kulttuuri http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132376/all Fri, 02 Nov 2018 15:32:26 +0200 fi PYHÄINPÄIVÄÄ, EI PELKKÄÄ HALLOWEENIA PÄIVÄKODEISSA http://kikkismikkola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263566-pyhainpaivaa-ei-pelkkaa-halloweenia-paivakodeissa <p>KUULEEKO LAPSESI PÄIVÄKODISSA JA KOULUSSA PYHÄINPÄIVÄN MERKITYKSESTÄ, ONKO LÄSNÄ PELKKÄ HALLOWEEN?</p><p>(julkaistu Sanomalehti Karjalaisessa 1.10.2018 otsikolla: &rdquo;Pyhäinpäivää, ei pelkkää halloweenia päikkärissä&rdquo;)<br /><br />Eräs äiti pohti menneellä viikolla, että häntä ärsyttää viedä lapsi hoitoon &rdquo;Halloween&rdquo;-juhlan vuoksi, eikä hän tiedä miten hän ilmaisisi asian hoitopaikassa, koska hän ei halua vaikeuttaa päiväkodin toimintaa. Eräs perhe puolestaan piti pois lapsensa koulun &rdquo;Halloween&rdquo;-juhlan vuoksi viime vuonna. Kaikille &rdquo;Halloween&rdquo; ei sovi.<br /><br />Vaikka osalle meistä suomalaisista kristityistä yleistyneet &rdquo;Halloween&rdquo;-juhlat päiväkodeissa ja kouluissa eivät tuota ongelmaa, on huolestuttavaa, jos lapsi ei saa kuulla mitään kalentereihimme merkatun kristillisen juhlapyhän, pyhäinpäivän merkityksestä. Halloween-juhla on pakanallinen perinne kuolleiden henkien vaeltelusta ja kummittelusta. Tätä ajatellen herää kysymys, onko pakanaperinteestä lähtöisin oleva leikkimielinen kauhu ja kummittelu parempi juhlinnan aihe kuin kristillisen perinteen tuoma ajatus rauhan maasta, jonne läheisemme ovat menneet ja josta ei tarvitse tulla enää henkenä kummittelemaan?&nbsp;<br /><br />Kuinka on tänä vuonna sinun lastesi päiväkodissa ja koulussa, onko siellä läsnä pelkästään &rdquo;Halloween&rdquo; vai saavatko lapset kuulla myös kristillisestä pyhäinpäivästä? Uuden varhaiskasvatussuunnitelman mukaan varhaiskasvatuksessa läsnä saavat olla ne kulttuurit ja vakaumukset, jotka varhaiskasvatusryhmässä ovat edustettuna. Suomessa pyhäinpäivä on merkattu myös kalenterihimme ja siltäkin osin tutustuminen kulttuuriimme tältä osin olisi hyvin perusteltua ja toivottavaa.&nbsp;<br /><br />Siunattua pyhäinpäivää!&nbsp;<br /><br />Anne &rdquo;Kikkis&rdquo; Mikkola, päiväkodin joht.<br />Joensuun kaupunginvaltuutettu (KD)<br />Kansanedustajaehdokas 2019</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> KUULEEKO LAPSESI PÄIVÄKODISSA JA KOULUSSA PYHÄINPÄIVÄN MERKITYKSESTÄ, ONKO LÄSNÄ PELKKÄ HALLOWEEN?

(julkaistu Sanomalehti Karjalaisessa 1.10.2018 otsikolla: ”Pyhäinpäivää, ei pelkkää halloweenia päikkärissä”)

Eräs äiti pohti menneellä viikolla, että häntä ärsyttää viedä lapsi hoitoon ”Halloween”-juhlan vuoksi, eikä hän tiedä miten hän ilmaisisi asian hoitopaikassa, koska hän ei halua vaikeuttaa päiväkodin toimintaa. Eräs perhe puolestaan piti pois lapsensa koulun ”Halloween”-juhlan vuoksi viime vuonna. Kaikille ”Halloween” ei sovi.

Vaikka osalle meistä suomalaisista kristityistä yleistyneet ”Halloween”-juhlat päiväkodeissa ja kouluissa eivät tuota ongelmaa, on huolestuttavaa, jos lapsi ei saa kuulla mitään kalentereihimme merkatun kristillisen juhlapyhän, pyhäinpäivän merkityksestä. Halloween-juhla on pakanallinen perinne kuolleiden henkien vaeltelusta ja kummittelusta. Tätä ajatellen herää kysymys, onko pakanaperinteestä lähtöisin oleva leikkimielinen kauhu ja kummittelu parempi juhlinnan aihe kuin kristillisen perinteen tuoma ajatus rauhan maasta, jonne läheisemme ovat menneet ja josta ei tarvitse tulla enää henkenä kummittelemaan? 

Kuinka on tänä vuonna sinun lastesi päiväkodissa ja koulussa, onko siellä läsnä pelkästään ”Halloween” vai saavatko lapset kuulla myös kristillisestä pyhäinpäivästä? Uuden varhaiskasvatussuunnitelman mukaan varhaiskasvatuksessa läsnä saavat olla ne kulttuurit ja vakaumukset, jotka varhaiskasvatusryhmässä ovat edustettuna. Suomessa pyhäinpäivä on merkattu myös kalenterihimme ja siltäkin osin tutustuminen kulttuuriimme tältä osin olisi hyvin perusteltua ja toivottavaa. 

Siunattua pyhäinpäivää! 

Anne ”Kikkis” Mikkola, päiväkodin joht.
Joensuun kaupunginvaltuutettu (KD)
Kansanedustajaehdokas 2019

]]>
0 Halloween Kasvatus kulttuuri Pyhäinpäivä Suomi Fri, 02 Nov 2018 13:32:26 +0000 Kikkis Mikkola http://kikkismikkola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263566-pyhainpaivaa-ei-pelkkaa-halloweenia-paivakodeissa
Olen aina ollut kulttuurihörhö http://havirtain.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262988-olen-aina-ollut-kulttuurihorho <p>Kulttuuri on ollut toimeentulolähteeni ensin näytelmäkirjailijana ja ohjaajana, sitten käsikirjoittajana. Toistakymmentä vuotta toimin media- ja kulttuurialalla johtotehtävissä. Olen aina ollut kulttuurihörhö.</p><p>Kulttuuri luo työpaikkoja ja synnyttää liiketoimintaa. Luovat alat ja sisällöntuotanto ovat kasvavia trendejä. Ne tuottavat Suomen bruttokansantuotteesta 3,6 prosenttia ja ovat suurempi työllistäjä kuin metsä- ja kemianteollisuus yhteensä.&nbsp;Nordic noir on tämän päivän vihreää kultaa.</p><p>Kulttuurin tukemiseen on syntymässä puolueiden keskuudessa prosenttiliike, jossa pyritään&nbsp; yhden prosentin tukiosuuteen valtion budjetista. Samalla uudistetaan tukijärjestelmiä niin, että kysymys olisi taiteilijapalkasta eikä taitelija-apurahasta.</p><p>Taloudellisen ja työllistävän vaikutuksen lisäksi kulttuurihörhöily tuottaa henkistä hyvinvointia. Se lisää ymmärrystä ihmisenä olemisesta ja synnyttää merkityksiä. Se on yksi mielenterveyden kulmakivistä. &nbsp;Kulttuuri tukee myös fyysistä terveyttä &ndash; kulttuuria harrastavat ihmiset elävät pitempään.</p><p>Kulttuurilla on valtava voima, kun torjutaan ilmastonmuutosta ja rakennetaan ei-fossiilista tulevaisuutta, tai kun pohditaan ihmisen uutta roolia suhteessa ympäristöön. Kulttuuri luo kestävän elämäntavan tarinoita ja kuvia.</p><p>Paikallinen kulttuuri on tavallisten ihmisten toimintaa. Kerhot, kurssit, teatteri, musiikki ja liikunta lisäävät yhteisöllisyyttä ja osallisuutta. &nbsp;Kulttuuria kylille! &ndash;asenne on kylien elinehto.</p><p>Kulttuuri on osa yritysten toimintaa &ndash; koska se tuottaa tulosta. Ja tietysti tarvitaan kulttuuriyrityksiä vaikkeivät ne aina tuottaisikaan tulosta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kulttuuri on ollut toimeentulolähteeni ensin näytelmäkirjailijana ja ohjaajana, sitten käsikirjoittajana. Toistakymmentä vuotta toimin media- ja kulttuurialalla johtotehtävissä. Olen aina ollut kulttuurihörhö.

Kulttuuri luo työpaikkoja ja synnyttää liiketoimintaa. Luovat alat ja sisällöntuotanto ovat kasvavia trendejä. Ne tuottavat Suomen bruttokansantuotteesta 3,6 prosenttia ja ovat suurempi työllistäjä kuin metsä- ja kemianteollisuus yhteensä. Nordic noir on tämän päivän vihreää kultaa.

Kulttuurin tukemiseen on syntymässä puolueiden keskuudessa prosenttiliike, jossa pyritään  yhden prosentin tukiosuuteen valtion budjetista. Samalla uudistetaan tukijärjestelmiä niin, että kysymys olisi taiteilijapalkasta eikä taitelija-apurahasta.

Taloudellisen ja työllistävän vaikutuksen lisäksi kulttuurihörhöily tuottaa henkistä hyvinvointia. Se lisää ymmärrystä ihmisenä olemisesta ja synnyttää merkityksiä. Se on yksi mielenterveyden kulmakivistä.  Kulttuuri tukee myös fyysistä terveyttä – kulttuuria harrastavat ihmiset elävät pitempään.

Kulttuurilla on valtava voima, kun torjutaan ilmastonmuutosta ja rakennetaan ei-fossiilista tulevaisuutta, tai kun pohditaan ihmisen uutta roolia suhteessa ympäristöön. Kulttuuri luo kestävän elämäntavan tarinoita ja kuvia.

Paikallinen kulttuuri on tavallisten ihmisten toimintaa. Kerhot, kurssit, teatteri, musiikki ja liikunta lisäävät yhteisöllisyyttä ja osallisuutta.  Kulttuuria kylille! –asenne on kylien elinehto.

Kulttuuri on osa yritysten toimintaa – koska se tuottaa tulosta. Ja tietysti tarvitaan kulttuuriyrityksiä vaikkeivät ne aina tuottaisikaan tulosta.

]]>
1 http://havirtain.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262988-olen-aina-ollut-kulttuurihorho#comments Bruttokansantuote Ilmaston muutos kulttuuri Nordicnoir Yrityskulttuuri Mon, 22 Oct 2018 18:47:40 +0000 Harri Virtanen http://havirtain.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262988-olen-aina-ollut-kulttuurihorho
Kukaan ei rohkene väittää hevosta kanaksi http://veijobaltzar.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262660-kukaan-ei-rohkene-vaittaa-hevosta-kanaksi <p>Nykynuorisolla ei ole kulttuuriin pohjautuvia arvoja ja moraalia. Heidän henkiset tarpeensa kielletään ja sivuutetaan. Kulttuurittomuuden tyhjiö täytetään markkinatalouden määrittelemällä massakulttuurilla, joka mädättää nuorten innovaatiokyvyn ja elinvoiman. Tuloksena syntyy ahdistuneita ja itsekeskeisiä ihmisenalkuja, joilta puuttuu kyky auttaa itseään ja muita. 20-vuotiaina nuoret ovat kehäraakkeja, jotka nykyjärjestelmä ohjaa kasvottomiksi pätkätyöläisiksi, sosiaalipummeiksi ja vapaamatkustajiksi.</p><p>Tunneälyn alamäki alkoi elinkeinorakenteen muuttuessa ja kaupungistumisen kiihtyessä 1960-luvun lopulla. Suuret kaupungit toimivat sulatusuuneina, joihin maaseudulla pärjäämätön sosiaaliluokka suuntautui. Kaupunkeihin muuttaneet ihmiset kadottivat itsensä, heistä tuli paperiviisaita neropatteja, vailla henkistä sivistystä tai moraalia. Ihmiset ylpeilivät sillä, kuinka monta sanomalehteä kotiin tilattiin. Herrojen lauluja lauleltiin, kun leipä tuli kukkaron eikä maan kautta. Alistunut asema kuitenkin ilmeni kasvavana tyytymättömyytenä, syrjäytymisenä ja selkärangattomana mielistelynä. Alemmuuskompleksit kukoistivat ja siirtyivät jälkikasvulle.&nbsp;</p><p>Tunne- ja ihmisarvon puuttuessa olemme menettäneet neljä, viisi sukupolvea. Vanhemmilla ei ole kykyä puuttua lastensa pahoinvointiin. Arvoja ei voi siirtää jälkikasvulle, koska niitä ei ole enää olemassa. Nuorilla ei ole fyysisiä rajoja, mutta he ovat henkisesti vankeja. Heille hankitaan älypuhelimia ja kalliita harrastuksia, mutta henkistä perimää he eivät saa muruakaan. Paasataan: &rdquo;olkaa hyviä ihmisiä&rdquo; kuitenkaan osoittamatta, miten se käytännössä onnistuu.&nbsp;</p><p>Kulttuurittomuus kasvattaa nuorista näsäviisaita neropatteja. Oma ajattelu ja persoona kuolevat, kun kaikki tieto on peräisin kirjoista ja papereista. Kuka tahansa osaa ja uskaltaa sanoa hevosta hevoseksi ja autoa autoksi; kenelläkään ei ole kanttia väittää hevosta kanaksi. Itsestäänselviä asioita ladellaan kieli pitkänä, mutta tosipaikan tullen vaietaan. Nuoret pyrkivät sairaalloisesti kohti aikuismaisuutta ja keskinkertaista elämäntyyliä. He kasvavat pelkäämään omia kasvojaan ja niiden menettämistä. Eihän heillä ole kasvoja jotka menettää!</p><p>Kun perhe ei voi eikä osaa tarjota arvoja, nuori jää yksin vailla käsitystä omasta arvostaan. Turvaa haetaan anonyymiyden kautta, ryhmittymällä. Persoonasta tulee turha, kun ryhmä sanelee asenteet. Nuoret sulautuvat massaksi, jolloin koko heidän olemassaolonsa katoaa. Kun kenelläkään ei ole avaimia tunnelukkojen avaamiseen, nuoret kokoontuvat yhteen märehtimään keskenään ongelmiaan. Voi kun ne olisivat edes kiinnostavia ongelmia! Tunteita ei ole, pahoinvointi on normi.&nbsp;</p><p>Kyse on kierteestä, joka johtaa nuorten kyvyttömyyteen itsenäistyä ja tulla ajatteleviksi ihmisiksi. Päättäjiä tämä ei kuitenkaan haittaa, päinvastoin, aivotonta massaa on helpompi hallita. Massat ovat &rdquo;yksilöitä&rdquo;, individualismi harhaa. Nuorten pahoinvointi on yhteiskunnallinen ongelma, johon päättäjillä ei ole halua puuttua. Ihminen on menettänyt arvonsa elämän keskipisteenä.&nbsp;</p><p>Lapset ja nuoret ovat Suomen toivo, mutta henkisen sivistyksen puute tulee aiheuttamaan tulevaisuudessa yhä kasvavia ongelmia nuorison kanssa: he eivät tunne itseään, eivät riitä itselleen, eivät hyväksy itseään. Kulttuurin pohjan puuttuminen takaa sen, että nuoret myös jäävät pohjalle. Nuoret on saatava monikulttuurisen toiminnan keskiöön. Kuopioon perustamani Kulttuurinvälisen vuorovaikutuksen edistämiskeskus OSKARin tulevasta toiminnasta kerrottiin lehdistössä eilen ensi kerran. OSKAR-keskuksen tavoitteena on tuoda nuoret monialaiseen yhteistyöhön suomalaisen ja eurooppalaisen kulttuuriperinnön turvaamiseksi. Nuoriso on uusiutuva luonnonvara, jota meillä ei kansakuntana ole varaa menettää. Kohti uutta tulevaisuutta yhdessä nuorten kanssa!</p><p>Kulttuurineuvos Veijo Baltzar</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Uutisointi aiheeseen liittyen: </strong></p><p><a href="http://www.savonsanomat.fi/kulttuuri/Veijo-Baltzar-perustaa-Kuopioon-kulttuurikeskuksen-mutta-epäröi-itse-muuttaa-Savon-sydämeen/1270626">www.savonsanomat.fi/kulttuuri/Veijo-Baltzar-perustaa-Kuopioon-kulttuurikeskuksen-mutta-epäröi-itse-muuttaa-Savon-sydämeen/1270626</a></p><p><a href="https://areena.yle.fi/1-4565955" title="https://areena.yle.fi/1-4565955">https://areena.yle.fi/1-4565955</a></p><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10459639" title="https://yle.fi/uutiset/3-10459639">https://yle.fi/uutiset/3-10459639</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Nykynuorisolla ei ole kulttuuriin pohjautuvia arvoja ja moraalia. Heidän henkiset tarpeensa kielletään ja sivuutetaan. Kulttuurittomuuden tyhjiö täytetään markkinatalouden määrittelemällä massakulttuurilla, joka mädättää nuorten innovaatiokyvyn ja elinvoiman. Tuloksena syntyy ahdistuneita ja itsekeskeisiä ihmisenalkuja, joilta puuttuu kyky auttaa itseään ja muita. 20-vuotiaina nuoret ovat kehäraakkeja, jotka nykyjärjestelmä ohjaa kasvottomiksi pätkätyöläisiksi, sosiaalipummeiksi ja vapaamatkustajiksi.

Tunneälyn alamäki alkoi elinkeinorakenteen muuttuessa ja kaupungistumisen kiihtyessä 1960-luvun lopulla. Suuret kaupungit toimivat sulatusuuneina, joihin maaseudulla pärjäämätön sosiaaliluokka suuntautui. Kaupunkeihin muuttaneet ihmiset kadottivat itsensä, heistä tuli paperiviisaita neropatteja, vailla henkistä sivistystä tai moraalia. Ihmiset ylpeilivät sillä, kuinka monta sanomalehteä kotiin tilattiin. Herrojen lauluja lauleltiin, kun leipä tuli kukkaron eikä maan kautta. Alistunut asema kuitenkin ilmeni kasvavana tyytymättömyytenä, syrjäytymisenä ja selkärangattomana mielistelynä. Alemmuuskompleksit kukoistivat ja siirtyivät jälkikasvulle. 

Tunne- ja ihmisarvon puuttuessa olemme menettäneet neljä, viisi sukupolvea. Vanhemmilla ei ole kykyä puuttua lastensa pahoinvointiin. Arvoja ei voi siirtää jälkikasvulle, koska niitä ei ole enää olemassa. Nuorilla ei ole fyysisiä rajoja, mutta he ovat henkisesti vankeja. Heille hankitaan älypuhelimia ja kalliita harrastuksia, mutta henkistä perimää he eivät saa muruakaan. Paasataan: ”olkaa hyviä ihmisiä” kuitenkaan osoittamatta, miten se käytännössä onnistuu. 

Kulttuurittomuus kasvattaa nuorista näsäviisaita neropatteja. Oma ajattelu ja persoona kuolevat, kun kaikki tieto on peräisin kirjoista ja papereista. Kuka tahansa osaa ja uskaltaa sanoa hevosta hevoseksi ja autoa autoksi; kenelläkään ei ole kanttia väittää hevosta kanaksi. Itsestäänselviä asioita ladellaan kieli pitkänä, mutta tosipaikan tullen vaietaan. Nuoret pyrkivät sairaalloisesti kohti aikuismaisuutta ja keskinkertaista elämäntyyliä. He kasvavat pelkäämään omia kasvojaan ja niiden menettämistä. Eihän heillä ole kasvoja jotka menettää!

