiinan piristysruiske on lähinnä öljyn ostamista .Ja sekin tapahtuu maailmanmarkkinahintaan eli nyt mennään kasvussa nollan lähellä

http://www.resakss.org/region/monitoring-progress/...

Esa Niemi Vastaus kommenttiin #19

Pekka Heliste:
"Kiinan piristysruiske on lähinnä öljyn ostamista .Ja sekin tapahtuu maailmanmarkkinahintaan eli nyt mennään kasvussa nollan lähellä"

Mitä sitten, tulokset ovat kovia tästä huolimatta ja kaikki markkinataloudessa elävät maat ovat ihan eri liigassa kehityksen, hyvinvoinnin ja minkä tahansa mittarin mukaisesti.

Kehitysapukin tulee pääosin markkinatalousmaista ja jos aiot jatkaa keskustelua järjellisessä mielessä, niin alahan Pekka esittämään mikä muu talousjärjestelmä levittäisi vaurautta paremmin. Aatteellisella mönjällä ei ole mitään painoarvoa, vaan näytöllä.

Käyttäjän jussisalminen kuva
Jussi Salminen Vastaus kommenttiin #14

Minulla ei ole mitään eliittiä.

Sijoitukset eivät suuntaudu omaan maahan, vaan rahoilla ostetaan tuontiluksusta tai muutetaan kokonaan pois kotimaasta.

Markkinataloususkovaisuuteesi olisi kyllä sanottavaa, mutta ei sitä näin myöhään enää jaksa. Yritän palata huomenna asiaan. Olennaista kuitenkin on, että markkinatalous vaatii toimiakseen järjestäytyneen yhteiskunnan ja niitä usein parjattuja byrokraatteja.

Toimituksen poiminnat