Mikko Savelius Puheenvuoro kerrallaan parempaa Suomea rakentamassa

Yrittämisen hidas hiipuminen

Kansainvälinen Global Enterprise Monitor (GEM) julkaisi vuoden 2014 raportin yrittämisestä. GEM on tutkinut vuodesta 2006 lähtien eri maiden asenteita, kasvuhakuisuutta ja kyvykkyyttä yrittäjyyteen. Tämän päivän Kauppalehden (23.4.2015) jutussa kiinnitettiin huomiota siihen, että Suomen yrittäjyyspotentiaali on romahtanut suhteessa Ruotsiin ja Yhdysvaltoihin.

Teknologiayrittäjyyden professori Erkko Autio arvioi, että yrittäjyys tulisi tehdä nykyistä houkuttelevammaksi kaikkein kyvykkäimmälle osalle väestöä. Hän ehdotti, että yrittäjien tulisi antaa rikastua, jotta yrittäminen ja yrityksen kasvattaminen muuttuvat kiinnostavaksi.

Raportin mukaan suomalaisista 41 prosenttia pitää yrittäjyyttä hyvänä uravaihtoehtona. Vastaava luku Ruotsissa on 51 prosenttia ja Yhdysvalloissa 64 prosenttia. Kolmen vuoden sisällä itsensä näki yrittäjinä suomalaista 8 prosenttia ja Ruotsissa 8,5 prosenttia, mutta jo Virossa 10 prosenttia ja Yhdysvalloissa peräti 12 prosenttia. Kokonaisuutta mittaava indeksi laski Suomen osalta 62 pisteeseen, kun se vastaavasti nousi Ruotsissa 71 ja Yhdysvalloissa 85 pisteeseen.

Yrittämisestä Suomen pelastajana saarnataan politikkojen juhlapuheissa sekä tehdään erilaisissa julkisen hallinnon vetämiä selvityksiä ja tavoitteita. Ulos saadaan kyllä ajoittain mainioita luettavaa, kuten Stadighin työryhmän raportti. Mutta kuten jo arvata saattaa, niin nämä selvitykset ja raportit eivät lopulta johda mihinkään - ainakaan verotuksen osalta. Suomessa yrityksiä ei perusteta tai kasvateta niin paljon kuin Ruotsissa - puhumattakaan Yhdysvalloista. Päinvastoin, eriytyminen jatkuu.

Rikastuminen tukittu, riskien ottaminen tukahdutettu

Suomessa on viime vuodet tehty populistisia veroratkaisuja, joiden seurauksena meillä on yksi OECD-maiden jyrkimpiä veroprogressioita. Suurella torvensoitettelulla käyttöönotettu ns. solidaarisuusvero nosti palkkaverotusta erityisesti yläpäässä - mutta tämäkin korotusta ollaan ottamassa käyttöön jo koulutetulla keskiluokalla. Samaten kotimainen omistamista on rangaistu pääomatuloveron korottamisella 28 prosentista aina 33 prosenttiin saakka, kun samaan aikaan yhteisöveron laskeminen suosi pikemminkin ulkomaista omistajuutta.

Näiden verotusratkaisujen seurauksena rikastuminen ei ole enää "sen arvoista" vaan ylimääräinen työ kannattaa mieluummin vaihtaa vapaa-aikaan ja vakaaseen työpaikkaan. Toisin sanottuna riskien ottaminen yrittämisen, lisätyön ja investointien muodossa on tapettu.

Hulluinta tilanteessa on se, että pääomatuloveron korotuksella ja ns. solidaarisuusverolla ei euromääräisesti kerätä kovinkaan merkittäviä summia valtion kannalta, mutta ne tuntuvat välittömästi kansalaisen kukkarossa. Päinvastoin, yhteiskunta menettää huomattavasti enemmän siinä, että yksityinen sektori - ja ennen kaikkea perheyritykset kutistuvat hitaasti ja uusia yrityksiä ei synny markkinoille.

Verotuksen tulisi kannustaa ja palkita riskien ottamisesta sekä kotimaisesta omistajuudesta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Ei Suomessa menestyviä yrittäjia rangaista, pääomaverotus on jopa aika kevyttä ja verosuunnittelu helppoa. Sitävastoin tavallisia yrittäjiä tapetaan heti alkumetreille ennen kuin yritys edes kannattaa.