Kun perhe ei voi eikä osaa tarjota arvoja, nuori jää yksin vailla käsitystä omasta arvostaan. Turvaa haetaan anonyymiyden kautta, ryhmittymällä. Persoonasta tulee turha, kun ryhmä sanelee asenteet. Nuoret sulautuvat massaksi, jolloin koko heidän olemassaolonsa katoaa. Kun kenelläkään ei ole avaimia tunnelukkojen avaamiseen, nuoret kokoontuvat yhteen märehtimään keskenään ongelmiaan. Voi kun ne olisivat edes kiinnostavia ongelmia! Tunteita ei ole, pahoinvointi on normi. 

Kyse on kierteestä, joka johtaa nuorten kyvyttömyyteen itsenäistyä ja tulla ajatteleviksi ihmisiksi. Päättäjiä tämä ei kuitenkaan haittaa, päinvastoin, aivotonta massaa on helpompi hallita. Massat ovat ”yksilöitä”, individualismi harhaa. Nuorten pahoinvointi on yhteiskunnallinen ongelma, johon päättäjillä ei ole halua puuttua. Ihminen on menettänyt arvonsa elämän keskipisteenä. 

Lapset ja nuoret ovat Suomen toivo, mutta henkisen sivistyksen puute tulee aiheuttamaan tulevaisuudessa yhä kasvavia ongelmia nuorison kanssa: he eivät tunne itseään, eivät riitä itselleen, eivät hyväksy itseään. Kulttuurin pohjan puuttuminen takaa sen, että nuoret myös jäävät pohjalle. Nuoret on saatava monikulttuurisen toiminnan keskiöön. Kuopioon perustamani Kulttuurinvälisen vuorovaikutuksen edistämiskeskus OSKARin tulevasta toiminnasta kerrottiin lehdistössä eilen ensi kerran. OSKAR-keskuksen tavoitteena on tuoda nuoret monialaiseen yhteistyöhön suomalaisen ja eurooppalaisen kulttuuriperinnön turvaamiseksi. Nuoriso on uusiutuva luonnonvara, jota meillä ei kansakuntana ole varaa menettää. Kohti uutta tulevaisuutta yhdessä nuorten kanssa!

Kulttuurineuvos Veijo Baltzar

 

Uutisointi aiheeseen liittyen:

www.savonsanomat.fi/kulttuuri/Veijo-Baltzar-perustaa-Kuopioon-kulttuurikeskuksen-mutta-epäröi-itse-muuttaa-Savon-sydämeen/1270626

https://areena.yle.fi/1-4565955

https://yle.fi/uutiset/3-10459639

]]>
0 http://veijobaltzar.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262660-kukaan-ei-rohkene-vaittaa-hevosta-kanaksi#comments kulttuuri Lapset ja nuoret Tulevaisuus Yhteiskunta Wed, 17 Oct 2018 09:34:23 +0000 Veijo Baltzar http://veijobaltzar.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262660-kukaan-ei-rohkene-vaittaa-hevosta-kanaksi
Avoinna kaikille — OSKAR-keskus käynnistää toimintansa Kuopiossa! http://ainosederholm.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262658-avoinna-kaikille-oskar-keskus-kaynnistaa-toimintansa-kuopiossa <p>Viimeinkin voi huoahtaa helpotuksesta: tähän pisteeseen on päästy! Kun kolmivuotinen K-vanhemmat projekti alkaa vihdoin olla pulkassa, tyytyväisyys ja kiitollisuus valtaa mielen: Kulttuurienvälisen vuoropuhelun edistämiskeskus OSKAR valmistautuu avaamaan ovensa marraskuussa.&nbsp;</p><p>Kaikki alkoi kesällä 2015, kun Veijo Baltzar vielä ostatteli Minna Canthin kotitaloa Kuopion keskustassa. Yhdellä kesäisellä reissulla, Veijo B. lähti sitten ajamaan Karttulan tietä kohti Haminalahtea, eikä kertonut päämäärää. Noin 10 kilometrin päässä hän kääntyi Rytkyn kyläkoulun kohdalla vasemmalla. Tie jatkui muutama sata metriä, kunnes kääntyi nousuun ja edessämme avautui kukkula, ja sen kukkulan päällä yksinäinen hylätty talon rötiskö, tai siltä se silloin vaikutti. Raamit pystyssä, siniset tuulensuojalevyt roikkuivat virttyneinä, olivat putoilleet, kastuneet ja hajonneet. Villat lentelivät tuulessa. Se oli sellainen kylän kummitustalo, seissyt tyhjillään jo vuosikausia. Naapurit pelkäsivät leikkivien lasten turvallisuuden puolesta. Joku järjetön päähänpisto sitten tuli kuitenkin ja tuona päivänä löytyi enemmän tunnetta ja unelmia kuin rationaalisuutta &mdash; rakennus oli vienyt mennessään jollain omituisella tavalla. Innostin, yllytin ja usutin niin paljon kuin ikinä kykenin, ja minua varmaan saa tästä syyttää.</p><p>Yhteinen projekti on ollut melkoinen, ja kuten tavallista, se ylitti monin kerroin kaikki arviot valmistumisajasta ja kustannuksista. Vasta viime kuussa uskalsin ajatella, että ehkä tässä päästään loppuun joku päivä. Vanhemmille en kertonut kahteen vuoteen tästä hankinnasta yhtään mitään, ajattelin, että jonkun yöunet sentään säästyvät. Se oli hyvä valinta, totesin jälkikäteen, sillä ne yöunet oli kyllä välillä hyvinkin kortilla. Monesti uskoin, että nyt se kaikki meni tässä, kun valoa ei näkynyt tunnelin päässä. Tämä olisi ollut oiva Grand Design-kohde: jännitysmomentteja on ainakin riittänyt.</p><p>Täytyy todeta, että vaikka kansainvälisten projektien hallinta sujuu keveällä kädellä, on tämän kokoisen rakennusprojektin hallinta jotain muuta. Etenkin, kun siitä koettaa suoriutua iltahommina päivätöiden ja lukuisten vapaaehtoisprojektien ohella, minkään muun kärsimättä. Sen myötä sain oppia paljon ja mm. tehdä ensimmäiset rakennuspiirrustuksetkin. Mutta kuten aina: mestari kulkee edellä, oppilaat perässä. Veijon silmä ja tajunta näissä hänen luomuksissaan kulkee nopeammin kuin ohjus. Mietin edelleenkin: missä ihmeen välissä tämä teki kaikki ne ratkaisut, jotka johtivat tähän lopputulokseen? Ikään kuin ne olisivat syntyneet aivan vahingossa ja kuitenkin, työn jälkiä tarkastellessa on selvää, ettei mikään yksityiskohta ole ollut sattumanvarainen: täydellinen sopusointu ja harmonia verhoaa rohkeita ratkaisuja. Jälki on ennen kaikkea syvää. Toinen merkittävä tekijä tässä prosessissa on ollut Veijon kyky luoda laatua ottamalla asiat rauhallisesti. Monesti, kun väistämättömiä virheitä kertyi, kaikki kiristi ja huominen näytti ei-houkuttelevalta, minä hakkasin päätä seinään, kun Veijo nauroi ja totesi, että hän palaa sitten juurilleen: kiertävään kulkijan elämään vailla maallisia lasteja. Uskon, että se on ennen kaikkea tämä asenne ja mielentila, minkä takia nyt ollaan tässä pisteessä ja keskus on aloittamassa toimintaansa. Sen kun vielä saisi omaksuttua.</p><p>Hurjaa on ollut ja toivottavasti vielä hurjempaa menoa on luvassa, kun toiminta käynnistyy talossa. Nyt kun tämä matka on tultu, olisi hienoa nähdä rakennus tulevaisuudessa palvelemassa paremman yhteiskunnan kasvua ja kehitystä. Ajatuksena on, että tämä uniikki, voimauttava ja Baltzarin malliin järkyttävän rouhean kaunis kohde toisi erityisesti kulttuuri- ja taiteen aloille mahdollisuuksia ihmisten väliseen kohtaamiseen sen kaikissa merkityksissä, ja etenkin kulttuurien vuoropuheluun liittyvän uuden ajattelun luotsaamiseen, siihen hitaaseen ja niin tarpeelliseen laadulliseen kehitysprosessiin. Se kun on vielä niin lapsenkengissään, jumahtanut jämähtäneille yhteiskunnallisille urilleen vailla tilaa kasvaa ja kehittyä. Tämä talo, OSKAR-keskus ympäristöineen jos mikä, voi siihen kannustaa kauneudellaan ja hengellään; luoda tukea sivistystason nostamiseen, jotta olisimme valmiit kohtaamaan toinen toisemme:&nbsp;</p><p><em>&rdquo;Ihmiset rakentavat vielä vuonna 2018, täällä estojen maassa ja maakunnassa, itselleen ja nuorisolleen sisäänpäin kääntynyttä arkkitehtuuria, lokeroita, koppeja, rajoja, kun pitäisi toimia päinvastoin ja luoda avaruutta.</em>&rdquo; Tämä talo on avoin ihan kaikille. Toivottavasti sen tulevaisuus tulee olemaan rikas ja antaa meille kaikille paljon elämyksellisiä kulttuurinautintoja, kohtaamisia ja oppimiskokemuksia.&nbsp;</p><p>Kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen edistämiskeskus OSKARin toiminnasta tullaan kuulemaan vielä paljon lisää tulevana vuonna. Ensimmäisenä keskuksessä käynnistyvät kolme residenssiohjelmaa tieteen ja taiteen edustajille: Kastalo, Carmen ja Gimara. Gimara-residenssiohjelmaa on tukenut Pohjoismainen kulttuuripiste. Vuoden 2019 residenssipaikat ovat haettavissa 18.12.2018 mennessä.</p><p>Eilen Baltzarin uusimmasta kulttuurihankkeesta uutisoivat Savon Sanomat ja YLE. Jutuissa esitellään kattavasti talon arkkitehtuuria.</p><p>Tämä on hyvä alku.</p><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10459639">https://yle.fi/uutiset/3-10459639</a></p><p><a href="https://www.savonsanomat.fi/kulttuuri/Veijo-Baltzar-perustaa-Kuopioon-kulttuurikeskuksen-mutta-ep%C3%A4r%C3%B6i-itse-muuttaa-Savon-syd%C3%A4meen/1270626">https://www.savonsanomat.fi/kulttuuri/Veijo-Baltzar-perustaa-Kuopioon-kulttuurikeskuksen-mutta-epäröi-itse-muuttaa-Savon-sydämeen/1270626</a></p><p><a href="https://areena.yle.fi/1-4565618">https://areena.yle.fi/1-4565618</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viimeinkin voi huoahtaa helpotuksesta: tähän pisteeseen on päästy! Kun kolmivuotinen K-vanhemmat projekti alkaa vihdoin olla pulkassa, tyytyväisyys ja kiitollisuus valtaa mielen: Kulttuurienvälisen vuoropuhelun edistämiskeskus OSKAR valmistautuu avaamaan ovensa marraskuussa. 

Kaikki alkoi kesällä 2015, kun Veijo Baltzar vielä ostatteli Minna Canthin kotitaloa Kuopion keskustassa. Yhdellä kesäisellä reissulla, Veijo B. lähti sitten ajamaan Karttulan tietä kohti Haminalahtea, eikä kertonut päämäärää. Noin 10 kilometrin päässä hän kääntyi Rytkyn kyläkoulun kohdalla vasemmalla. Tie jatkui muutama sata metriä, kunnes kääntyi nousuun ja edessämme avautui kukkula, ja sen kukkulan päällä yksinäinen hylätty talon rötiskö, tai siltä se silloin vaikutti. Raamit pystyssä, siniset tuulensuojalevyt roikkuivat virttyneinä, olivat putoilleet, kastuneet ja hajonneet. Villat lentelivät tuulessa. Se oli sellainen kylän kummitustalo, seissyt tyhjillään jo vuosikausia. Naapurit pelkäsivät leikkivien lasten turvallisuuden puolesta. Joku järjetön päähänpisto sitten tuli kuitenkin ja tuona päivänä löytyi enemmän tunnetta ja unelmia kuin rationaalisuutta — rakennus oli vienyt mennessään jollain omituisella tavalla. Innostin, yllytin ja usutin niin paljon kuin ikinä kykenin, ja minua varmaan saa tästä syyttää.

Yhteinen projekti on ollut melkoinen, ja kuten tavallista, se ylitti monin kerroin kaikki arviot valmistumisajasta ja kustannuksista. Vasta viime kuussa uskalsin ajatella, että ehkä tässä päästään loppuun joku päivä. Vanhemmille en kertonut kahteen vuoteen tästä hankinnasta yhtään mitään, ajattelin, että jonkun yöunet sentään säästyvät. Se oli hyvä valinta, totesin jälkikäteen, sillä ne yöunet oli kyllä välillä hyvinkin kortilla. Monesti uskoin, että nyt se kaikki meni tässä, kun valoa ei näkynyt tunnelin päässä. Tämä olisi ollut oiva Grand Design-kohde: jännitysmomentteja on ainakin riittänyt.

Täytyy todeta, että vaikka kansainvälisten projektien hallinta sujuu keveällä kädellä, on tämän kokoisen rakennusprojektin hallinta jotain muuta. Etenkin, kun siitä koettaa suoriutua iltahommina päivätöiden ja lukuisten vapaaehtoisprojektien ohella, minkään muun kärsimättä. Sen myötä sain oppia paljon ja mm. tehdä ensimmäiset rakennuspiirrustuksetkin. Mutta kuten aina: mestari kulkee edellä, oppilaat perässä. Veijon silmä ja tajunta näissä hänen luomuksissaan kulkee nopeammin kuin ohjus. Mietin edelleenkin: missä ihmeen välissä tämä teki kaikki ne ratkaisut, jotka johtivat tähän lopputulokseen? Ikään kuin ne olisivat syntyneet aivan vahingossa ja kuitenkin, työn jälkiä tarkastellessa on selvää, ettei mikään yksityiskohta ole ollut sattumanvarainen: täydellinen sopusointu ja harmonia verhoaa rohkeita ratkaisuja. Jälki on ennen kaikkea syvää. Toinen merkittävä tekijä tässä prosessissa on ollut Veijon kyky luoda laatua ottamalla asiat rauhallisesti. Monesti, kun väistämättömiä virheitä kertyi, kaikki kiristi ja huominen näytti ei-houkuttelevalta, minä hakkasin päätä seinään, kun Veijo nauroi ja totesi, että hän palaa sitten juurilleen: kiertävään kulkijan elämään vailla maallisia lasteja. Uskon, että se on ennen kaikkea tämä asenne ja mielentila, minkä takia nyt ollaan tässä pisteessä ja keskus on aloittamassa toimintaansa. Sen kun vielä saisi omaksuttua.

Hurjaa on ollut ja toivottavasti vielä hurjempaa menoa on luvassa, kun toiminta käynnistyy talossa. Nyt kun tämä matka on tultu, olisi hienoa nähdä rakennus tulevaisuudessa palvelemassa paremman yhteiskunnan kasvua ja kehitystä. Ajatuksena on, että tämä uniikki, voimauttava ja Baltzarin malliin järkyttävän rouhean kaunis kohde toisi erityisesti kulttuuri- ja taiteen aloille mahdollisuuksia ihmisten väliseen kohtaamiseen sen kaikissa merkityksissä, ja etenkin kulttuurien vuoropuheluun liittyvän uuden ajattelun luotsaamiseen, siihen hitaaseen ja niin tarpeelliseen laadulliseen kehitysprosessiin. Se kun on vielä niin lapsenkengissään, jumahtanut jämähtäneille yhteiskunnallisille urilleen vailla tilaa kasvaa ja kehittyä. Tämä talo, OSKAR-keskus ympäristöineen jos mikä, voi siihen kannustaa kauneudellaan ja hengellään; luoda tukea sivistystason nostamiseen, jotta olisimme valmiit kohtaamaan toinen toisemme: 

”Ihmiset rakentavat vielä vuonna 2018, täällä estojen maassa ja maakunnassa, itselleen ja nuorisolleen sisäänpäin kääntynyttä arkkitehtuuria, lokeroita, koppeja, rajoja, kun pitäisi toimia päinvastoin ja luoda avaruutta.” Tämä talo on avoin ihan kaikille. Toivottavasti sen tulevaisuus tulee olemaan rikas ja antaa meille kaikille paljon elämyksellisiä kulttuurinautintoja, kohtaamisia ja oppimiskokemuksia. 

Kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen edistämiskeskus OSKARin toiminnasta tullaan kuulemaan vielä paljon lisää tulevana vuonna. Ensimmäisenä keskuksessä käynnistyvät kolme residenssiohjelmaa tieteen ja taiteen edustajille: Kastalo, Carmen ja Gimara. Gimara-residenssiohjelmaa on tukenut Pohjoismainen kulttuuripiste. Vuoden 2019 residenssipaikat ovat haettavissa 18.12.2018 mennessä.

Eilen Baltzarin uusimmasta kulttuurihankkeesta uutisoivat Savon Sanomat ja YLE. Jutuissa esitellään kattavasti talon arkkitehtuuria.