Käyttäjän mikkosavelius kuva
Mikko Savelius

Pääomatuloverotus on varsin kireää 30/33%. Sen sijaan yhteisövero on kevyehköä 20%. Näistä luvuista huolimatta valtaosa yrittäjistä nostaa rahansa normaalina palkkana.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Esimerkki verottajan sivuilta:

Esimerkki: Aino omistaa Yhtiö A Oy:n osakkeet, joiden yhteenlaskettu matemaattinen arvo on 1 500 000 euroa. Hän saa yhtiöstä verovuonna osinkoa 80 000 euroa. Osinko on alle 8 % osakkeiden matemaattisesta arvosta (8 % x 1 500 000 e = 120 000 e) ja samalla alle 150 000 euroa, joten osingosta 25 % eli 20 000 euroa on veronalaista pääomatuloa.

Pääomatulona verotettavasta osingosta menee veroa 30 % x 20 000 euroa eli 6 000 euroa.

Aika pienet verot.

Käyttäjän mikkosavelius kuva
Mikko Savelius Vastaus kommenttiin #3

Harvalla yrittäjällä on suuria nettovarallisuuksia. Esimerkiksi 1,5 miljoonan matemaattinen arvo vaatii saman verran pääomia esimerkiksi käteisenä, kiinteistöissä, osakkeissa tai muussa vastaavassa. Tämä vastaavasti vaatii useamman vuoden voitollisen tuloksen ja pitkäjänteistä sijoittamista vakaavaraisuuteen (ja velkojen välttämistä).

Tämän johdosta suurin osa yrittäjistä nostaa rahansa kokonaan tavallisena palkkansa. Pienempi ryhmä nostaa palkan lisäksi jonkin verran pääomatuloja (osinkoja). Kaikkien pienin ryhmä pystyy elämää suurimmalta osin pääomatuloilla.

Jyrki Paldán

Tämä johtuu vain siitä että toimitusjohtaja joutuu maksamaan ns. "sivukulut", eli yhteisöveron, nostaessaan omasta yrityksestä osinkoja. Jos hän taas maksaa itselleen palkkaa, ei hänen tarvitse maksaa kaikkia sivukuluja. Ja tämäkin tosiaan vain ja ainoastaan siinä tapauksessa että yrittäjällä ei ole yrityksessään suurta varallisuutta, kuten Juhani osuvasti huomautti.

Tuota poikkeusta lukuunottamatta oikea tapa verrata ansiotulo- ja pääomatuloverotusta on verrata kumpaakin ilman sivukuluja, tai kummatkin sivukulujen kanssa. Kummassakin tapauksessa ansiotuloverotus on paljon kovempaa.

Pekka Iiskonmaki

Yrittäminen on niin pitkäjänteistä puurtamista, että tempoilevassa Suomessa sitä ei uskalla aloittaa.

Olavi A Honka

Syillä ja seuraamuksilla on aina yhteys. 90-luvun lamassa meni yrityksiä nurin kuin heinää, miksi? Verotus rakenne. Ei kannattanut yritykseen mitään säästää, kun se meni verottajalle eli yrityksissä ei ollut varallisuutta, elettiin mielummin velalla.

Osinkoverotusmuutos ja avoir fiscal muutti tämän. Yrityksiin kannatti alkaa rakentaa varallisuutta ja jos sitä ajanmyötä kertyisi, saisi jotain verotuksellista hyötyä. Nyt ei ole yrityksiä vastaavalla tavalla kaatunut, koska on varallisuutta.

Tätä suuntaa pitäisi enemmänkin tukea, varsinkin tavalla joka tukee kotimaisia yrityksiä, sillä sinne ne työpaikat syntyvät, jos valtiovalta tekee siitä houkuttelevaa. Siinä vaiheessa kun varallisuutta on kertynyt, on kyllä jo maksettu aika kasa veroja, niin yrittäjän kuin hänen palkkaamiensa työntekijöiden veroina.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Yksi yrittäjyyden varjopuoli Suomessa on se, että epäonnistumisen seuraukset voivat olla henkilökohtaiselle taloudelle ja luottokelpoisuudelle kauheat osakeyhtiössäkin, mikäli yritystä varten on tullut ottaneeksi henkilökohtaisia lainoja tai taannut yrityksensä velkoja. Luonnollisesti toiminimissä tai kommandiittiyhtiöiden äänivaltaisten jäsenten kohdalla omistajat ovat henkilökohtaisella vastuussa yrityksensä toiminnasta muutenkin.