Tämä on hyvä alku.

https://yle.fi/uutiset/3-10459639

https://www.savonsanomat.fi/kulttuuri/Veijo-Baltzar-perustaa-Kuopioon-kulttuurikeskuksen-mutta-epäröi-itse-muuttaa-Savon-sydämeen/1270626

https://areena.yle.fi/1-4565618

]]>
0 http://ainosederholm.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262658-avoinna-kaikille-oskar-keskus-kaynnistaa-toimintansa-kuopiossa#comments Identiteetti kulttuuri Monikulttuurisuus Nuoriso Taide Wed, 17 Oct 2018 08:42:09 +0000 Aino Sederholm http://ainosederholm.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262658-avoinna-kaikille-oskar-keskus-kaynnistaa-toimintansa-kuopiossa
Reaktiot Mäntyniemen herrasta paljastavat jotain vähän erikoista Suomesta http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262449-reaktiot-mantyniemen-herrasta-paljastavat-jotain-vahan-erikoista-suomesta <p>Tasavallan presidentti hurmaa kansaa ja toimittajia lähes millä tahansa teollaan. Otsikoissa on toistuvasti Niinistön vauva, Lennu-koira, täydellinen perheidylli Jenni Haukion kanssa. Usein valtiovierailuilta uutisoidaan jotain aivan muuta kuin poliittisen keskustelun sisältöä. Turun kirjamessuilla Niinistö osoitti olevansa kansanomainen istahtamalla portaille kun tuoleja ei ollut vapaana. Harva poliitikko on saanut yhtä paljon kehuja, suitsutusta ja positiivista huomiota.</p><p>Odotin kiinnostavaa keskustelua kun menin Turun kirjamessuille ja huomasin ohjelmassa olevan Niinistön keskustelu hänestä kirjoja kirjoittaneiden kanssa. Hienoa, että presidentti Niinistö lähti keskustelemaan kirjailijoiden kanssa. Ymmärrettävästi Niinistö ei ollut innoissaan kaikista kirjoissa esitetyistä asioista.&nbsp;</p><p>Erityisesti Mäntyniemen herra -kirjan yhdessä Matti Mörttisen kanssa kirjoittanut Lauri Nurmi sai kuulla Niinistöltä suorat sanat. Tuskin olen koskaan todistanut näin suorasanaista puhetta tasavallan presidentiltä.</p><p>Niinistön lievästi sanottuna suorasukainen tyyli tulee kirjassakin esiin &ndash; ja nyt yleisö sai nähdä sen aivan lähietäisyydeltä.&nbsp;Nurmen ja Matti Mörttisen kirjassa kerrotaan, miten Niinistö on tylyttänyt esimerkiksi avustajiaan. Niinistö on kirjan mukaan silmäillyt edessä seisovia kahta avustajaansa ja todennut näkevänsä elävän todisteen siitä, että &rdquo;kaksi kertaa nolla on edelleen nolla&rdquo;.&nbsp;</p><p>Heti alkuun Turun kirjamessujen keskustelussa Niinistö epäili, että 45 minuuttia ei riitä kaikkien kirjan epäkohtien käsittelyyn. Myöhemmin hän tokaisi viiltävään sävyyn, että Nurmen <a href="https://www.iltalehti.fi/kotimaa/d5445f63-999c-494c-8a93-dfd42d89f22b_u0.shtml">kannattaisi vaihtaa alaa</a>. Poikkeuksellisen tylysti sanottu poliitikolta toimittajalle ja vieläpä yleisön edessä. Toimittajien tehtävä on suhtautua poliitikkoihin kriittisesti ja tuoda kansalle tietoa poliitikkojen toiminnasta. Poliitikkojen odotetaan myös kestävän kovempaa kritiikkiä kuin tavallisen kansalaisen.&nbsp;</p><p>Niinistön nauttimasta yleisön ihailusta kertoo se, että jopa silloin kun Niinistö on selkeän ilkeä, hän saa yleisöltä naurua, taputusta ja suosiota. Koko esiintymisen ajan oli helppo huomata, että suurin osa yleisöstä oli Niinistön kannalla. Lähes kaikki mitä Niinistö sanoi sai osakseen suosionosoituksia.&nbsp;</p><p>Niinistö on kiistänyt Mörttisen ja Nurmen kirjassa (muun muassa) esitetyt väitteet,jotka koskivat Niinistön vaikuttamista kiky-sopimukseen ja Fortumin kauppaan. Niinistö kutsui kiky-sopimuksen aikaansaamiseksi EK:n ja SAK:n ylimmät johdon luokseen Mäntyniemeen. Niinistö myöhemmin <a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/201808172201145266_pi.shtml">kommentoi</a>, että hän ei kutsullaan halunnut vaikuttaa kiky-neuvotteluihin. Myös Fortumiin vaikuttamisen Niinistö kiistää.</p><p>On selvää, että varsinkin näinkin suurta suosiota nauttivan tasavallan presidentin kaikilla sanomisilla ja teoilla on painoarvoa. Voidaan väitellä kirjailijoiden sanavalinnoista, kuten Turun kirjamessuilla tehtiin, mutta ei se niin kovin kaukaa haettua ole, että presidentti Niinistön toiminta vaikuttaa sisäpolitiikkaan puuttumiselta silloin kun hän kutsuu juuri kriittisellä hetkellä kiky-sopimuksen osapuolia luokseen.</p><p>Tavatessani Lauri Nurmen Turun kirjamessuilla hän totesi, että Sauli Niinistö on &rdquo;Suomen suurin sivistynyt populisti&rdquo;, ja se on yksi hänen menestyksensä salaisuuksista. Mäntyniemen herra -kirjasta saakin kuvan herrasta joka on taitava poliitikko. Hän on onnistunut nousemaan urallaan salolaisesta lakimiehestä politiikan kärkisarjaan ja etäännyttämään itsensä kokoomuksen painolastista. Hän vaikuttaa olevan kansan silmissä samaan aikaan tavallinen ja ylhäinen.</p><p>Tällä viikolla on uutisoitu, että Niinistö on käynyt ostamassa vaippoja ja hänet on nähty lähibaarissa. Miten ihanan epäkuninkaallista! Mutta mitä ihmeellistä tässä on? Ehkä USA:n Donald Trumpia tai Pohjois-Korean Kim Jong-unia ei nähtäisi näissä puuhissa &ndash; ainakaan ilman omaa <a href="https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000000747222.html">ihastelevaa hovia</a> ympärillä tekemässä muistiinpanoja herran suurista viisauksista. Suomalaiseen presidenttikulttuuriin ei ole aiemminkaan kuulunut itsensä nostaminen liian korkealle norsunluutorniin. Tekiväthän presidentit Tarja Halonen ja Mauno Koivistokin jos jonkinlaisia askareita presidenttikausillaankin.&nbsp;</p><p>Hienoa, että Suomen kansa voi edes jonkun poliitikon kohdalla olla suhteellisen tyytyväinen. Olen kuitenkin vähän huolissani. Mielestäni yleisön, kansan ja Niinistön suhtautuminen Mörttisen ja Nurmen kirjan sisältöön paljastaa jotain vähän outoa. Onko Niinistö noussut kaiken kritiikin yläpuolelle?</p><p>Kuitenkaan kirja ei mielestäni sisältänyt mitään rankkaa lyttäystä, vaan toi esiin relevantteja kysymyksiä useisiin lähteisiin ja selvityksiin perustuen. Mitään pelkkää suitsutusta kirja ei toki ollut. On tietysti ymmärrettävää, että kuka tahansa ihmien (oli henkilö presidentti tai ei) kokee epämiellyttävänä itsestään kirjoitetun kirjan, jonka sisältöön ei ole päässyt itse vaikuttamaan. Ammatin vaihtamisen ehdottaminen toimittajalle on kuitenkin aika rajua. Ja ihmisten ilakoiminen tällaisen kommentin perässä on myös hieman huolestuttavaa.</p><p>Onko Suomesta tullut tolkun ihmisten vai kenties hyssyttelijöiden maa?</p> Tasavallan presidentti hurmaa kansaa ja toimittajia lähes millä tahansa teollaan. Otsikoissa on toistuvasti Niinistön vauva, Lennu-koira, täydellinen perheidylli Jenni Haukion kanssa. Usein valtiovierailuilta uutisoidaan jotain aivan muuta kuin poliittisen keskustelun sisältöä. Turun kirjamessuilla Niinistö osoitti olevansa kansanomainen istahtamalla portaille kun tuoleja ei ollut vapaana. Harva poliitikko on saanut yhtä paljon kehuja, suitsutusta ja positiivista huomiota.

Odotin kiinnostavaa keskustelua kun menin Turun kirjamessuille ja huomasin ohjelmassa olevan Niinistön keskustelu hänestä kirjoja kirjoittaneiden kanssa. Hienoa, että presidentti Niinistö lähti keskustelemaan kirjailijoiden kanssa. Ymmärrettävästi Niinistö ei ollut innoissaan kaikista kirjoissa esitetyistä asioista. 

Erityisesti Mäntyniemen herra -kirjan yhdessä Matti Mörttisen kanssa kirjoittanut Lauri Nurmi sai kuulla Niinistöltä suorat sanat. Tuskin olen koskaan todistanut näin suorasanaista puhetta tasavallan presidentiltä.

Niinistön lievästi sanottuna suorasukainen tyyli tulee kirjassakin esiin – ja nyt yleisö sai nähdä sen aivan lähietäisyydeltä. Nurmen ja Matti Mörttisen kirjassa kerrotaan, miten Niinistö on tylyttänyt esimerkiksi avustajiaan. Niinistö on kirjan mukaan silmäillyt edessä seisovia kahta avustajaansa ja todennut näkevänsä elävän todisteen siitä, että ”kaksi kertaa nolla on edelleen nolla”. 

Heti alkuun Turun kirjamessujen keskustelussa Niinistö epäili, että 45 minuuttia ei riitä kaikkien kirjan epäkohtien käsittelyyn. Myöhemmin hän tokaisi viiltävään sävyyn, että Nurmen kannattaisi vaihtaa alaa. Poikkeuksellisen tylysti sanottu poliitikolta toimittajalle ja vieläpä yleisön edessä. Toimittajien tehtävä on suhtautua poliitikkoihin kriittisesti ja tuoda kansalle tietoa poliitikkojen toiminnasta. Poliitikkojen odotetaan myös kestävän kovempaa kritiikkiä kuin tavallisen kansalaisen. 

Niinistön nauttimasta yleisön ihailusta kertoo se, että jopa silloin kun Niinistö on selkeän ilkeä, hän saa yleisöltä naurua, taputusta ja suosiota. Koko esiintymisen ajan oli helppo huomata, että suurin osa yleisöstä oli Niinistön kannalla. Lähes kaikki mitä Niinistö sanoi sai osakseen suosionosoituksia. 

Niinistö on kiistänyt Mörttisen ja Nurmen kirjassa (muun muassa) esitetyt väitteet,jotka koskivat Niinistön vaikuttamista kiky-sopimukseen ja Fortumin kauppaan. Niinistö kutsui kiky-sopimuksen aikaansaamiseksi EK:n ja SAK:n ylimmät johdon luokseen Mäntyniemeen. Niinistö myöhemmin kommentoi, että hän ei kutsullaan halunnut vaikuttaa kiky-neuvotteluihin. Myös Fortumiin vaikuttamisen Niinistö kiistää.

On selvää, että varsinkin näinkin suurta suosiota nauttivan tasavallan presidentin kaikilla sanomisilla ja teoilla on painoarvoa. Voidaan väitellä kirjailijoiden sanavalinnoista, kuten Turun kirjamessuilla tehtiin, mutta ei se niin kovin kaukaa haettua ole, että presidentti Niinistön toiminta vaikuttaa sisäpolitiikkaan puuttumiselta silloin kun hän kutsuu juuri kriittisellä hetkellä kiky-sopimuksen osapuolia luokseen.

Tavatessani Lauri Nurmen Turun kirjamessuilla hän totesi, että Sauli Niinistö on ”Suomen suurin sivistynyt populisti”, ja se on yksi hänen menestyksensä salaisuuksista. Mäntyniemen herra -kirjasta saakin kuvan herrasta joka on taitava poliitikko. Hän on onnistunut nousemaan urallaan salolaisesta lakimiehestä politiikan kärkisarjaan ja etäännyttämään itsensä kokoomuksen painolastista. Hän vaikuttaa olevan kansan silmissä samaan aikaan tavallinen ja ylhäinen.

Tällä viikolla on uutisoitu, että Niinistö on käynyt ostamassa vaippoja ja hänet on nähty lähibaarissa. Miten ihanan epäkuninkaallista! Mutta mitä ihmeellistä tässä on? Ehkä USA:n Donald Trumpia tai Pohjois-Korean Kim Jong-unia ei nähtäisi näissä puuhissa – ainakaan ilman omaa ihastelevaa hovia ympärillä tekemässä muistiinpanoja herran suurista viisauksista. Suomalaiseen presidenttikulttuuriin ei ole aiemminkaan kuulunut itsensä nostaminen liian korkealle norsunluutorniin. Tekiväthän presidentit Tarja Halonen ja Mauno Koivistokin jos jonkinlaisia askareita presidenttikausillaankin. 

Hienoa, että Suomen kansa voi edes jonkun poliitikon kohdalla olla suhteellisen tyytyväinen. Olen kuitenkin vähän huolissani. Mielestäni yleisön, kansan ja Niinistön suhtautuminen Mörttisen ja Nurmen kirjan sisältöön paljastaa jotain vähän outoa. Onko Niinistö noussut kaiken kritiikin yläpuolelle?

Kuitenkaan kirja ei mielestäni sisältänyt mitään rankkaa lyttäystä, vaan toi esiin relevantteja kysymyksiä useisiin lähteisiin ja selvityksiin perustuen. Mitään pelkkää suitsutusta kirja ei toki ollut. On tietysti ymmärrettävää, että kuka tahansa ihmien (oli henkilö presidentti tai ei) kokee epämiellyttävänä itsestään kirjoitetun kirjan, jonka sisältöön ei ole päässyt itse vaikuttamaan. Ammatin vaihtamisen ehdottaminen toimittajalle on kuitenkin aika rajua. Ja ihmisten ilakoiminen tällaisen kommentin perässä on myös hieman huolestuttavaa.

Onko Suomesta tullut tolkun ihmisten vai kenties hyssyttelijöiden maa?

]]>
63 http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262449-reaktiot-mantyniemen-herrasta-paljastavat-jotain-vahan-erikoista-suomesta#comments Kotimaa Kirjamessut kulttuuri Mäntyniemen herra Politiikka Tolkun ihmiset Fri, 12 Oct 2018 13:42:37 +0000 Linda Pelkonen http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262449-reaktiot-mantyniemen-herrasta-paljastavat-jotain-vahan-erikoista-suomesta
Energiapuun kummallinen hinta http://velipohjonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261569-energiapuun-kummallinen-hinta <p>Metsämme kasvavat massoittain pienpuuta, mikä ei ole vielä turvonnut paperi- tai tukkipuun mittaan. Uuden ajan biotalous, esimerkiksi autojemme tulevan biopolttonesteen tuotanto pohjaa paljolti juuri halvan pienpuun varaan.</p><p>Läpimitaltaan alle kymmensenttisestä, karsimattomasta puusta maksettiin alkuvuodesta 2018 tien varressa 20,4 euroa kiintokuutiolta (hankintahinta). Hinta on ollut hienoisessa laskussa viime vuodet. Puolet kahdenkympin maksusta soisi ohjautuvan palkaksi metsäänsä kasvattavalle, ja toisen puolen pienpuun korjanneelle koneurakoitsijalle.</p><p>Kun puun läpimitta nousee yli kymmenen sentin, puun saa myytyä selluksi. Loppukesästä 2018 selluyhtiöiden maksama tienvarsihinta oli männylle 30,6 euroa, kuuselle 32,7 ja koivulle 31,5 euroa kuutiometriltä. Sellupuu on puunjalostuksen arvopuuta, ja siitä kuuluukin maksaa enemmän.</p><p>Energiapuun matalassa hinnassa on mysteeri. Luonnonvarakeskus selvitti sitä jo 2012. Pienpuuta ei nykykonein kympillä tien varteen saa. Esimerkiksi kuusisenttisen puun korjuu maksaa järeällä metsäharvesterilla noin 60 euroa kiintokuutiolta. Korjuu tämän päivän metsäkonein noudattaa karua lakia: kun korjattavan puun keskikoko pienenee, puun kuutiokustannus tienvarressa nousee.</p><p>Korjuun kustannus putoaa puun järeytyessä. Kahdeksan senttimetriä paksun puun sai tien varteen 30 eurolla ja kymmensenttisen kuitupuun 20 eurolla, kiintokuutiota kohti laskettuna.</p><p>Jos minkä tahansa tavaran tuottaminen maksaa sen arvoa enemmän, puuhastelussa ei ole järkeä. Toistaiseksi pienikokoisen energiapuun korjuun tappioista on selvitty tukiaisin. Eduskunta on myöntänyt vuosittain energiapuulle niin paljon KeMeRaa eli Kehittyvän Metsätalouden Rahoitustukea, että hintaero on kuittaantunut.</p><p>Energiapuun kehitystyön alkuvaiheessa tukiin oli vara ja niitä tarvittiin. Energiapuun tuotanto ja käyttö kasvoivat maassamme aina vuoteen 2013. Mittavia tappiotukia taidettiin leikata silloin. Energiapuu alkoi seurata vapaan markkinan hintaa, ja energiapuun käyttö kääntyi laskuun.</p><p>Valtion Teknillinen Tutkimuskeskus ja Joensuun yliopisto selvittivät 2013 pienpuun tuotantoa uudelta kannalta. Sen sijaan että pienikokoiset riu&rsquo;ut kerätään metsästä yksin puin järeillä koneilla, vertailussa oli voisiko pystykasvuston puida kevyellä massamenetelmällä suoraan hakkeeksi. Parhaiten menetelmään sopii tasaiselle maalle viljelty lyhyen kierron paju. Eniten siitä on käytännön kokemusta ja mittaustietoa Ruotsista ja Tanskasta.</p><p>Kun metsuri kaataa raivaussahalla korkeintaan kuusi senttiä vahvan energiapajukon ja rangat ajetaan traktorilla tien varteen kasaan, kiintokuution korjuukustannus on 33 euroa. Mutta jos pajukko puidaan viljan tavoin suoraan hakkeeksi, korjuun kustannus putoaa kymmeneen euroon. Ja myytävä tuote on jo valmiiksi tien varressa hakkeena. Viljellyn pajukon kasvattajalle jää loput, kymmenen euroa kiintokuutiolta.</p><p>Energiapuun kummallisessa hinnassa on kyse isommasta asiasta kuin poliittisesta kiistelystä tukiaisten myllyssä. Lyhyen kierron energiapuussa ja sen massakorjuussa on kyse viljelyn eli kulttuurin (latinaksi <em>Agricultura</em>) kehityksestä.</p><p>Läpi kulttuurimme historian ihminen on siirtynyt keräilystä viljelyyn. Ennen viljat kerättiin sirpillä lyhteiksi, kuivattiin ja jyvät eroteltiin tähkistä työläin menetelmin. Nyt viljat konepuidaan pellolla, jyviksi suoraan siiloon.</p><p>Ennen karjan rehuheinä kerättiin soilta, niittämällä se kesällä viikatteella, kantamalla se niittylatoihin ja ajamalla se talvella hevosilla navettaan. Nyt heinä viljellään pellolla ja korjataan traktorilla valkoisten muovipaalien kautta suoraan lehmille.</p><p>Biotalouden on jatkossa pohdittava, tuleeko sen biomassa keräilystä vai viljelystä. Historiasta on opittavaa. Pienpuun hinnan mysteeri ratkeaa vasta, kun siirrymme keräilystä viljelyyn.</p><p>&nbsp;</p><p>Lähteitä</p><p><a href="http://stat.luke.fi/energiapuun-kauppa" title="http://stat.luke.fi/energiapuun-kauppa">http://stat.luke.fi/energiapuun-kauppa</a></p><p>Laitila, J. &amp; Vaatainen, K. 2012. Truck transportation and Chipping Productivity of Whole Trees and Delimbed Energy Wood in Finland. Croatian Journal of Forest Engineering 33.</p><p>Sihvonen, J., Leinonen, A., &amp; Villa, A. 2013. Pajun korjuu ja varastointi. VTT-R-00761-13. 75 p.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Metsämme kasvavat massoittain pienpuuta, mikä ei ole vielä turvonnut paperi- tai tukkipuun mittaan. Uuden ajan biotalous, esimerkiksi autojemme tulevan biopolttonesteen tuotanto pohjaa paljolti juuri halvan pienpuun varaan.

Läpimitaltaan alle kymmensenttisestä, karsimattomasta puusta maksettiin alkuvuodesta 2018 tien varressa 20,4 euroa kiintokuutiolta (hankintahinta). Hinta on ollut hienoisessa laskussa viime vuodet. Puolet kahdenkympin maksusta soisi ohjautuvan palkaksi metsäänsä kasvattavalle, ja toisen puolen pienpuun korjanneelle koneurakoitsijalle.

Kun puun läpimitta nousee yli kymmenen sentin, puun saa myytyä selluksi. Loppukesästä 2018 selluyhtiöiden maksama tienvarsihinta oli männylle 30,6 euroa, kuuselle 32,7 ja koivulle 31,5 euroa kuutiometriltä. Sellupuu on puunjalostuksen arvopuuta, ja siitä kuuluukin maksaa enemmän.

Energiapuun matalassa hinnassa on mysteeri. Luonnonvarakeskus selvitti sitä jo 2012. Pienpuuta ei nykykonein kympillä tien varteen saa. Esimerkiksi kuusisenttisen puun korjuu maksaa järeällä metsäharvesterilla noin 60 euroa kiintokuutiolta. Korjuu tämän päivän metsäkonein noudattaa karua lakia: kun korjattavan puun keskikoko pienenee, puun kuutiokustannus tienvarressa nousee.

Korjuun kustannus putoaa puun järeytyessä. Kahdeksan senttimetriä paksun puun sai tien varteen 30 eurolla ja kymmensenttisen kuitupuun 20 eurolla, kiintokuutiota kohti laskettuna.

Jos minkä tahansa tavaran tuottaminen maksaa sen arvoa enemmän, puuhastelussa ei ole järkeä. Toistaiseksi pienikokoisen energiapuun korjuun tappioista on selvitty tukiaisin. Eduskunta on myöntänyt vuosittain energiapuulle niin paljon KeMeRaa eli Kehittyvän Metsätalouden Rahoitustukea, että hintaero on kuittaantunut.

Energiapuun kehitystyön alkuvaiheessa tukiin oli vara ja niitä tarvittiin. Energiapuun tuotanto ja käyttö kasvoivat maassamme aina vuoteen 2013. Mittavia tappiotukia taidettiin leikata silloin. Energiapuu alkoi seurata vapaan markkinan hintaa, ja energiapuun käyttö kääntyi laskuun.

Valtion Teknillinen Tutkimuskeskus ja Joensuun yliopisto selvittivät 2013 pienpuun tuotantoa uudelta kannalta. Sen sijaan että pienikokoiset riu’ut kerätään metsästä yksin puin järeillä koneilla, vertailussa oli voisiko pystykasvuston puida kevyellä massamenetelmällä suoraan hakkeeksi. Parhaiten menetelmään sopii tasaiselle maalle viljelty lyhyen kierron paju. Eniten siitä on käytännön kokemusta ja mittaustietoa Ruotsista ja Tanskasta.

Kun metsuri kaataa raivaussahalla korkeintaan kuusi senttiä vahvan energiapajukon ja rangat ajetaan traktorilla tien varteen kasaan, kiintokuution korjuukustannus on 33 euroa. Mutta jos pajukko puidaan viljan tavoin suoraan hakkeeksi, korjuun kustannus putoaa kymmeneen euroon. Ja myytävä tuote on jo valmiiksi tien varressa hakkeena. Viljellyn pajukon kasvattajalle jää loput, kymmenen euroa kiintokuutiolta.

Energiapuun kummallisessa hinnassa on kyse isommasta asiasta kuin poliittisesta kiistelystä tukiaisten myllyssä. Lyhyen kierron energiapuussa ja sen massakorjuussa on kyse viljelyn eli kulttuurin (latinaksi Agricultura) kehityksestä.

Läpi kulttuurimme historian ihminen on siirtynyt keräilystä viljelyyn. Ennen viljat kerättiin sirpillä lyhteiksi, kuivattiin ja jyvät eroteltiin tähkistä työläin menetelmin. Nyt viljat konepuidaan pellolla, jyviksi suoraan siiloon.

Ennen karjan rehuheinä kerättiin soilta, niittämällä se kesällä viikatteella, kantamalla se niittylatoihin ja ajamalla se talvella hevosilla navettaan. Nyt heinä viljellään pellolla ja korjataan traktorilla valkoisten muovipaalien kautta suoraan lehmille.

Biotalouden on jatkossa pohdittava, tuleeko sen biomassa keräilystä vai viljelystä. Historiasta on opittavaa. Pienpuun hinnan mysteeri ratkeaa vasta, kun siirrymme keräilystä viljelyyn.

 

Lähteitä

http://stat.luke.fi/energiapuun-kauppa

Laitila, J. & Vaatainen, K. 2012. Truck transportation and Chipping Productivity of Whole Trees and Delimbed Energy Wood in Finland. Croatian Journal of Forest Engineering 33.

Sihvonen, J., Leinonen, A., & Villa, A. 2013. Pajun korjuu ja varastointi. VTT-R-00761-13. 75 p.

 

]]>
7 http://velipohjonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261569-energiapuun-kummallinen-hinta#comments Biomassa Biotalous kulttuuri Lyhytkiertoviljely Metsäenergia Wed, 26 Sep 2018 05:57:29 +0000 Veli Pohjonen http://velipohjonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261569-energiapuun-kummallinen-hinta
Prosentti ylijäämästä vapaa-ajan palveluihin http://jpvaisanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261063-prosentti-ylijaamasta-vapaa-ajan-palveluihin Kulttuuri ei kukoista kurjistamalla ja määrärahoja jäädyttämällä. Helsingin kaupunki teki viime vuonna voittoa 461 miljoonaa euroa ja koko kaupunkikonserni 648 miljoonaa euroa. Kaupungin tehtävä ei ole lähtökohtaisesti bisnes ja voittojen tavoittelu vaan kaupunkilaisten palvelujen tuottaminen ja toimivan kaupungin tekeminen. Vapaa-aika on työläisille tärkeää. Teemme työtä niska limassa, jotta voisimme nauttia ystävien ja perheen kanssa vapaa-ajasta, harrastaa, opiskella jotain uutta, kehittää itseämme ja sivistyä. Vapaa-ajan sektorilta ollaan taas kerran leikkaamassa rahoitusta. Jotta me työläiset jaksamme, on vapaa-ajan palveluita kehitettävä ja palvelujen saavutettavuutta lisättävä. Myös kaupungin vetovoimaisuus hyötyy paremmista kulttuuripalveluista. Esitän, että kaupungin ylijäämästä käytetään prosentti vapaa-ajan tarpeisiin; kirjastolle, liikunnalle, taiteelle ja kulttuurille. Tällä kulttuurivitosella voidaan estää esitetyt palvelujen heikennykset, leikkaukset ja väärä kulttuuripoliittinen kehitys, voidaan kehittää kulttuuritaloja, pitää liikuntapaikat kunnossa kaikille sekä lisätä taiteilija-apurahoja, kaupunkikulttuuriavustuksia ja lähikirjastopalveluja.<div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 3 http://jpvaisanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261063-prosentti-ylijaamasta-vapaa-ajan-palveluihin#comments Budjetti Helsinki kulttuuri Vapaa-aika Ylijäämä Sun, 16 Sep 2018 10:31:24 +0000 Juha-Pekka Väisänen http://jpvaisanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261063-prosentti-ylijaamasta-vapaa-ajan-palveluihin Miksi kuulua kirkkoon? http://sadetahvanainen72.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261015-miksi-kuulua-kirkkoon <p>Seurakuntavaalit ovat ovella. En ole ehdolla, mutta moni muu onneksi on. Myös seurakunnissa tehdään paljon tärkeitä päätöksiä yhteisistä asioista ja verovaroista.</p><p>Poikani pääsi ripille tänä kesänä. Olemme siis nyt käyttäneet kirkollisverovaroja hiukan kotiin päin. Vantaalla veroprosentti on yksi.</p><p>Moni on eronnut kirkosta verotuksen vuoksi, yhtä moni varmaan myös koska ei enää usko niin taivaallisiin asioihin. Jos minun ja poikani uskoa tiedustellaan, usko tuonpuoleiseen lienee hyvin hatara, eli edustamme peri luterilaisen &rdquo;elämäntapauskovaisuutta&rdquo;. On perinne kuulua kirkkoon ja riitit kuuluvat ihmisen kasvuun.&nbsp;</p><p>Lapseni tokaisu 6 -vuotiaana uskonnosta kuvaa tätä hyvin &rdquo;kuka voi uskoa niin hassuihin juttuihin&rdquo;. Silti hän meni ripille. Silti hän valinnee aikanaan kirkkohäät ja luterilaisena elämisen tien. Niinkuin minäkin. Tosin minä kävin 7 vuotta pyhäkoulua, rukoilin 14-vuotiaaksi asti joka ilta, koska muuten uskoin tekeväni syntiä ja että joku läheisistä kuolee. Sitten päätin antaa itselleni armoa, että saan jättää välillä iltarukouksen väliin. Onneksi kukaan ei kuollut.&nbsp;</p><p>Vanhempanl eivät olleet uskovaisia pannessaan lapsensa pyhäkouluun. Se nyt vain oli kätevä tapa sunnuntaiaamuna saada vanhempien omaa aikaa ja kerhotoimintaa vuokralähiön lapsille.&nbsp;</p><p>Pyhäkoulussa opin hyvin raamatun keskeiset sisällöt. Siitä on ollut paljon apua opettajana uskontotunneilla. Pyhäkouluajalta olen myös oppinut lauluja, jotka ovat kulkeneet koko elämän mukana. Sen lisäksi alakoulussa opitut virret ovat syvällä muistiytimissä. Hoilotin sekä poikani että tämän serkun konfirmaatiossa parin viikon välein niin antaumuksella, että nuorisoa taisi hävettää.&nbsp;</p><p>Virret ja sunnuntaiaamun televisiojumalanpalvelus ovat välillä hyvin rentouttavia. Paluu johonkin lapsuuden joogamaiseen keskittymistilaan (anteeksi ei liity mitenkään kristinuskoon tämä termi). Yhteiset hetket kirkossa luovat yhteenkuuluvuutta ja korostavat pohjoismaista luterilaista kulttuuriperintöä.</p><p>Tärkein syyni kuulua kirkkoon onkin kulttuuriperinnön vaaliminen. Pohjoismainen hyvinvointivaltioajattelu pohjautuu kristinuskon ja erityisesti luterilaisuuden arvopohjaan pitää kaikista tasavertaisesti huolta. Jos tahdomme sen säilyvän, on myös kirkollisen työn merkitystä hyvä tukea kirkkoon kuulumalla. Jokainen toki tekee oman valintansa.&nbsp;</p><p>Kulttuurit ovat kautta aikojen vaikuttaneet toisiinsa, myös uskonnot. Uskontojen välinen yhteistyö on tärkeää, tällä ulottuvuudella kristityt, muslimit ja muut uskonsuuntaukset voivat tehdä paljon hyvää maailman hyväksi. Valitkaamme siis lokakuun seurakuntavaaleissa hyviä päätöksentekijöitä niin oman luterilaisen kirkkomme asioiden hoitajiksi kuin kirkkojen välisen yhteistyön edistäjiksi.</p><p>Säde Tahvanainen</p><p>&nbsp;- Osaaja</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Seurakuntavaalit ovat ovella. En ole ehdolla, mutta moni muu onneksi on. Myös seurakunnissa tehdään paljon tärkeitä päätöksiä yhteisistä asioista ja verovaroista.

Poikani pääsi ripille tänä kesänä. Olemme siis nyt käyttäneet kirkollisverovaroja hiukan kotiin päin. Vantaalla veroprosentti on yksi.

Moni on eronnut kirkosta verotuksen vuoksi, yhtä moni varmaan myös koska ei enää usko niin taivaallisiin asioihin. Jos minun ja poikani uskoa tiedustellaan, usko tuonpuoleiseen lienee hyvin hatara, eli edustamme peri luterilaisen ”elämäntapauskovaisuutta”. On perinne kuulua kirkkoon ja riitit kuuluvat ihmisen kasvuun. 

Lapseni tokaisu 6 -vuotiaana uskonnosta kuvaa tätä hyvin ”kuka voi uskoa niin hassuihin juttuihin”. Silti hän meni ripille. Silti hän valinnee aikanaan kirkkohäät ja luterilaisena elämisen tien. Niinkuin minäkin. Tosin minä kävin 7 vuotta pyhäkoulua, rukoilin 14-vuotiaaksi asti joka ilta, koska muuten uskoin tekeväni syntiä ja että joku läheisistä kuolee. Sitten päätin antaa itselleni armoa, että saan jättää välillä iltarukouksen väliin. Onneksi kukaan ei kuollut. 

Vanhempanl eivät olleet uskovaisia pannessaan lapsensa pyhäkouluun. Se nyt vain oli kätevä tapa sunnuntaiaamuna saada vanhempien omaa aikaa ja kerhotoimintaa vuokralähiön lapsille. 

Pyhäkoulussa opin hyvin raamatun keskeiset sisällöt. Siitä on ollut paljon apua opettajana uskontotunneilla. Pyhäkouluajalta olen myös oppinut lauluja, jotka ovat kulkeneet koko elämän mukana. Sen lisäksi alakoulussa opitut virret ovat syvällä muistiytimissä. Hoilotin sekä poikani että tämän serkun konfirmaatiossa parin viikon välein niin antaumuksella, että nuorisoa taisi hävettää. 

Virret ja sunnuntaiaamun televisiojumalanpalvelus ovat välillä hyvin rentouttavia. Paluu johonkin lapsuuden joogamaiseen keskittymistilaan (anteeksi ei liity mitenkään kristinuskoon tämä termi). Yhteiset hetket kirkossa luovat yhteenkuuluvuutta ja korostavat pohjoismaista luterilaista kulttuuriperintöä.

Tärkein syyni kuulua kirkkoon onkin kulttuuriperinnön vaaliminen. Pohjoismainen hyvinvointivaltioajattelu pohjautuu kristinuskon ja erityisesti luterilaisuuden arvopohjaan pitää kaikista tasavertaisesti huolta. Jos tahdomme sen säilyvän, on myös kirkollisen työn merkitystä hyvä tukea kirkkoon kuulumalla. Jokainen toki tekee oman valintansa. 

Kulttuurit ovat kautta aikojen vaikuttaneet toisiinsa, myös uskonnot. Uskontojen välinen yhteistyö on tärkeää, tällä ulottuvuudella kristityt, muslimit ja muut uskonsuuntaukset voivat tehdä paljon hyvää maailman hyväksi. Valitkaamme siis lokakuun seurakuntavaaleissa hyviä päätöksentekijöitä niin oman luterilaisen kirkkomme asioiden hoitajiksi kuin kirkkojen välisen yhteistyön edistäjiksi.

Säde Tahvanainen

 - Osaaja

 

 

 

 

 

 

 

 

 