Käyttäjän ArvoPelttari kuva
Arvo Pelttari

Yrittämisestä on tosiaan puhuttu Suomen talouden pelastajana, mutta tilastollisten tutkimusten valossa laaja yksityisyritteliäisyys ei ole kansantalouden kannalta mitenkään autuaaksitekevää. Kun lukee esimerkiksi Jaakko Kianderin raportin yritysten määrän ja eri talouden tunnuslukujen korrelaatioista (http://www.vatt.fi/file/vatt_publication_pdf/k343.pdf), voidaan todeta, ettei yritysten suuri määrä todellakaan ole itseisarvo vaan tilastollisesti tilanne on päinvastainen.
Jos taas Kianderin raportti ei kelpaa, niin miten olisi Eva: http://www.vatt.fi/file/vatt_publication_pdf/k343.pdf
Eva esittää ilmeisen vahingollisena sen faktan, että yrittäjyysaste on Suomessa EU:n keskiarvon alapuolella, mutta vielä Suomenkin alapuolella tällä mittarilla ovat sellaiset paskamaat kuten Saksa, Ruotsi ja Tanska. Kärkipaikkaa tilastossa pitävät Kreikka ja Italia!
Yhdysvalloissa muuten yrityksiä on henkilöä kohti vähemmän kuin Suomessa. Että niin ne haaveet ja todellisuus siellä kohtaavat....

Käyttäjän TapioLehtimki kuva
Tapio Lehtimäki

Arvo, linkittämääsi Kianderin raporttiin viitaten:

"On vaikea kuvitella, että pienyrittäjien suuri määrä heikentäisi kokonaistyöllisyyttä. Sen sijaan on kyllä ajateltavissa, että työpaikkojen puute ja heikko sosiaaliturva luovat kannustimia oman yritystoiminnan aloittamiseen. Tällöin kyseessä on kuitenkin eräänlainen pakkoyrittäjyys."

Voisin ajatella Kreikan, Italian, Meksikon ja muiden vastaavien kehitysmaiden - Suomi mukaan lukien - kuuluvan juuri tähän pakkoyritteliäisyyden kärkikastiin.

Toisin sanoen maassamme on runsaasti yrityksiä, mutta vääränlaisia. Pieniä yhdenmiehen putiikkeja, jotka eivät vahingossakaan kasva eivätkä työllistä ulkopuolisia, koska kasvu tuo etupäässä pelkkiä riskejä ilman minkäänlaista porkkanaa. Vaikka joku hairahtanut yrittäjä tahtoisikin mielenhäiriössä laajentaa bisnestään, riskisrahaa siihen ei saa eikä verotussyistä kannata myöskään listautua pörssiin.

Mitä useampi yritys, sen vähemmän ne työllistävät henkilöitä per puulaaki. Mikäli maassa olisi vain yksi suuri firma - Oy Valtio Ab - se voisi teoriassa työllistää koko työikäisen väestön. Jos yrityksiä olisi puolestaan viisi miljoonaa, jokaiseen mahtuisi vain yksi duunari - yrittäjä itse. On paha sanoa, kumpi noista olisi tuhoisampi malli, mutta jo se kertoo paljon, että itänaapurissamme vaalittiin vuosikymmeniä lähinnä tuota yhden firman konseptia.

Yritysten lukumäärän suhteesta bruttokansantuotteeseen ei voine päätellä juuri mitään. Ei siitä ainakaan voi semmoista johtopäätöstä vetää, että yrittäjyys olisi maan talouden kannalta merkityksetöntä tai haitallista.

Yrittäjien suuri määrä voi joskus olla seuraus surkeasti hoidetusta valtiontaloudesta, syy talouden alakuloon se ei taatusti ole.

ulf fallenius

Yrittäjän hinnasta aina reilusti yli 50% jopa pahimmassa tapauksessa jopa 80% erilaisia veroja. Sen takia ei mitään toivoa hinnoitella itsensä järkevästi millään alalla paitsi harmaan talouden aloilla.

Jyrki Paldán

"Teknologiayrittäjyyden professori Erkko Autio arvioi, että yrittäjyys tulisi tehdä nykyistä houkuttelevammaksi kaikkein kyvykkäimmälle osalle väestöä. Hän ehdotti, että yrittäjien tulisi antaa rikastua, jotta yrittäminen ja yrityksen kasvattaminen muuttuvat kiinnostavaksi."

Hänen argumenttinsa siis on että on olemassa joukko valmiita huippuyrittäjiä, jotka kyllä menestyisivät jo nyt yrittäjinä, mutta eivät vain viitsi koska heillä ei ole mahdollisuutta rikastua? Eikö tuo nyt ole ihan hupaisa väite? Onkohan myös esimerkiksi huippulääkäreitä, diplomi-insinöörejä ja taloustieteilijöitä istuskelemassa kotonaan siksi että he eivät voi ammatillaan rikastua multimiljardööriksi?

Eikö olisi parempi selitys että yrittämiseen vaaditaan ihan samaa asiaa kuin mihin tahansa muuhunkin huipputason suorittamiseen? Huippu-miksikään ei synnytä suoraan ja sitten vain odotella työttömänä tai kaupan kassalla työskennellen, kunnes joku tarjoaa miljardin palkkaa. Huippulääkäriksi päästään kun on hankkinut riittävän suuret kognitiiviset kyvyt sekä riittävä määrä luovuutta - ja mikä tärkeintä - armottomalla määrällä opiskelua, harjoittelua, kokeilemista ja työtä.