]]>
7 http://sadetahvanainen72.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261015-miksi-kuulua-kirkkoon#comments Hyvinvoiveu kulttuuri Luterilainen kirkko Seurakuntavaalit Tasa-arvo Sat, 15 Sep 2018 05:21:46 +0000 Säde Tahvanainen http://sadetahvanainen72.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261015-miksi-kuulua-kirkkoon
Vähemmistöhistorian lyhyt oppimäärä http://veijobaltzar.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257534-vahemmistohistorian-lyhyt-oppimaara <p>MINNE MENET, MUSTALAINEN? HUOMENNAKO JO PYSÄHDYT?</p><p>Mitä tarkoittaa olla mustalainen? Olla olemassa ihmisenä. Moraali, sivistys ja henkinen kulttuuri olivat meidän elämämme keskiössä. Miten mustalainen ne määritteli? Ensimmäinen määritelmä: katso ihminen alalleen. Mitä se tarkoitti? Sitä, että jokaiselta vaadittiin vain hänen kykyjensä mukaan, niin kuin kaikissa sivistyneimmissä maailman kulttuureissa. Mitä se merkitsee valtakulttuurissa? Tuo sama käsite on käännetty suvaitsevaisuudeksi: &rdquo;suvaitkaa tiettyjä vähemmistöjä ja syrjäytyneitä&rdquo;. Suvaitsevaisuus ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että se joka suvaitsee rahastaa sinua ja on sua ylempänä.</p><p>Tämä maailma, niin sanottu moderni tyhjän päällä oleva ihmiskunta, suvaitsee toisiaan. Se ei ymmärrä, se ei rakasta, sietää toisiaan. Kulkijamustalaiset olivat korkeasti sivistyneitä ihmisiä. Heillä oli maailman korkeinta henkis-sosiaalista kulttuuria ja tapakulttuuria. Me Suomen kaaleet emme olleet taiteellisesti lahjakkaimmasta päästä, mutta sivistyksen suhteen olimme korkeimmalla mahdollisella tasolla, ja se perustui mustalaisuuteen, ei romaniuteen. Euroopan mustalaisilla on aina ollut erilaiset tavat, ja musiikki veressä. Suomen mustalaiset eivät kuitenkaan matkineet musiikissa ja sen luomisessa valtaväestöä &ndash; me loimme omat laulumme ja siten omaleimaisinta kulttuuria.</p><p>LUONNON KOSIJAT SLUMMEIHIN</p><p>Mustalaisilla oli ainutlaatuinen luonnon ja ihmisen välinen symbioosi. Olimme luonnon näkijöitä ja kosijoita &ndash; otimme luonnosta vain sen mitä tarvitsimme, ja loput annettiin takaisin. Meillä oli maailman korkeinta eläinten hoitotaitoa: mustalaiset olivat eläintenparantajia ja todellisia hevoskuiskaajia. Lapsia ei kasvatettu, he kasvoivat yhdessä kaikkien keskuudessa omaksuen siten identiteetin. Kokemuspohjainen kasvatus ei perustunut suulliseen neuvontaan, vaan mahdollisti käytännön kokemukset ja opin. Meillä oli maailman korkeinta käsityötaitoa, korutaidetta - näitä voisi mainita vaikka kuinka paljon.</p><p>Milloin rappio alkoi? 1950-luvulla. Kokemuspohjaisesti korkeasti sivistynyt kansa kaupunkilaistui, kiertävälle elämäntavalle piti laittaa piste. Kulkijamustalainen asutettiin elämään rinnakkain epäsosiaalisen &nbsp;valtaväestön kanssa. Sieltä ammennettiin uusi kulttuuri ja muututtiin romaneiksi. Romanikulttuuri on valtaväestöllä hyväksytettyä kulttuuria. Viimeinen niitti Kulttuurille tuli valtiontakauslainoilla. Tiesin jo silloin lainojen seuraukset, ja olin ainoa joka niitä vastusti &ndash; löytyy sen ajan lehdistä. Kyseinen laina oli niin mitätön, että mustalaiset joutuivat vielä alemmaksi, täysin slummeihin ja ghettoihin asumaan. Käytännön olosuhteissa syntynyt mustalaiskulttuuri katosi &ndash;- ei ollut enää jäljellä kuin valtaväestöä miellyttävä, heidän ehdoillaan elävä ja huonon itsetunnon omaava romani. Ylpeys ja kansallistunne olivat kadonneet. Me ei katsottukaan enää ihmistä alalleen.</p><p>Mustalaistapojen sijaan tuli romanitavat: mustalaistapoja matkivia liioiteltuja ja paisuteltuja tapoja, joilla ahdistelemme toisiamme, etenkin nuoria: tätä ei saa tehdä, eikä sitä saa tehdä, eikä oikeastaan mitään. Ruvettiin tuomitsemaan ja syyttelemään ihmisiä: valkoistuminen oli toteutunut kirjaimellisesti. Some:ssa jotkut mustalaiset kirjoittelevat, ettei mustalaistapoja enää ymmärretä. Totisesti. Ne eivät olleet silloin ahtaita, vaan perhettä ja kansaa suojelevia. Ne olivat syntyneet luonnon menetelmistä olosuhteiden säätelemänä. Nyt niiden avulla rangaistaan toisia. Romaneihin iskivät toisiaan sortavat kaikki valtaväestön taudit: ahdasmielisyys, kateus, ahneus, ja ennen kaikkea - rupesimme syrjimään toisiamme. Ei mustalaisilla sellaista oppia ollut.</p><p>Nyt ollaan itse aina puhdas kuin pulmunen ja toisista löytyy aina vika. Se on kierre ja jatkuma, joka on vienyt mustalaiset paarialuokkaan &ndash; siis ei mikskään. Tämä prosessi on toteutunut toki myös muualla Euroopassa. Yhteenkuuluva, yhtäpitävä mustalaiskansa on lähtenyt panettelemaan ja syrjimään toisiaan, on hajallaan, piiloutuu toisiltaan koska eivät pärjää enää yhdessä. Tähän on tultu, ja miten eteenpäin?</p><p>Mikä on mustalaisten ongelma? Meillä ei ole statusta. Meillä ei ole muuta ongelmaa koskaan ollutkaan. Mikä on nykypäivän romanien ongelma? Se on ainoa kansa, joka ei hyväksy edelläkävijöitään; taiteilijoistaan se hyväksyy vain laulajat. Heillä ei ole identiteettiä, eikä statusta - ovat almusta eläjiä, kielteisiä ihmisiä. Harvoin löytää millään tasolla olevaa valtaväestön edustajaa, joka ei olisi meitä parempi, ja me olemme itse tämän aiheuttaneet. Järjestelmä marginalisoi meidät, mutta me marginalisoimme ja assimiloimme itseämme vielä enemmän.</p><p>Assimiloinnin huippu oli oman nimen vaihtaminen romaniksi. Entisistä mustalaisista tuli alemman luokan paperisivistyneitä, jotka omaksuivat valtaväestön ehdot ja menetelmät. Mehän olimme mustalaisia, meille EI sopinut NE! Valtaväestön alemman sosiaaliluokan kulttuuri on huomattavasti nuorempi, itse asiassa sillä ei ole muuta kulttuuria kuin aineellisen omistamisen, ahneuden ja järjestäytyneen väkivallan kulttuuri. Senkin me omaksuimme valtaväestöltä, entisen toisiamme suojelevan kulttuurin tilalle. Tässä yhteydessä haluan tarkentaa, että puhuessani valtaväestön sosiaalisesti alemmasta luokasta en tarkoita sosiaalista asemaa, vaan henkistä asennetta, joka on yhtä romanien asenteiden kanssa: itse ollaan hyviä ja haukutaan muita.</p><p>Länsimainen maailma tavoittelee nyt materiaa. Tunneäly ja henkisyys on katoamassa. Nuoret syrjäytyvät, erityisesti valtaväestön keskuudessa &ndash; meillä vähemmistöillä on vielä rippeet perheistämme ja yhteisöstämme, joista saamme vähän voimaa. Ihmisillä on psyykkisiä ja henkisiä ongelmia. Sosiaalisuuden puute &ndash; yksinäisyyden ongelma vaivaa jokaista.</p><p>SUURJAKO TULEE, OLETKO VALMIS?</p><p>Romanit ovat kaikkialla maailman paarialuokkaa, eli alakastia.&nbsp; Mitä tämä kaikki merkitsee tänä päivänä vaikkapa suhteessa toiseen maailmansotaan? Miten se järjestettiin ja mihin se johti? Juutalaisia kadehdittiin omistuksiensa tähden. Mustalaisten kulttuuri oli kaikkialla maailmassa yläluokalle tuttua ja rahvaalle tuntematonta. Rahvas vihasi mustalaisen vapautta ja kadehti heidän korkeatasoista henkistä kulttuuria. Pääoma suoritti suurjakoa. Kansa haluttiin kokoon: miten se saatiin aikaan? Ruvettiin vainoamaan juutalaisia ja mustalaisia. Mustalaisilla ei ollut mitään tekemistä sodan kanssa, mutta sodalla oli tekemistä mustalaisten kanssa. Kansa yhdistettiin &ndash; syntyi vainot, syttyi sota. Mutta kuka olikaan lopullinen uhri? Alempi sosiaaliluokka, massa &ndash; meidän ollessa vain syöttejä ja välikappaleita.</p><p>Mikä on muuttunut? Itä-Euroopassa valtaväestö on jo alkanut syrjimään toisiaan ja jakamaan ihmisiä luokkiin: hyviin ja pahoihin, rikkaisiin ja köyhiin. Jatkuvan kasvun kehityksen, sinulle-minulle-politiikan nimissä. Suurjako on pian tulossa - tämä maailma tarvitsee taas uhrinsa, jotta saataisiin kansa koottua yhden asian puolesta. Miten? Romaneiden avulla! Mutta tällä kertaa juutalaiset eivät enää ole mustalla listalla samassa merkityksessä. Romaneiden ja maahanmuuttajien avulla se tapahtuu!</p><p>Mikään ei ole muuttunut sitten vuodesta 1933 &ndash; uuden sodan uhka on todellinen. Miettikää! Ilman persoonaa, identiteettiä, statusta ihminen ei ole mitään. Ei ole kansaa ilman taiteilijoita, kirjailijoita eikä myöskään korkeakulttuuria ymmärtäviä: tämän edelläkävijoitä mm. mustalaiset ja intiaanit aikoinaan olivat. Eurooppa on aina ollut kokemuspohjaisesti monikulttuurinen, mutta sitä ei ole sidottu koulutukseen eikä elinkeinojärjestelmään. Toisin sanoen vähemmistöjä ei ole otettu mukaan järjestelmään, ja se on tarkoituksellista toimintaa.</p><p>Myös mustalaisilta itseltään on katoamassa arvot ja tunneäly. Hyvin ei meillä mene. Nykyromanipolitiikalla ja -mentaliteetilla romanit ovat ensimmäinen kohde johon isketään. Sen jälkeen isketään maahanmuuttajiin. Tietysti varsinainen uhri tulee lopulta olemaan valtaväestön alempi sosiaaliluokka, massa, mutta he eivät sitä itse ymmärrä, kuten eivät ymmärrä romanitkaan.</p><p>&nbsp;</p><p>MUSTALAISTEN ÄÄNI</p><p>1960-luvulla oli aktiivisin &rdquo;romani&rdquo;buumi. Syntyi romaniyhdistyksiä, jotka rakensivat arvotyhjiötä mustalaisten osalta. Silloin lensi kiviä, ja silloin olin yksin. Sieltä asti on virallisissa yhteyksissä puhuttu vain valtaväestöllä hyväksytetystä romanikulttuurista ja -toiminnoista &ndash; &nbsp;nyt siis puhun kulttuurista, en ihmisistä. Mustalaisten ääni ei ole päässyt esille. Heitä on kuitenkin Suomessa paljon - &nbsp;ylpeitä arvonsa tuntevia ihmisiä, jotka eivät kovin helposti lähde, kuten mustalaisten tapoihin kuuluu, barrikadeille ärhentelemään.</p><p>Mutta nyt on pakko. Nyt on mustalaisten aika tulla esille, puolustamaan mustalaiskulttuurin arvoja. Mustalaiset ovat heräämässä - enää ei voi vaieta: on käytävä itselleen avuksi. Pitää ottaa huomioon, että romanit toimivat valtajärjestelmän sisällä. Minä en ole koskaan toiminut sen sisällä, vaan ulkopuolella &ndash; mustalaisena. Valtajärjestelmä ei minua elätä: en ole ollut heidän palkkalistoillaan enkä syö heidän hernekeittoaan. Olen alusta asti toiminut niin, että tavoittaisin toiminnallani valtaväestön ylimmät päättäjät, koska vain siten pystytään muuttamaan maailmaa ja yhteiskuntaa. En ole ollut almulinjalla, johon romanipolitiikka kautta Euroopan suurimmaksi osaksi nojaa.</p><p>Meillä mustalaisilla on enää vain pieni mahdollisuus ansaita paikkamme maailmankaikkeudessa, ja se tapahtuu ennen kaikkea sivistyksen, arvojen ja moraalin kautta. Ensimmäisenä edellytyksenä on, että mustalaisen on ymmärrettävä toista mustalaista, ja katsottava ihminen alalleen. On lopetettava keskinäinen kilpailuttaminen, joka tänä päivänä tapahtuu materiaalin, ei henkisten arvojen, sivistyksen ja moraalin mukaan. Minulla on kaikkea, mutta minä en arvota ihmisiä materian mukaan, enkä ole siitä riippuvainen, koska olen arvopohjaltani mustalainen. Sielu, sivistys ja moraali määrittävät ihmisen arvon, ei liioitellut romanitavat, ja toistensa syrjiminen. Ei sillä tavalla haeta itselleen paremmuutta, että toinen on itseään huonompi. Minä olen hyvä, ja minua ei ole kukaan huonompi. Ihmistä pitää arvostaa sinällään ja pitää tuntea oma arvonsa. Se joka toista syrjii, on aina ja joka tapauksessa häviäjä, ei voittaja. Se pitäisi jokaisen tietää.</p><p>Olen sanonut tämän ennen ja sanon sen myös nyt: valkolaisiksi emme tule, olkaamme siis mustalaisia.</p><p>Kulttuurineuvos Veijo Baltzar</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> MINNE MENET, MUSTALAINEN? HUOMENNAKO JO PYSÄHDYT?

Mitä tarkoittaa olla mustalainen? Olla olemassa ihmisenä. Moraali, sivistys ja henkinen kulttuuri olivat meidän elämämme keskiössä. Miten mustalainen ne määritteli? Ensimmäinen määritelmä: katso ihminen alalleen. Mitä se tarkoitti? Sitä, että jokaiselta vaadittiin vain hänen kykyjensä mukaan, niin kuin kaikissa sivistyneimmissä maailman kulttuureissa. Mitä se merkitsee valtakulttuurissa? Tuo sama käsite on käännetty suvaitsevaisuudeksi: ”suvaitkaa tiettyjä vähemmistöjä ja syrjäytyneitä”. Suvaitsevaisuus ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että se joka suvaitsee rahastaa sinua ja on sua ylempänä.

Tämä maailma, niin sanottu moderni tyhjän päällä oleva ihmiskunta, suvaitsee toisiaan. Se ei ymmärrä, se ei rakasta, sietää toisiaan. Kulkijamustalaiset olivat korkeasti sivistyneitä ihmisiä. Heillä oli maailman korkeinta henkis-sosiaalista kulttuuria ja tapakulttuuria. Me Suomen kaaleet emme olleet taiteellisesti lahjakkaimmasta päästä, mutta sivistyksen suhteen olimme korkeimmalla mahdollisella tasolla, ja se perustui mustalaisuuteen, ei romaniuteen. Euroopan mustalaisilla on aina ollut erilaiset tavat, ja musiikki veressä. Suomen mustalaiset eivät kuitenkaan matkineet musiikissa ja sen luomisessa valtaväestöä – me loimme omat laulumme ja siten omaleimaisinta kulttuuria.

LUONNON KOSIJAT SLUMMEIHIN

Mustalaisilla oli ainutlaatuinen luonnon ja ihmisen välinen symbioosi. Olimme luonnon näkijöitä ja kosijoita – otimme luonnosta vain sen mitä tarvitsimme, ja loput annettiin takaisin. Meillä oli maailman korkeinta eläinten hoitotaitoa: mustalaiset olivat eläintenparantajia ja todellisia hevoskuiskaajia. Lapsia ei kasvatettu, he kasvoivat yhdessä kaikkien keskuudessa omaksuen siten identiteetin. Kokemuspohjainen kasvatus ei perustunut suulliseen neuvontaan, vaan mahdollisti käytännön kokemukset ja opin. Meillä oli maailman korkeinta käsityötaitoa, korutaidetta - näitä voisi mainita vaikka kuinka paljon.

Milloin rappio alkoi? 1950-luvulla. Kokemuspohjaisesti korkeasti sivistynyt kansa kaupunkilaistui, kiertävälle elämäntavalle piti laittaa piste. Kulkijamustalainen asutettiin elämään rinnakkain epäsosiaalisen  valtaväestön kanssa. Sieltä ammennettiin uusi kulttuuri ja muututtiin romaneiksi. Romanikulttuuri on valtaväestöllä hyväksytettyä kulttuuria. Viimeinen niitti Kulttuurille tuli valtiontakauslainoilla. Tiesin jo silloin lainojen seuraukset, ja olin ainoa joka niitä vastusti – löytyy sen ajan lehdistä. Kyseinen laina oli niin mitätön, että mustalaiset joutuivat vielä alemmaksi, täysin slummeihin ja ghettoihin asumaan. Käytännön olosuhteissa syntynyt mustalaiskulttuuri katosi –- ei ollut enää jäljellä kuin valtaväestöä miellyttävä, heidän ehdoillaan elävä ja huonon itsetunnon omaava romani. Ylpeys ja kansallistunne olivat kadonneet. Me ei katsottukaan enää ihmistä alalleen.

Mustalaistapojen sijaan tuli romanitavat: mustalaistapoja matkivia liioiteltuja ja paisuteltuja tapoja, joilla ahdistelemme toisiamme, etenkin nuoria: tätä ei saa tehdä, eikä sitä saa tehdä, eikä oikeastaan mitään. Ruvettiin tuomitsemaan ja syyttelemään ihmisiä: valkoistuminen oli toteutunut kirjaimellisesti. Some:ssa jotkut mustalaiset kirjoittelevat, ettei mustalaistapoja enää ymmärretä. Totisesti. Ne eivät olleet silloin ahtaita, vaan perhettä ja kansaa suojelevia. Ne olivat syntyneet luonnon menetelmistä olosuhteiden säätelemänä. Nyt niiden avulla rangaistaan toisia. Romaneihin iskivät toisiaan sortavat kaikki valtaväestön taudit: ahdasmielisyys, kateus, ahneus, ja ennen kaikkea - rupesimme syrjimään toisiamme. Ei mustalaisilla sellaista oppia ollut.

Nyt ollaan itse aina puhdas kuin pulmunen ja toisista löytyy aina vika. Se on kierre ja jatkuma, joka on vienyt mustalaiset paarialuokkaan – siis ei mikskään. Tämä prosessi on toteutunut toki myös muualla Euroopassa. Yhteenkuuluva, yhtäpitävä mustalaiskansa on lähtenyt panettelemaan ja syrjimään toisiaan, on hajallaan, piiloutuu toisiltaan koska eivät pärjää enää yhdessä. Tähän on tultu, ja miten eteenpäin?

Mikä on mustalaisten ongelma? Meillä ei ole statusta. Meillä ei ole muuta ongelmaa koskaan ollutkaan. Mikä on nykypäivän romanien ongelma? Se on ainoa kansa, joka ei hyväksy edelläkävijöitään; taiteilijoistaan se hyväksyy vain laulajat. Heillä ei ole identiteettiä, eikä statusta - ovat almusta eläjiä, kielteisiä ihmisiä. Harvoin löytää millään tasolla olevaa valtaväestön edustajaa, joka ei olisi meitä parempi, ja me olemme itse tämän aiheuttaneet. Järjestelmä marginalisoi meidät, mutta me marginalisoimme ja assimiloimme itseämme vielä enemmän.

Assimiloinnin huippu oli oman nimen vaihtaminen romaniksi. Entisistä mustalaisista tuli alemman luokan paperisivistyneitä, jotka omaksuivat valtaväestön ehdot ja menetelmät. Mehän olimme mustalaisia, meille EI sopinut NE! Valtaväestön alemman sosiaaliluokan kulttuuri on huomattavasti nuorempi, itse asiassa sillä ei ole muuta kulttuuria kuin aineellisen omistamisen, ahneuden ja järjestäytyneen väkivallan kulttuuri. Senkin me omaksuimme valtaväestöltä, entisen toisiamme suojelevan kulttuurin tilalle. Tässä yhteydessä haluan tarkentaa, että puhuessani valtaväestön sosiaalisesti alemmasta luokasta en tarkoita sosiaalista asemaa, vaan henkistä asennetta, joka on yhtä romanien asenteiden kanssa: itse ollaan hyviä ja haukutaan muita.

Länsimainen maailma tavoittelee nyt materiaa. Tunneäly ja henkisyys on katoamassa. Nuoret syrjäytyvät, erityisesti valtaväestön keskuudessa – meillä vähemmistöillä on vielä rippeet perheistämme ja yhteisöstämme, joista saamme vähän voimaa. Ihmisillä on psyykkisiä ja henkisiä ongelmia. Sosiaalisuuden puute – yksinäisyyden ongelma vaivaa jokaista.

SUURJAKO TULEE, OLETKO VALMIS?

Romanit ovat kaikkialla maailman paarialuokkaa, eli alakastia.  Mitä tämä kaikki merkitsee tänä päivänä vaikkapa suhteessa toiseen maailmansotaan? Miten se järjestettiin ja mihin se johti? Juutalaisia kadehdittiin omistuksiensa tähden. Mustalaisten kulttuuri oli kaikkialla maailmassa yläluokalle tuttua ja rahvaalle tuntematonta. Rahvas vihasi mustalaisen vapautta ja kadehti heidän korkeatasoista henkistä kulttuuria. Pääoma suoritti suurjakoa. Kansa haluttiin kokoon: miten se saatiin aikaan? Ruvettiin vainoamaan juutalaisia ja mustalaisia. Mustalaisilla ei ollut mitään tekemistä sodan kanssa, mutta sodalla oli tekemistä mustalaisten kanssa. Kansa yhdistettiin – syntyi vainot, syttyi sota. Mutta kuka olikaan lopullinen uhri? Alempi sosiaaliluokka, massa – meidän ollessa vain syöttejä ja välikappaleita.

Mikä on muuttunut? Itä-Euroopassa valtaväestö on jo alkanut syrjimään toisiaan ja jakamaan ihmisiä luokkiin: hyviin ja pahoihin, rikkaisiin ja köyhiin. Jatkuvan kasvun kehityksen, sinulle-minulle-politiikan nimissä. Suurjako on pian tulossa - tämä maailma tarvitsee taas uhrinsa, jotta saataisiin kansa koottua yhden asian puolesta. Miten? Romaneiden avulla! Mutta tällä kertaa juutalaiset eivät enää ole mustalla listalla samassa merkityksessä. Romaneiden ja maahanmuuttajien avulla se tapahtuu!

Mikään ei ole muuttunut sitten vuodesta 1933 – uuden sodan uhka on todellinen. Miettikää! Ilman persoonaa, identiteettiä, statusta ihminen ei ole mitään. Ei ole kansaa ilman taiteilijoita, kirjailijoita eikä myöskään korkeakulttuuria ymmärtäviä: tämän edelläkävijoitä mm. mustalaiset ja intiaanit aikoinaan olivat. Eurooppa on aina ollut kokemuspohjaisesti monikulttuurinen, mutta sitä ei ole sidottu koulutukseen eikä elinkeinojärjestelmään. Toisin sanoen vähemmistöjä ei ole otettu mukaan järjestelmään, ja se on tarkoituksellista toimintaa.

Myös mustalaisilta itseltään on katoamassa arvot ja tunneäly. Hyvin ei meillä mene. Nykyromanipolitiikalla ja -mentaliteetilla romanit ovat ensimmäinen kohde johon isketään. Sen jälkeen isketään maahanmuuttajiin. Tietysti varsinainen uhri tulee lopulta olemaan valtaväestön alempi sosiaaliluokka, massa, mutta he eivät sitä itse ymmärrä, kuten eivät ymmärrä romanitkaan.

 

MUSTALAISTEN ÄÄNI

1960-luvulla oli aktiivisin ”romani”buumi. Syntyi romaniyhdistyksiä, jotka rakensivat arvotyhjiötä mustalaisten osalta. Silloin lensi kiviä, ja silloin olin yksin. Sieltä asti on virallisissa yhteyksissä puhuttu vain valtaväestöllä hyväksytetystä romanikulttuurista ja -toiminnoista –  nyt siis puhun kulttuurista, en ihmisistä. Mustalaisten ääni ei ole päässyt esille. Heitä on kuitenkin Suomessa paljon -  ylpeitä arvonsa tuntevia ihmisiä, jotka eivät kovin helposti lähde, kuten mustalaisten tapoihin kuuluu, barrikadeille ärhentelemään.

Mutta nyt on pakko. Nyt on mustalaisten aika tulla esille, puolustamaan mustalaiskulttuurin arvoja. Mustalaiset ovat heräämässä - enää ei voi vaieta: on käytävä itselleen avuksi. Pitää ottaa huomioon, että romanit toimivat valtajärjestelmän sisällä. Minä en ole koskaan toiminut sen sisällä, vaan ulkopuolella – mustalaisena. Valtajärjestelmä ei minua elätä: en ole ollut heidän palkkalistoillaan enkä syö heidän hernekeittoaan. Olen alusta asti toiminut niin, että tavoittaisin toiminnallani valtaväestön ylimmät päättäjät, koska vain siten pystytään muuttamaan maailmaa ja yhteiskuntaa. En ole ollut almulinjalla, johon romanipolitiikka kautta Euroopan suurimmaksi osaksi nojaa.

Meillä mustalaisilla on enää vain pieni mahdollisuus ansaita paikkamme maailmankaikkeudessa, ja se tapahtuu ennen kaikkea sivistyksen, arvojen ja moraalin kautta. Ensimmäisenä edellytyksenä on, että mustalaisen on ymmärrettävä toista mustalaista, ja katsottava ihminen alalleen. On lopetettava keskinäinen kilpailuttaminen, joka tänä päivänä tapahtuu materiaalin, ei henkisten arvojen, sivistyksen ja moraalin mukaan. Minulla on kaikkea, mutta minä en arvota ihmisiä materian mukaan, enkä ole siitä riippuvainen, koska olen arvopohjaltani mustalainen. Sielu, sivistys ja moraali määrittävät ihmisen arvon, ei liioitellut romanitavat, ja toistensa syrjiminen. Ei sillä tavalla haeta itselleen paremmuutta, että toinen on itseään huonompi. Minä olen hyvä, ja minua ei ole kukaan huonompi. Ihmistä pitää arvostaa sinällään ja pitää tuntea oma arvonsa. Se joka toista syrjii, on aina ja joka tapauksessa häviäjä, ei voittaja. Se pitäisi jokaisen tietää.

Olen sanonut tämän ennen ja sanon sen myös nyt: valkolaisiksi emme tule, olkaamme siis mustalaisia.

Kulttuurineuvos Veijo Baltzar

]]>
5 http://veijobaltzar.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257534-vahemmistohistorian-lyhyt-oppimaara#comments Eriarvoisuus kulttuuri Vähemmistöt Yhteiskunta Thu, 28 Jun 2018 08:03:53 +0000 Veijo Baltzar http://veijobaltzar.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257534-vahemmistohistorian-lyhyt-oppimaara
Valuvikainen futis on sirkushuvia kansalle http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257002-valuvikainen-futis-on-sirkushuvia-kansalle <p># Jalkapallo on muuttunut brittiläisen työväenluokan vapaa-ajajan potkiskeluajanvietteestä FIFA:n vetämäksi globaaliksi miljardibisnekseksi. MM-pelejä seurataan ilta illan jälkeen jopa Suomessa, joka ei ole koskaan pelannut suurturnauksissa. Yle näyttää pelejä televisiossa jopa enemmän kuin osanottajamaat.</p><p>Jalkapallo on etusivun juttu, joka ohittaa uutisaiheena mennen tullen sodat ja bisneksen miljardikähminnät. Se on siis sirkusta, jonka avulla kansa pannaan unohtamaan todelliset ongelmat. Siitä huolimatta kansa ottaa sen vakavammin kuin oikeat ongelmat. Jalkapallotuloksen johdosta on jopa syttynyt sotia.&nbsp;&nbsp;</p><p>Vuonna 2014 MM-kisojen neljässä puolivälieräottelussa maaleja syntyi 5. Niistä vain yksi syntyi pelitilanteessa. Loput olivat erotuomari-diktaattorin määräämiä erikoistilannemaaleja. &quot;Filmaaminen&quot; on sitten aivan luonnollinen keino pyrkiä tärkeimpään eli voittoon &quot;diktaattorin&quot; suojeluksessa. Jalkapallo on pelaajien kannalta ennen kaikkea bisnestä, jossa voitto on ratkaisevan tärkeä.</p><p>Ongelmana on kuitenkin se, että &rdquo;filmaus&rdquo; kuuluu pakosta nykyiseen jalkapalloon, jonka säännöissä on kohtalokas valuvika. Maali on yksinkertaisesti liian pieni ja pelimaalit siitä syystä liian vaikeita potkia. Tarvitaan siis erikoistilanteita, jotta saataisiin maaleja ja voitettaisiin ottelu.&nbsp;&nbsp;</p><p>Jalkapallon säännöt ovat antiikkiset ja täysin ajastaan jälkeen jääneet. Tarvittaisiin todellakin keinoja vaikkapa kiinni pitämisen ja vaatteista repimisen estämiseksi. Puremista on jo torjuttu ankaralla rangaistuksella. Töniminen ja taklaamalla vahingoittaminen olisi myös saatava kuriin.</p><p>Jalkapalloilijat olisi turvattava paremmilla suojuksilla ja mahdollisesti kypärillä jääkiekon tapaan. Peli olisi keskeytettävä, kun tilanteita tarkastellaan videolta. Erotuomaria ei saisi pakottaa ratkaisemaan hetkessä pelitilanteita, joiden kulusta heillä ei ole mitään käsitystä. Nykyisellään erotuomari on ehdoton diktaattori, jota on toteltava joka tilanteessa. Siksi pelaajat tarvitsevat &rdquo;filmausta&rdquo; erikoistilannemaalien tuottamiseksi.</p><p>&rdquo;Filmaamisella&rdquo; avainpelaajat pyrkivät myös suojelemaan itseään vastustajan väkivallalta. Ellei pientä väkivaltaa tiedoteta tällä tavalla erotuomarille, pahemmat vammat saattavat olla uhkaamassa.</p><p>Jalkapallosääntöjen omituisuus on maalin järjetön pienuus. Pelimaaleja on melkein mahdotonta saada. Se kävi ilmi juuri päättyneessä Argentiinan ja Islannin ottelussa. Rankkari antaa taas varman maalin, koska pilkku on niin älyttömän lähellä maalia. Siksi <strong>Messi</strong> tekikin emämunauksen, epäonnistuttuaan rangaistuspotkussa.</p><p>Tällaisilla säännöillä pelatava miljardisirkus ei ole mitään yleisradiotoimintaa.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> # Jalkapallo on muuttunut brittiläisen työväenluokan vapaa-ajajan potkiskeluajanvietteestä FIFA:n vetämäksi globaaliksi miljardibisnekseksi. MM-pelejä seurataan ilta illan jälkeen jopa Suomessa, joka ei ole koskaan pelannut suurturnauksissa. Yle näyttää pelejä televisiossa jopa enemmän kuin osanottajamaat.

Jalkapallo on etusivun juttu, joka ohittaa uutisaiheena mennen tullen sodat ja bisneksen miljardikähminnät. Se on siis sirkusta, jonka avulla kansa pannaan unohtamaan todelliset ongelmat. Siitä huolimatta kansa ottaa sen vakavammin kuin oikeat ongelmat. Jalkapallotuloksen johdosta on jopa syttynyt sotia.  

Vuonna 2014 MM-kisojen neljässä puolivälieräottelussa maaleja syntyi 5. Niistä vain yksi syntyi pelitilanteessa. Loput olivat erotuomari-diktaattorin määräämiä erikoistilannemaaleja. "Filmaaminen" on sitten aivan luonnollinen keino pyrkiä tärkeimpään eli voittoon "diktaattorin" suojeluksessa. Jalkapallo on pelaajien kannalta ennen kaikkea bisnestä, jossa voitto on ratkaisevan tärkeä.

Ongelmana on kuitenkin se, että ”filmaus” kuuluu pakosta nykyiseen jalkapalloon, jonka säännöissä on kohtalokas valuvika. Maali on yksinkertaisesti liian pieni ja pelimaalit siitä syystä liian vaikeita potkia. Tarvitaan siis erikoistilanteita, jotta saataisiin maaleja ja voitettaisiin ottelu.  

Jalkapallon säännöt ovat antiikkiset ja täysin ajastaan jälkeen jääneet. Tarvittaisiin todellakin keinoja vaikkapa kiinni pitämisen ja vaatteista repimisen estämiseksi. Puremista on jo torjuttu ankaralla rangaistuksella. Töniminen ja taklaamalla vahingoittaminen olisi myös saatava kuriin.

Jalkapalloilijat olisi turvattava paremmilla suojuksilla ja mahdollisesti kypärillä jääkiekon tapaan. Peli olisi keskeytettävä, kun tilanteita tarkastellaan videolta. Erotuomaria ei saisi pakottaa ratkaisemaan hetkessä pelitilanteita, joiden kulusta heillä ei ole mitään käsitystä. Nykyisellään erotuomari on ehdoton diktaattori, jota on toteltava joka tilanteessa. Siksi pelaajat tarvitsevat ”filmausta” erikoistilannemaalien tuottamiseksi.

”Filmaamisella” avainpelaajat pyrkivät myös suojelemaan itseään vastustajan väkivallalta. Ellei pientä väkivaltaa tiedoteta tällä tavalla erotuomarille, pahemmat vammat saattavat olla uhkaamassa.

Jalkapallosääntöjen omituisuus on maalin järjetön pienuus. Pelimaaleja on melkein mahdotonta saada. Se kävi ilmi juuri päättyneessä Argentiinan ja Islannin ottelussa. Rankkari antaa taas varman maalin, koska pilkku on niin älyttömän lähellä maalia. Siksi Messi tekikin emämunauksen, epäonnistuttuaan rangaistuspotkussa.

Tällaisilla säännöillä pelatava miljardisirkus ei ole mitään yleisradiotoimintaa. 

 