Opiskelu, harjoitteleminen ja kokeileminen taas edellyttää että pohja on turvallinen. Sitä se ei nykysuomessa yrittäjälle ole. Aloitteleva yrittäjä on käytännössä täysin byrokraattisten ja arvaamattomien starttirahojen, tukien ja avustusten - sekä arvaamattomien, mutta ei byrokraattisten - sijoitusten, varassa. Tuo aiheuttaa hyvin ikävän tilanteen, jossa on hyvin vaikeaa ja riskialtista lähteä yrittäjäksi tekemättä palkkatyötä oman elintasonsa turvaksi. Ne, joilla on aikaa yrittää näkevät usein riskin liian suureksi, ja ne joilla elintaso on turvattu, kuluttavat ylivoimaisesti suurimman osan ajastaan ja energiastaan työhön. Tuo on varsin tappava yhdistelmä, joka tehokkaasti estää uusia potentiaalisia yrittäjiä lähtemästä yrittämisen polulle, joka voi ajan saatossa kasvattaa heistä huippumenestyjiä yrittämisen saralla. Ratkaisu ongelmaan on perustulo ja toiminimen yhdistäminen sotuun jo syntymästä, ei verojen alentaminen yläpäästä.

"Samaten kotimainen omistamista on rangaistu pääomatuloveron korottamisella 28 prosentista aina 33 prosenttiin saakka, kun samaan aikaan yhteisöveron laskeminen suosi pikemminkin ulkomaista omistajuutta."

Voisit kuitenkin huomauttaa että pääoma- ja yritysverotus on Suomea korkeampi esim. Ruotsissa, Englannissa, Saksassa, Norjassa, Yhdysvalloissa, Ranskassa, Tanskassa ja Italiassa. [1]

" Näiden verotusratkaisujen seurauksena rikastuminen ei ole enää "sen arvoista" vaan ylimääräinen työ kannattaa mieluummin vaihtaa vapaa-aikaan ja vakaaseen työpaikkaan."

Tämäkään ei välttämättä ole ihan niin yksinkertaista kuin voisi kuvitella. Lauseessa nimittäin oletetaan lisätulojen kannustavan lineaarisesti ahkerampaan työntekoon. Niin ei kuitenkaan ole, vaan mitä enemmän rahaa on käytettävissä, sitä paremmaksi ja arvokkaammaksi vapaa-aika tulee, ja sitä vähemmän aikaa "tuhlataan" työn parissa. Tiettyyn pisteeseen asti tulojen kehitys nostaa ahkeruutta työn suhteen, mutta sen jälkeen se vain laskee sitä. [2]

Myös palkkion suhde tehdyn työn laatuun on suuri kysymysmerkki. Yhdysvaltain keskuspankin MIT:lta tilaama tutkimus tutki rahapalkkion suhdetta koehenkilöiden suorituskykyyn. Tutkimus sisälsi useampia eri koejärjestelyistä, joiden kaikkien antamat tulokset olivat linjassa keskenään. Eräässä koejärjestelyssä koehenkilöt laitettiin tekemään kaksi erilaista tehtävää, joista toinen oli kognitiivista ajattelua vaativa matemaattinen ajattelutehtävä, ja toinen puhtaasti motorinen. Koehenkilöt laitettiin ensin tekemään kummatkin testit ilman palkkiota, jonka jälkeen puolelle ryhmästä tarjottiin pieni palkkio ja puolelle ryhmästä suuri palkkio, ja tehtävät uusittiin. Puhtaasti motorisessa tehtävässä tulokset olivat odotusten mukaiset, palkkiottomat testitulokset olivat huonoimpia, pienen palkkion tehtävät keskellä ja korkean palkkion tulokset parhaimpia. Kognitiivista ajattelua vaativassa tehtävässä asetelma kuitenkin hyppäsi päälaelleen. Pienen palkkion ja nollapalkkion ryhmät olivat suhteellisen tasaisia, mutta korkean palkkion ryhmä suoriutui reilusti kaikkia muita huonommin. Koe suoritettiin ensin Yhdysvalloissa, ja sittemmin uusittiin Intiassa, ja tulos oli sama molemmissa. [3]

1. http://images.politico.com/global/2012/02/120208_a... , s. 11
2. http://en.wikipedia.org/wiki/Backward_bending_supp...
3. https://www.bostonfed.org/economic/wp/wp2005/wp051...
Kuvailtu koejärjestely on experiment 2, joka löytyy sivuilta 14 - 18.

Toimituksen poiminnat