]]>
31 http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257002-valuvikainen-futis-on-sirkushuvia-kansalle#comments Jalkapallo kulttuuri Yle Sat, 16 Jun 2018 15:43:27 +0000 Timo Uotila http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257002-valuvikainen-futis-on-sirkushuvia-kansalle
Ympärileikkaus - Miksi lapsia saa vielä uhrata jumalille? http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252367-ymparileikkaus-miksi-lapsia-saa-viela-uhrata-jumalille <p><object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/E1nzC2lSNWY?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/E1nzC2lSNWY?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><p>Yhteiskuntamme on pikkuhiljaa poistumassa kulttuuriselta keskiajalta kohti valistuksen aikaa. Orjien pitoa ei Suomessa sallita eikä homoja laiteta linnaan. Kuolemantuomio ja muu fyysinen väkivalta on poistunut rangaistusvalikoimasta. Vanhakantaisimpien harmiksi edes vaimoaan ei saa enää raiskata eikä vanhemmilla ole oikeutta lyödä lapsiaan vaikka kuinka kuvittelisi heidät omistavansa.</p><p>Mutta yksi on ja pysyy sallittuna; poikien rituaalisilpominen, jota myös ympärileikkaamiseksi kutsutaan. Tätä takapajuisten heimoyhteiskuntien barbaarista perinnettä ei näköjään saada lopetettua Suomesta millään ilveellä. Kannattaa pitää mielessä, että tämä tapa aiheuttaa laajan kirjon jopa kuolemaan johtavia komplikaatioita, joita esiintyy vääjäämättä vielä steriileissä sairaalaolosuhteissa tehtynäkin. Pieni riski olisi tietysti hyväksyttävissä, jos toimenpiteestä olisi saatavissa mitään todistettavissa olevaa lääketieteellistä hyötyä, mutta kun ei ole.</p><p>Tämä brutaali ja hengenvaarallinen toimenpide nauttii edelleen valtiovallan hyväksyntää samalla, kun heimoyhteiskuntien edustajat vieläpä vaativat sen laajempaa hyväksymistä! Viimeisimpänä turkulainen Kokoomuksen kunnanvaltuutettu Muhis Azizi, joka vaatii operaation siirtämistä julkisen terveydenhuollon vastuulle. Tämä barbaarinen perinne onkin jalosti yhdistänyt muutoin keskenään nahistelevat muslimit ja juutalaiset puoltamaan poikalapsien rituaalisilpomista. Joten nostetaanpa kissa pöydälle ja käydään ympärileikkaamisen puolustajien argumentit läpi, kuten Azizi toivoo! Olen käynyt tätä keskustelua aktiivisesti kohta parikymmentä vuotta ja tunnistan poikien ympärileikkauksen puolustajilta neljä säännöllisesti toistuvaa vakioargumenttia.</p><p>Ensimmäinen on, että jos ympärileikkausta ei tehdä Suomessa valvotuissa oloissa, se tehdään jossain muualla puoskareiden toimesta. Suomalaiseen kansanperinteeseen, puhumattakaan erilaisista takapajuisemmista kulttuureista, on kuulunut vahvana osana myös perheenjäsenten pahoinpiteleleminen. Ehkäpä perheväkivaltakin voitaisiin sallia, kunhan perheenjäsenet vietäisiin asianmukaisesti lääkärin pieksettäviksi? Tulisi sekin homma hoidettua terveydenhuollon ammattilaisten toimesta mahdollisimman pienin riskein ja samalla saataisiin työllistävä vaikutus, eikö vain? Samaa perustelua voisi tietysti käyttää myös tyttöjen ympärileikkaamisen puoltamiseksi, koska tyttöjäkin kärrätään heimoalueille silvottaviksi.</p><p>Tämä logiikka tietysti koskee kaikkia yksilön itsemääräämisoikeutta loukkaavia väkivaltaisia rituaaleja. Ei meillä saa sitoa lasten jalkoja, venyttää kauloja, asentaa puukiekkoja lasten huuliin, tatuoida heidän kasvojaan, pakottaa harrastamaan seksiä aikuisten kanssa tai altistaa heitä hengenvaarallisille aikuistumisriiteille vanhempien päätöksellä. Eikä pidä saadakaan. Kaikki edellämainitut asiat ovat lapsen oikeuksien loukkauksia huolimatta siitä, että niitä pidetään jossain päin maailmaa osana sikäläistä kulttuuria.</p><p>Toinen näennäisperustelu on se, että ympärileikkaus on tärkeää kyseistä tapaa vaaliviin kansanryhmiin kuuluville lapsille, koska muuten heitä kiusataan erilaisina tai he eivät koe kuuluvansa yhteisöönsä.&nbsp;</p><p>Vuonna 2014 juutalaisten seurakuntien keskusneuvoston puheenjohtaja Gideon Bolotowsky väläytti juuri tätä tekosyytä puoltaessaan poikien ympärileikkaamista. Bolotowsky siis kertoo, että jos hän ja uskonveljensä eivät pääse leikkelemään pikkupoikien pippeleitä, niin he eristävät nämä lapset johtamastaan yhteisöstä. Ihanan rakastavaa ja ymmärtäväistä, eikä ollenkaan sosiopaattinen tapa suhtautua yhteisönsä puolustuskyvyttömimpiin jäseniin!</p><p>Jutussa kerrotaan, voitteko kuvitella, että Suomessa ihan oikeasti on päiväkoti, jonka sisäänpääsykriteereihin kuuluu lapsen sukupuolielimen tarpeeton silpominen? Kuinka ainutlaatuisella tavalla täytyy olla sekaisin päästään työskennelläkseen sellaisen päiväkodin johtokunnassa, joka työkseen kyylää hoitoon tulevien lasten pippeleitä? Puhumattakaan nyt niistä vanhemmista, jotka vievät lapsensa tuollaisten sadistien hoidettavaksi?</p><p>3000 vuotta vanhoihin uskonkappaleisiin vetoava Bolotowsky toteaakin, että jos ympärileikkaus kielletään Suomessa, niin juutalaisyhteisön on pakko muuttaa pois sellaisesta antisemiittisestä maasta. Sanon tämän nyt silläkin uhalla, että joku alkaa märisemään rasismista tai antisemitismistä: Jos todella olet niitä ihmisiä, jotka eivät voi hyväksyä lastaan joko osaksi yhteisöään tai perhettään silpomatta häntä, niin kerää toki kimpsut ja kampsut, ja painu sitten helvettiin täältä. Yhteiskuntamme ei todellakaan tarvitse ihmisiä, joiden moraalifilosofia oikeuttaa ympärileikkauksen kaltaisen ihmisoikeusloukkauksen.</p><p>Kolmas tekosyy nimenomaan poikien ympärileikkaamisen puoltamiselle on se, ettei se ole verrattavissa tyttöjen ympärileikkaamiseen. Sinällään vertailu tyttöjen ja poikien ympärileikkausten välillä on minusta tarpeetonta, koska molemmissa tapauksissa loukataan tarpeetta lapsen oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen. Vaikka ympärileikkauksen fyysisesti brutaaleimmat muodot koskevatkin pääosin tyttöjä, eivät ne yksilönvapauden loukkauksina ole toinen toistaan vähäpätöisempiä. Mikä tahansa ilman lääketieteellistä syytä tehty ympärileikkaus, kohteestaan huolimatta, on loukkaus yksilön itsemääräämisoikeutta kohtaan ja pitäisi jo sillä perusteella olla kielletty.</p><p>Poikien ympärileikkaamista puoltavien näennäisargumenttien ekstramegabonus on erityisesti sosiaalisesta mediasta tuttu klassinen toteamus: &ldquo;Sehän on vain pieni pala nahkaa&rdquo;. Kuvittelisin, että yhtä typerää logiikkaa voisi käyttää vaikkapa vanhempi, joka aikoo leikata lapseltaan korvanlehdet irti. Teoriassa ne ovat toki vain pienet palaset nahkaa ja rustoa, mutta ne ovat kehittyneet evoluution seurauksena palvelemaan tiettyä hyvin tärkeää tarkoitusta, aivan kuten esinahkakin.</p><p>Suomalaista julkista keskustelua ympärileikkaamisesta on hallinnut toinen toistaan tyhmempien aikuisten kavalkadi, ja siinä keskustelussa vallitsee kummallisia kaksoisstandardeja. Esimerkiksi Sosiaali- ja Terveysministeriön tiedotteessa tyttöjen ja poikien ympärileikkaaminen asetetaan vastakkain, ja ilmoitetaan, että tyttöjen ympärileikkaaminen ilmentää sukupuolten epätasa-arvoa! Eikö kenen tahansa alaikäisen ihmisen sukupuolielinten silpominen ilmennä äärimmäistä epäoikeudenmukaisuutta kaikkia sen uhreiksi joutuneita kohtaan? Nämä pienet ihmistaimet vieläpä lähes kyseenalaistamatta luottavat meidän aikuisten suojelevan heitä kaikelta pahalta. Mitä helvettiä siellä STM:n virkailijoiden päässä pyörii, kun lapset laitetaan kilpailemaan siitä, kenellä tulee olla sukupuolensa perusteella oikeus fyysiseen koskemattomuuteen ja kenet taas uhrataan jumalille?&nbsp;</p><p>Vaan osataan sitä muuallakin valtionhallinnossa, kuten Korkein oikeus todisti vuonna 2016. Ensimmäisessä ennakkotapauksessa nigerialainen isä oli ympärileikkauttanut 7- ja 12-vuotiaat poikansa. Tuomioistuin ei kuitenkaan nähnyt rangaistuksen arvoiseksi ongelmaksi, että lasten henki oli vaarannettu viemällä heidät puoskarille silvottaviksi. Vasta toista tapausta käsiteltäessä KKO linjasi rangaistuksen arvoista olevan se, että toisen vanhemman kielteinen mielipide ympärileikkaamiseen oli jätetty huomiotta. Kummassakin tapauksessa myös toimenpiteen suorittanut puoskari jäi ilman sanktioita.</p><p>Suomen Korkeimman oikeuden tulkinnan mukaan Suomessa asuvat poikalapset eivät siis nauti lain antamaa suojaa fyysistä väkivaltaa kohtaan, vaan he ovat omaisuutta, jota saa vanhempien yhteisellä päätöksellä silpoa ja vammauttaa!</p><p>Myös Keskustan Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko otti viime kesänä kantaa ympärileikkausten kieltämiseen. Siis tyttöjen ympärileikkaamisen kieltämiseen. Se on kyllä lausuntona ihan sieltä synkimmästä suolenmutkasta, kun ministeri antaa ymmärtää, että lasten oikeusturva riippuu sukupuolesta, ja että pojilla ei tule olla samoja oikeuksia kuin tytöillä. Hyvää työtä Annika, ihan A-luokan toimintaa ihmiseltä, joka yrittää aina tilaisuuden tullen edistää poliittista näkyvyyttään korostamalla tasa-arvon merkitystä poliittisessa päätöksenteossa!</p><p>Vuonna 2015 poikien ympärileikkauksen kieltämistä yritettiin tuoda eduskunnan käsiteltäväksi kansalaisaloitteen kautta. Kuten olemme jo huomanneet, median tuki kansalaisaloitteille on elintärkeää, mutta suomalaisessa mediakentässä ei jaksettu innostua jostain niinkin pliisusta jutusta kuin lasten oikeuksista. Lopputulokseksi saatiin n. 3400 aloitteen allekirjoitusta ja tasa-arvojargonissa marinoidun median haisevat terveiset yhteiskuntamme poikalapsille. Onneksi saamme kuitenkin säännöllisesti kuulla, mistä tyhjänpäiväisestä eri journalistien Twitter-kaverit ovat kulloinkin loukkaantuneet ja ketkä Viidakon tissit rantahotellilla-reality-tomppelit ovat edellisillan jaksossa hieroneet genitaalejaan yhteen.</p><p>Mutta osataan sitä kolmannellakin sektorilla. Ainakin vielä 2008 Ihmisoikeusliitto löysi järkisyyt aktiiviseen tyttöjen ympärileikkaamisen vastustamiseen, mutta kannatti poikien ympärileikkaamisen sallimista. Myös väestöliitto mietinnössä todetaan, että poikien ympärileikkaamiselle ei ole juridista estettä, mutta koska pikkupoikien pippeleitä silpovien barbaarien tunteita pitää ymmärtää, jää johtopäätökset toimenpiteen tuomittavuudesta tekemättä.</p><p>Ihan oma lukunsa ovat sitten ne lukuisat julkisella rahalla pyörivät tasa-arvolautakunnat, työryhmät, kolmannen sektorin järjestöt ja muut humppaorkesterit, joiden johdosta ja hallinnosta on käytännössä mahdotonta löytää miehiä. Haastan jokaisen katsojan etsimään minulle naisasiajärjestön, feministijärjestön tai muun tasa-arvosta juhlapuheissa jauhavan kolmannen sektorin porukan, joka olisi ottanut julkisesti kielteisen kannan poikien ympärileikkaamiseen. Ainoana poikkeuksena lienevät lapsiasiainvaltuutetut, jotka ovat johdonmukaisesti vastustaneet lasten ympärileikkaamista jo pitkään.</p><p>Poliittisten puolueiden kohdalla tilanne ei paljoa parane. Kysyin asiaa esimerkiksi Feministiseltä puolueelta Twitterissä, mutta vastauksena oli hiljaisuus. Ilahduttavana poikkeuksena Vihreiden poliittisesta ohjelmasta löytyi selkeä linjaus ei-lääketieteellisten ympärileikkausten kieltämisestä, joskaan he eivät ole asiaa mitenkään näkyvästi edistäneet. Tosin muut puolueet eivät nopean vilkaisun perusteella ole edes ottaneet asiaan kantaa, joten pitkät paskat vain poikalapsille, toivoo suomalaiset ykkösrivin poliitikot. Näissä hiihtokisoissa kultamitali siis joudutaan jakamaan puolueelle, joka vaivautui edes voitelemaan sukset. Muita ei ikävä kyllä edes näy stadionilla.</p><p>Barbaaristen heimokulttuurien edessä nöyristelevät kansalaisjärjestöt eivät ikävä kyllä ole yksin, vaan ne voivat vedota Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2015 antamaan ohjeistuksen poikien ympärileikkaamisesta. Ohjeistuksessa valtiovalta antaa siunauksensa poikien silpomiseksi sillä reunaehdolla, että toimenpiteen tekee lääkäri, ja että lapselle on kerrottu hänen ikänsä ja ymmärryksensä edellyttämällä tavalla ympärileikkauksen vaikutuksista. Onneksi ministeriö jätti ohjeistukseen sellaisen takaportin, että jos lapsi ei ole tarpeeksi vanha esimerkiksi ymmärtämään puhetta, ei vanhemmilla ole velvollisuutta odottaa, että se ymmärrys siitä kehittyy, vaan silloin lapsi on vapaata riistaa aikuisten puukkoleikeille.&nbsp;</p><p>Avainasemassa tämän väkivaltaisen perinteen kitkemisessä ovat ympärileikatut itse. Olen useamman kerran keskustellut kulttuurisista syistä ympärileikatun ihmisen kanssa, ja vaikka he selkeästi ymmärtävät itsemääräämisoikeuden konseptin, niin ympärileikkauksen kritiikin kohdalla kognitiivinen dissonanssi iskee iskee munuaisiin ja lujaa. Osa jututtamistani henkilöistä on ollut äärimmäisen arvoliberaaleja ja tuominneet huonot tavat ja perinteet, poislukien sitä itseensä ja ikävä kyllä lapsiinsa kohdistuvaa väkivaltaa. Tässä kiirastulessa painiville haluan sanoa, että ympärileikkauksen kritiikki ei ole hyökkäys teitä kohtaan, vaan huuto tarpeettoman, riskialttiiin ja lapsen itsemäärämisoikeutta loukkaavan perinteen lopettamiseksi.</p><p>Ja jos mikään muu looginen päättely ei auta, niin ehkä voisimme kuulla asiantuntijoita? Esimerkiksi Suomen Lääkäriliitto on antanut kielteisen lausunnon ympärileikkauksiin. Samaa linjaa noudattelee tällä hetkellä suurin osa eurooppalaisista lääkäriliitoista sekä mm. American Pediatrics Association (APA) ja Canadian Pediatrics Association (CPA) todeten, ettei ympärileikkauksista koidu kuin korkeintaan fyysistä haittaa.</p><p>Lasten ympärileikkaaminen ei-lääketieteellisistä syistä on yksiselitteisesti väärin ja tulisi kieltää kovan rangaistuksen uhalla.&nbsp;</p><p><a href="https://www.doctorsopposingcircumcision.org/for-professionals/complications/#anchor-07" title="https://www.doctorsopposingcircumcision.org/for-professionals/complications/#anchor-07">https://www.doctorsopposingcircumcision.org/for-professionals/complicati...</a><br /><a href="https://www.turkulainen.fi/artikkeli/615657-kissa-on-nostettava-poydalle-turkulainen-valtuutettu-toivoo-keskustelua-halal" title="https://www.turkulainen.fi/artikkeli/615657-kissa-on-nostettava-poydalle-turkulainen-valtuutettu-toivoo-keskustelua-halal">https://www.turkulainen.fi/artikkeli/615657-kissa-on-nostettava-poydalle...</a><br /><a href="http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201709222200410760_u0.shtml" title="http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201709222200410760_u0.shtml">http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201709222200410760_u0.shtml</a><br /><a href="https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/736x/b4/b5/31/b4b5315143c1c3008c9ad636adee6b82--neck-stretches-butches.jpg" title="https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/736x/b4/b5/31/b4b5315143c1c3008c9ad636adee6b82--neck-stretches-butches.jpg">https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/736x/b4/b5/31/b4b5315143c1c3008c9ad...</a><br /><a href="http://i.dailymail.co.uk/i/pix/2014/10/09/1412836131177_wps_2_EXCLUSIVE_VIDEO_STILLS_Au.jpg" title="http://i.dailymail.co.uk/i/pix/2014/10/09/1412836131177_wps_2_EXCLUSIVE_VIDEO_STILLS_Au.jpg">http://i.dailymail.co.uk/i/pix/2014/10/09/1412836131177_wps_2_EXCLUSIVE_...</a><br /><a href="http://impakistani.net/old-chinese-practice-foot-binding-agonisingly-mutilates-toes-lotus-shape/" title="http://impakistani.net/old-chinese-practice-foot-binding-agonisingly-mutilates-toes-lotus-shape/">http://impakistani.net/old-chinese-practice-foot-binding-agonisingly-mut...</a><br /><a href="http://noisebreak.com/teeth-chiseling-terrible-traditions/" title="http://noisebreak.com/teeth-chiseling-terrible-traditions/">http://noisebreak.com/teeth-chiseling-terrible-traditions/</a><br /><a href="https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/hiv-positiivinen-mies-kutsuttiin-harrastamaan-seksia-lasten-kanssa/6004654#gs.IptjIbo" title="https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/hiv-positiivinen-mies-kutsuttiin-harrastamaan-seksia-lasten-kanssa/6004654#gs.IptjIbo">https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/hiv-positiivinen-mies-kuts...</a><br /><a href="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/ymparileikkauskielto-ajaisi-juutalaiset-pois-suomesta/3138052#gs.NB=uL2Y" title="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/ymparileikkauskielto-ajaisi-juutalaiset-pois-suomesta/3138052#gs.NB=uL2Y">https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/ymparileikkauskielto-ajaisi...</a><br /><a href="http://www.islamopas.com/varden.html" title="http://www.islamopas.com/varden.html">http://www.islamopas.com/varden.html</a><br /><a href="http://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/naisten-ja-tyttojen-ymparileikkaus-ilmentaa-sukupuolten-epatasa-arvoa" title="http://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/naisten-ja-tyttojen-ymparileikkaus-ilmentaa-sukupuolten-epatasa-arvoa">http://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/naisten-ja-tyttojen-ymparileik...</a><br /><a href="http://korkeinoikeus.fi/fi/index/ajankohtaista/tiedotteet/2016/03/korkeinoikeuslinjasipoikienymparileikkaamiseenliittyvaaoikeuskaytantoa.html" title="http://korkeinoikeus.fi/fi/index/ajankohtaista/tiedotteet/2016/03/korkeinoikeuslinjasipoikienymparileikkaamiseenliittyvaaoikeuskaytantoa.html">http://korkeinoikeus.fi/fi/index/ajankohtaista/tiedotteet/2016/03/korkei...</a><br /><a href="https://yle.fi/uutiset/3-9750776" title="https://yle.fi/uutiset/3-9750776">https://yle.fi/uutiset/3-9750776</a><br /><a href="https://twitter.com/STM_Uutiset/status/973593452947607552" title="https://twitter.com/STM_Uutiset/status/973593452947607552">https://twitter.com/STM_Uutiset/status/973593452947607552</a><br /><a href="https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1309" title="https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1309">https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1309</a><br /><a href="https://yle.fi/uutiset/3-6129604" title="https://yle.fi/uutiset/3-6129604">https://yle.fi/uutiset/3-6129604</a><br /><a href="https://vaestoliitto-fi-bin.directo.fi/@Bin/52f4996ffe9bb1dbc3e8640635e71edf/1520531530/application/pdf/3818437/tiivistetty%20versio%20POIKIEN%20YMPA%CC%88RILEIKKAUKA%CC%88YTA%CC%88NTO%CC%88%20PERUS-1.pdf" title="https://vaestoliitto-fi-bin.directo.fi/@Bin/52f4996ffe9bb1dbc3e8640635e71edf/1520531530/application/pdf/3818437/tiivistetty%20versio%20POIKIEN%20YMPA%CC%88RILEIKKAUKA%CC%88YTA%CC%88NTO%CC%88%20PERUS-1.pdf">https://vaestoliitto-fi-bin.directo.fi/@Bin/52f4996ffe9bb1dbc3e8640635e7...</a><br /><a href="https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/545720-lapsiasiavaltuutettu-poikien-ei-laaketieteellisiin-ymparileikkauksiin-tulisi" title="https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/545720-lapsiasiavaltuutettu-poikien-ei-laaketieteellisiin-ymparileikkauksiin-tulisi">https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/545720-lapsiasiavaltuutettu-po...</a><br /><a href="https://yle.fi/uutiset/3-9752896" title="https://yle.fi/uutiset/3-9752896">https://yle.fi/uutiset/3-9752896</a><br /><a href="https://twitter.com/TereSammallahti/status/973289847245983744" title="https://twitter.com/TereSammallahti/status/973289847245983744">https://twitter.com/TereSammallahti/status/973289847245983744</a><br /><a href="https://www.vihreat.fi/files/liitto/Poliittinen_ohjelma2014_1.pdf" title="https://www.vihreat.fi/files/liitto/Poliittinen_ohjelma2014_1.pdf">https://www.vihreat.fi/files/liitto/Poliittinen_ohjelma2014_1.pdf</a><br /><a href="http://stm.fi/documents/1271139/1367411/Ohje+poikien+ei+l%C3%A4%C3%A4ketieteellisest%C3%A4+ymp%C3%A4rileikkauksesta.pdf" title="http://stm.fi/documents/1271139/1367411/Ohje+poikien+ei+l%C3%A4%C3%A4ketieteellisest%C3%A4+ymp%C3%A4rileikkauksesta.pdf">http://stm.fi/documents/1271139/1367411/Ohje+poikien+ei+l%C3%A4%C3%A4ket...</a><br /><a href="https://www.laakariliitto.fi/uutiset/blogi/ymparileikkaus-altistaa-potilaan-aina-komplikaatioille/" title="https://www.laakariliitto.fi/uutiset/blogi/ymparileikkaus-altistaa-potilaan-aina-komplikaatioille/">https://www.laakariliitto.fi/uutiset/blogi/ymparileikkaus-altistaa-potil...</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> www.youtube.com/watch?v=E1nzC2lSNWY

Yhteiskuntamme on pikkuhiljaa poistumassa kulttuuriselta keskiajalta kohti valistuksen aikaa. Orjien pitoa ei Suomessa sallita eikä homoja laiteta linnaan. Kuolemantuomio ja muu fyysinen väkivalta on poistunut rangaistusvalikoimasta. Vanhakantaisimpien harmiksi edes vaimoaan ei saa enää raiskata eikä vanhemmilla ole oikeutta lyödä lapsiaan vaikka kuinka kuvittelisi heidät omistavansa.

Mutta yksi on ja pysyy sallittuna; poikien rituaalisilpominen, jota myös ympärileikkaamiseksi kutsutaan. Tätä takapajuisten heimoyhteiskuntien barbaarista perinnettä ei näköjään saada lopetettua Suomesta millään ilveellä. Kannattaa pitää mielessä, että tämä tapa aiheuttaa laajan kirjon jopa kuolemaan johtavia komplikaatioita, joita esiintyy vääjäämättä vielä steriileissä sairaalaolosuhteissa tehtynäkin. Pieni riski olisi tietysti hyväksyttävissä, jos toimenpiteestä olisi saatavissa mitään todistettavissa olevaa lääketieteellistä hyötyä, mutta kun ei ole.

Tämä brutaali ja hengenvaarallinen toimenpide nauttii edelleen valtiovallan hyväksyntää samalla, kun heimoyhteiskuntien edustajat vieläpä vaativat sen laajempaa hyväksymistä! Viimeisimpänä turkulainen Kokoomuksen kunnanvaltuutettu Muhis Azizi, joka vaatii operaation siirtämistä julkisen terveydenhuollon vastuulle. Tämä barbaarinen perinne onkin jalosti yhdistänyt muutoin keskenään nahistelevat muslimit ja juutalaiset puoltamaan poikalapsien rituaalisilpomista. Joten nostetaanpa kissa pöydälle ja käydään ympärileikkaamisen puolustajien argumentit läpi, kuten Azizi toivoo! Olen käynyt tätä keskustelua aktiivisesti kohta parikymmentä vuotta ja tunnistan poikien ympärileikkauksen puolustajilta neljä säännöllisesti toistuvaa vakioargumenttia.

Ensimmäinen on, että jos ympärileikkausta ei tehdä Suomessa valvotuissa oloissa, se tehdään jossain muualla puoskareiden toimesta. Suomalaiseen kansanperinteeseen, puhumattakaan erilaisista takapajuisemmista kulttuureista, on kuulunut vahvana osana myös perheenjäsenten pahoinpiteleleminen. Ehkäpä perheväkivaltakin voitaisiin sallia, kunhan perheenjäsenet vietäisiin asianmukaisesti lääkärin pieksettäviksi? Tulisi sekin homma hoidettua terveydenhuollon ammattilaisten toimesta mahdollisimman pienin riskein ja samalla saataisiin työllistävä vaikutus, eikö vain? Samaa perustelua voisi tietysti käyttää myös tyttöjen ympärileikkaamisen puoltamiseksi, koska tyttöjäkin kärrätään heimoalueille silvottaviksi.

Tämä logiikka tietysti koskee kaikkia yksilön itsemääräämisoikeutta loukkaavia väkivaltaisia rituaaleja. Ei meillä saa sitoa lasten jalkoja, venyttää kauloja, asentaa puukiekkoja lasten huuliin, tatuoida heidän kasvojaan, pakottaa harrastamaan seksiä aikuisten kanssa tai altistaa heitä hengenvaarallisille aikuistumisriiteille vanhempien päätöksellä. Eikä pidä saadakaan. Kaikki edellämainitut asiat ovat lapsen oikeuksien loukkauksia huolimatta siitä, että niitä pidetään jossain päin maailmaa osana sikäläistä kulttuuria.

Toinen näennäisperustelu on se, että ympärileikkaus on tärkeää kyseistä tapaa vaaliviin kansanryhmiin kuuluville lapsille, koska muuten heitä kiusataan erilaisina tai he eivät koe kuuluvansa yhteisöönsä. 

Vuonna 2014 juutalaisten seurakuntien keskusneuvoston puheenjohtaja Gideon Bolotowsky väläytti juuri tätä tekosyytä puoltaessaan poikien ympärileikkaamista. Bolotowsky siis kertoo, että jos hän ja uskonveljensä eivät pääse leikkelemään pikkupoikien pippeleitä, niin he eristävät nämä lapset johtamastaan yhteisöstä. Ihanan rakastavaa ja ymmärtäväistä, eikä ollenkaan sosiopaattinen tapa suhtautua yhteisönsä puolustuskyvyttömimpiin jäseniin!

Jutussa kerrotaan, voitteko kuvitella, että Suomessa ihan oikeasti on päiväkoti, jonka sisäänpääsykriteereihin kuuluu lapsen sukupuolielimen tarpeeton silpominen? Kuinka ainutlaatuisella tavalla täytyy olla sekaisin päästään työskennelläkseen sellaisen päiväkodin johtokunnassa, joka työkseen kyylää hoitoon tulevien lasten pippeleitä? Puhumattakaan nyt niistä vanhemmista, jotka vievät lapsensa tuollaisten sadistien hoidettavaksi?

3000 vuotta vanhoihin uskonkappaleisiin vetoava Bolotowsky toteaakin, että jos ympärileikkaus kielletään Suomessa, niin juutalaisyhteisön on pakko muuttaa pois sellaisesta antisemiittisestä maasta. Sanon tämän nyt silläkin uhalla, että joku alkaa märisemään rasismista tai antisemitismistä: Jos todella olet niitä ihmisiä, jotka eivät voi hyväksyä lastaan joko osaksi yhteisöään tai perhettään silpomatta häntä, niin kerää toki kimpsut ja kampsut, ja painu sitten helvettiin täältä. Yhteiskuntamme ei todellakaan tarvitse ihmisiä, joiden moraalifilosofia oikeuttaa ympärileikkauksen kaltaisen ihmisoikeusloukkauksen.

Kolmas tekosyy nimenomaan poikien ympärileikkaamisen puoltamiselle on se, ettei se ole verrattavissa tyttöjen ympärileikkaamiseen. Sinällään vertailu tyttöjen ja poikien ympärileikkausten välillä on minusta tarpeetonta, koska molemmissa tapauksissa loukataan tarpeetta lapsen oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen. Vaikka ympärileikkauksen fyysisesti brutaaleimmat muodot koskevatkin pääosin tyttöjä, eivät ne yksilönvapauden loukkauksina ole toinen toistaan vähäpätöisempiä. Mikä tahansa ilman lääketieteellistä syytä tehty ympärileikkaus, kohteestaan huolimatta, on loukkaus yksilön itsemääräämisoikeutta kohtaan ja pitäisi jo sillä perusteella olla kielletty.

Poikien ympärileikkaamista puoltavien näennäisargumenttien ekstramegabonus on erityisesti sosiaalisesta mediasta tuttu klassinen toteamus: “Sehän on vain pieni pala nahkaa”. Kuvittelisin, että yhtä typerää logiikkaa voisi käyttää vaikkapa vanhempi, joka aikoo leikata lapseltaan korvanlehdet irti. Teoriassa ne ovat toki vain pienet palaset nahkaa ja rustoa, mutta ne ovat kehittyneet evoluution seurauksena palvelemaan tiettyä hyvin tärkeää tarkoitusta, aivan kuten esinahkakin.

Suomalaista julkista keskustelua ympärileikkaamisesta on hallinnut toinen toistaan tyhmempien aikuisten kavalkadi, ja siinä keskustelussa vallitsee kummallisia kaksoisstandardeja. Esimerkiksi Sosiaali- ja Terveysministeriön tiedotteessa tyttöjen ja poikien ympärileikkaaminen asetetaan vastakkain, ja ilmoitetaan, että tyttöjen ympärileikkaaminen ilmentää sukupuolten epätasa-arvoa! Eikö kenen tahansa alaikäisen ihmisen sukupuolielinten silpominen ilmennä äärimmäistä epäoikeudenmukaisuutta kaikkia sen uhreiksi joutuneita kohtaan? Nämä pienet ihmistaimet vieläpä lähes kyseenalaistamatta luottavat meidän aikuisten suojelevan heitä kaikelta pahalta. Mitä helvettiä siellä STM:n virkailijoiden päässä pyörii, kun lapset laitetaan kilpailemaan siitä, kenellä tulee olla sukupuolensa perusteella oikeus fyysiseen koskemattomuuteen ja kenet taas uhrataan jumalille? 

Vaan osataan sitä muuallakin valtionhallinnossa, kuten Korkein oikeus todisti vuonna 2016. Ensimmäisessä ennakkotapauksessa nigerialainen isä oli ympärileikkauttanut 7- ja 12-vuotiaat poikansa. Tuomioistuin ei kuitenkaan nähnyt rangaistuksen arvoiseksi ongelmaksi, että lasten henki oli vaarannettu viemällä heidät puoskarille silvottaviksi. Vasta toista tapausta käsiteltäessä KKO linjasi rangaistuksen arvoista olevan se, että toisen vanhemman kielteinen mielipide ympärileikkaamiseen oli jätetty huomiotta. Kummassakin tapauksessa myös toimenpiteen suorittanut puoskari jäi ilman sanktioita.

Suomen Korkeimman oikeuden tulkinnan mukaan Suomessa asuvat poikalapset eivät siis nauti lain antamaa suojaa fyysistä väkivaltaa kohtaan, vaan he ovat omaisuutta, jota saa vanhempien yhteisellä päätöksellä silpoa ja vammauttaa!

Myös Keskustan Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko otti viime kesänä kantaa ympärileikkausten kieltämiseen. Siis tyttöjen ympärileikkaamisen kieltämiseen. Se on kyllä lausuntona ihan sieltä synkimmästä suolenmutkasta, kun ministeri antaa ymmärtää, että lasten oikeusturva riippuu sukupuolesta, ja että pojilla ei tule olla samoja oikeuksia kuin tytöillä. Hyvää työtä Annika, ihan A-luokan toimintaa ihmiseltä, joka yrittää aina tilaisuuden tullen edistää poliittista näkyvyyttään korostamalla tasa-arvon merkitystä poliittisessa päätöksenteossa!

Vuonna 2015 poikien ympärileikkauksen kieltämistä yritettiin tuoda eduskunnan käsiteltäväksi kansalaisaloitteen kautta. Kuten olemme jo huomanneet, median tuki kansalaisaloitteille on elintärkeää, mutta suomalaisessa mediakentässä ei jaksettu innostua jostain niinkin pliisusta jutusta kuin lasten oikeuksista. Lopputulokseksi saatiin n. 3400 aloitteen allekirjoitusta ja tasa-arvojargonissa marinoidun median haisevat terveiset yhteiskuntamme poikalapsille. Onneksi saamme kuitenkin säännöllisesti kuulla, mistä tyhjänpäiväisestä eri journalistien Twitter-kaverit ovat kulloinkin loukkaantuneet ja ketkä Viidakon tissit rantahotellilla-reality-tomppelit ovat edellisillan jaksossa hieroneet genitaalejaan yhteen.

Mutta osataan sitä kolmannellakin sektorilla. Ainakin vielä 2008 Ihmisoikeusliitto löysi järkisyyt aktiiviseen tyttöjen ympärileikkaamisen vastustamiseen, mutta kannatti poikien ympärileikkaamisen sallimista. Myös väestöliitto mietinnössä todetaan, että poikien ympärileikkaamiselle ei ole juridista estettä, mutta koska pikkupoikien pippeleitä silpovien barbaarien tunteita pitää ymmärtää, jää johtopäätökset toimenpiteen tuomittavuudesta tekemättä.

Ihan oma lukunsa ovat sitten ne lukuisat julkisella rahalla pyörivät tasa-arvolautakunnat, työryhmät, kolmannen sektorin järjestöt ja muut humppaorkesterit, joiden johdosta ja hallinnosta on käytännössä mahdotonta löytää miehiä. Haastan jokaisen katsojan etsimään minulle naisasiajärjestön, feministijärjestön tai muun tasa-arvosta juhlapuheissa jauhavan kolmannen sektorin porukan, joka olisi ottanut julkisesti kielteisen kannan poikien ympärileikkaamiseen. Ainoana poikkeuksena lienevät lapsiasiainvaltuutetut, jotka ovat johdonmukaisesti vastustaneet lasten ympärileikkaamista jo pitkään.

Poliittisten puolueiden kohdalla tilanne ei paljoa parane. Kysyin asiaa esimerkiksi Feministiseltä puolueelta Twitterissä, mutta vastauksena oli hiljaisuus. Ilahduttavana poikkeuksena Vihreiden poliittisesta ohjelmasta löytyi selkeä linjaus ei-lääketieteellisten ympärileikkausten kieltämisestä, joskaan he eivät ole asiaa mitenkään näkyvästi edistäneet. Tosin muut puolueet eivät nopean vilkaisun perusteella ole edes ottaneet asiaan kantaa, joten pitkät paskat vain poikalapsille, toivoo suomalaiset ykkösrivin poliitikot. Näissä hiihtokisoissa kultamitali siis joudutaan jakamaan puolueelle, joka vaivautui edes voitelemaan sukset. Muita ei ikävä kyllä edes näy stadionilla.

Barbaaristen heimokulttuurien edessä nöyristelevät kansalaisjärjestöt eivät ikävä kyllä ole yksin, vaan ne voivat vedota Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2015 antamaan ohjeistuksen poikien ympärileikkaamisesta. Ohjeistuksessa valtiovalta antaa siunauksensa poikien silpomiseksi sillä reunaehdolla, että toimenpiteen tekee lääkäri, ja että lapselle on kerrottu hänen ikänsä ja ymmärryksensä edellyttämällä tavalla ympärileikkauksen vaikutuksista. Onneksi ministeriö jätti ohjeistukseen sellaisen takaportin, että jos lapsi ei ole tarpeeksi vanha esimerkiksi ymmärtämään puhetta, ei vanhemmilla ole velvollisuutta odottaa, että se ymmärrys siitä kehittyy, vaan silloin lapsi on vapaata riistaa aikuisten puukkoleikeille. 

Avainasemassa tämän väkivaltaisen perinteen kitkemisessä ovat ympärileikatut itse. Olen useamman kerran keskustellut kulttuurisista syistä ympärileikatun ihmisen kanssa, ja vaikka he selkeästi ymmärtävät itsemääräämisoikeuden konseptin, niin ympärileikkauksen kritiikin kohdalla kognitiivinen dissonanssi iskee iskee munuaisiin ja lujaa. Osa jututtamistani henkilöistä on ollut äärimmäisen arvoliberaaleja ja tuominneet huonot tavat ja perinteet, poislukien sitä itseensä ja ikävä kyllä lapsiinsa kohdistuvaa väkivaltaa. Tässä kiirastulessa painiville haluan sanoa, että ympärileikkauksen kritiikki ei ole hyökkäys teitä kohtaan, vaan huuto tarpeettoman, riskialttiiin ja lapsen itsemäärämisoikeutta loukkaavan perinteen lopettamiseksi.

Ja jos mikään muu looginen päättely ei auta, niin ehkä voisimme kuulla asiantuntijoita? Esimerkiksi Suomen Lääkäriliitto on antanut kielteisen lausunnon ympärileikkauksiin. Samaa linjaa noudattelee tällä hetkellä suurin osa eurooppalaisista lääkäriliitoista sekä mm. American Pediatrics Association (APA) ja Canadian Pediatrics Association (CPA) todeten, ettei ympärileikkauksista koidu kuin korkeintaan fyysistä haittaa.

Lasten ympärileikkaaminen ei-lääketieteellisistä syistä on yksiselitteisesti väärin ja tulisi kieltää kovan rangaistuksen uhalla. 

https://www.doctorsopposingcircumcision.org/for-professionals/complications/#anchor-07
https://www.turkulainen.fi/artikkeli/615657-kissa-on-nostettava-poydalle-turkulainen-valtuutettu-toivoo-keskustelua-halal
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201709222200410760_u0.shtml
https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/736x/b4/b5/31/b4b5315143c1c3008c9ad636adee6b82--neck-stretches-butches.jpg
http://i.dailymail.co.uk/i/pix/2014/10/09/1412836131177_wps_2_EXCLUSIVE_VIDEO_STILLS_Au.jpg
http://impakistani.net/old-chinese-practice-foot-binding-agonisingly-mutilates-toes-lotus-shape/
http://noisebreak.com/teeth-chiseling-terrible-traditions/
https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/hiv-positiivinen-mies-kutsuttiin-harrastamaan-seksia-lasten-kanssa/6004654#gs.IptjIbo
https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/ymparileikkauskielto-ajaisi-juutalaiset-pois-suomesta/3138052#gs.NB=uL2Y
http://www.islamopas.com/varden.html
http://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/naisten-ja-tyttojen-ymparileikkaus-ilmentaa-sukupuolten-epatasa-arvoa
http://korkeinoikeus.fi/fi/index/ajankohtaista/tiedotteet/2016/03/korkeinoikeuslinjasipoikienymparileikkaamiseenliittyvaaoikeuskaytantoa.html
https://yle.fi/uutiset/3-9750776
https://twitter.com/STM_Uutiset/status/973593452947607552
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1309
https://yle.fi/uutiset/3-6129604
https://vaestoliitto-fi-bin.directo.fi/@Bin/52f4996ffe9bb1dbc3e8640635e71edf/1520531530/application/pdf/3818437/tiivistetty%20versio%20POIKIEN%20YMPA%CC%88RILEIKKAUKA%CC%88YTA%CC%88NTO%CC%88%20PERUS-1.pdf
https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/545720-lapsiasiavaltuutettu-poikien-ei-laaketieteellisiin-ymparileikkauksiin-tulisi
https://yle.fi/uutiset/3-9752896
https://twitter.com/TereSammallahti/status/973289847245983744
https://www.vihreat.fi/files/liitto/Poliittinen_ohjelma2014_1.pdf
http://stm.fi/documents/1271139/1367411/Ohje+poikien+ei+l%C3%A4%C3%A4ketieteellisest%C3%A4+ymp%C3%A4rileikkauksesta.pdf
https://www.laakariliitto.fi/uutiset/blogi/ymparileikkaus-altistaa-potilaan-aina-komplikaatioille/

]]>
13 http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252367-ymparileikkaus-miksi-lapsia-saa-viela-uhrata-jumalille#comments Islam Juutalaisuus kulttuuri Perinteet Ympärileikkaukset Fri, 16 Mar 2018 06:00:00 +0000 Tere Sammallahti http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252367-ymparileikkaus-miksi-lapsia-saa-viela-uhrata-jumalille
Malmin lentokenttää koskeva kansalaisaloite tyrmättiin http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252233-malmin-lentokenttaa-koskeva-kansalaisaloite-tyrmattiin <p>&nbsp;</p><p><strong>Malmin lentokentän säilyttämistä vaativa kansalaisaloite tyrmättiin valiokunnassa, ks. alla Turun Sanomat 13.3.2018:</strong></p><p><a href="http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/3876172/Malmin+lentokentan+sailyttamista+vaativa+kansalaisaloite+tyrmattiin+valiokunnassa" title="http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/3876172/Malmin+lentokentan+sailyttamista+vaativa+kansalaisaloite+tyrmattiin+valiokunnassa">http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/3876172/Malmin+lentokentan+sailyttamist...</a></p><p><strong>Hallituksen esitys HE 87/2017</strong></p><p><strong>Hallituksen esitys eduskunnalle kulttuuriperinnön yhteiskunnallisesta merkityksestä tehdyn Euroopan neuvoston puiteyleissopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta</strong></p><p>&quot;1 artikla.</p><p>Yleissopimuksen tavoitteet.</p><p>Ensimmäisen artiklan A kohdassa tunnustetaan, että kulttuuriperintöön liittyvät oikeudet sisältyvät olennaisesti ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen määrittelemään oikeuteen osallistua kulttuurielämään.</p><p>B kohdassa tunnustetaan yksilön ja yhteisön vastuu kulttuuriperinnöstä.</p><p>Ensimmäisen artiklan C kohdassa korostetaan, että kulttuuriperinnön säilyttämisen ja sen kestävän käytön päämäärinä ovat inhimillinen kehitys ja elämän laatu.</p><p>D kohdassa sovitaan, että sopimusosapuolet ryhtyvät tarvittaviin toimenpiteisiin soveltaakseen tämän yleissopimuksen määräyksiä, jotka koskevat kulttuuriperinnön merkitystä rauhallisen ja demokraattisen yhteiskunnan rakentamisessa ja kestävän kehityksen ja kulttuurisen monimuotoisuuden edistämisessä sekä synergian lisäämistä kaikkien asiaan liittyvien julkisten, institutionaalisten ja yksityisten toimijoiden välillä.</p><p>Perustuslaki takaa artiklan tavoitteiden toteutumisen Suomessa. Voimassaolevaan lainsäädäntöön ei ole tarpeen tehdä muutoksia.&quot;</p><p>&nbsp;--</p><p><strong>Perustuslaki 20 &sect; Vastuu ympäristöstä:</strong></p><p>Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille.</p><p>Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.</p><p><strong>Perustuslaki 14,4 &sect;:</strong></p><p>Julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon.</p><p>&nbsp;---</p><p><strong>Molemmissa em. perustuslain kohdissa puhutaan yksilön oikeudesta; ja oikeudesta, joka kuuluu kaikille. Julkisen vallan tulee edistää yksilön ja meidän kaikkien vaikuttamismahdollisuuksia, siis edesauttaa kansalaisaloitteen eteenpäin viemistä eikä ehkäistä sen toteutumista kuntien itsemääräämisoikeuden perusteella. Malmin kentän kulttuurihistorian säilyttäminen ei ole vain yhden kunnan asia.</strong></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Perustuslaki:</strong></p><p><a href="https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731" title="https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731">https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731</a></p><p><strong>HE 87/2017 :</strong></p><p><a href="http://finlex.fi/fi/esitykset/he/2017/20170087" title="http://finlex.fi/fi/esitykset/he/2017/20170087">http://finlex.fi/fi/esitykset/he/2017/20170087</a></p><p><strong>Faron puiteyleissopimus:</strong></p><p><a href="http://www.nba.fi/fi/ajankohtaista/kansainvalinen_toiminta/kansainvalisia_sopimuksia/faron-puiteyleissopimus" title="http://www.nba.fi/fi/ajankohtaista/kansainvalinen_toiminta/kansainvalisia_sopimuksia/faron-puiteyleissopimus">http://www.nba.fi/fi/ajankohtaista/kansainvalinen_toiminta/kansainvalisi...</a></p><p><strong>Lainkirjoittajan opas:</strong></p><p><a href="http://lainkirjoittaja.finlex.fi/9-julkinen-hallinto/9-3/" title="http://lainkirjoittaja.finlex.fi/9-julkinen-hallinto/9-3/">http://lainkirjoittaja.finlex.fi/9-julkinen-hallinto/9-3/</a></p><p><strong>Malmin lentokenttäasiassa ei ole huomioitu valtakunnallisia alueiden käyttötavoitteita (VAT), ks. alla olevat linkit:</strong></p><p><a href="http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Elinymparisto_ja_kaavoitus/Maankayton_suunnittelujarjestelma/Valtakunnalliset_alueidenkayttotavoitteet" title="http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Elinymparisto_ja_kaavoitus/Maankayton_suunnittelujarjestelma/Valtakunnalliset_alueidenkayttotavoitteet">http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Elinymparisto_ja_kaavoitus/Maankayton_suun...</a></p><p><a href="http://www.ym.fi/vat-uudistus" title="http://www.ym.fi/vat-uudistus">http://www.ym.fi/vat-uudistus</a></p><p><strong>LEX MALMI:</strong></p><p><a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/EduskuntaAloite/Documents/KAA_1+2017.pdf" title="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/EduskuntaAloite/Documents/KAA_1+2017.pdf">https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/EduskuntaAloite/Documents/KAA_1+2017.pdf</a></p><p><strong>Kansalaisaloite:</strong></p><p><a href="https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2106" title="https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2106">https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2106</a></p><p><strong>Perustuslakivaliokunnan lausunto:</strong></p><p><a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Lausunto/Sivut/PeVL_41+2017.aspx" title="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Lausunto/Sivut/PeVL_41+2017.aspx">https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Lausunto/Sivut/PeVL_41+2017.aspx</a></p><p>Valiokunnan mietintö</p><p><strong>Liikenne- ja viestintävaliokunta</strong></p><p>Lex Malmi, Laki Helsinki-Malmin lentopaikasta</p><p>LiVM 4/2018 vp</p><p><a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Mietinto/Sivut/LiVM_4+2018.aspx" title="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Mietinto/Sivut/LiVM_4+2018.aspx">https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Mietinto/Sivut/LiVM_4+2018.aspx</a></p><p><strong>Taustaa:</strong></p><p>Ely-keskus on asettanut Malmin lentoaseman rakennuskannan ja lentokenttäalueen väliaikaiseen vaarantamiskieltoon. Helsingin kaupunki oli aikeissa purkaa yhden lentoasema-alueella olevan rakennuksen. Asiasta kertoi Malmin lentoaseman ystävät ry.</p><p>Helsingin kaupungin rakennuslautakunta myönsi 2. toukokuuta 2017 purkamisluvan 38-0970-17-P, joka koskee Malmin lentoasemalla sijaitsevaa 1940-luvulla rakennettua asuinrakennusta.</p><p>Kaupunkisuunnitteluviraston mukaan Malmin lentokentän alueelle ollaan laatimassa uutta asemakaavaa, jossa kyseiselle alueelle tulee merkittävää uutta maankäyttöä.</p><p><strong>Ks. alla:</strong></p><p><a href="http://www.lentoposti.fi/uutiset/liikenne_ja_viestint_valiokunta_ehdottaa_lex_malmin_hylk_mist_tarve_korvaavalla_kent_lle_tunnustetaan" title="http://www.lentoposti.fi/uutiset/liikenne_ja_viestint_valiokunta_ehdottaa_lex_malmin_hylk_mist_tarve_korvaavalla_kent_lle_tunnustetaan">http://www.lentoposti.fi/uutiset/liikenne_ja_viestint_valiokunta_ehdotta...</a></p><p><a href="http://www.lentoposti.fi/uutiset/ely_keskus_asetti_koko_malmin_lentokenttaalueelle_vaarantamiskiellon" title="http://www.lentoposti.fi/uutiset/ely_keskus_asetti_koko_malmin_lentokenttaalueelle_vaarantamiskiellon">http://www.lentoposti.fi/uutiset/ely_keskus_asetti_koko_malmin_lentokent...</a></p><p>--</p><p><strong>Helsingin kaupunki 27.2.2018</strong></p><p><strong>VIITE: KAA 1/2017 Vp Lex Malmi</strong></p><p><strong>Asiantuntijalausunto</strong></p><p><strong>Liikenne-ja viestintävaliokunnalle</strong></p><p>Helsingin kaupunki kiittää mahdollisuudesta saada lausua kansalaisaloitteesta ja toteaa, että kaupunki ei puolla aloitteen hyväksymistä seuraavin perustein:</p><p>Kansalaisaloite Lex Malmi on paitsi ristiriidassa voimassa olevan maankäyttö- ja rakennuslain, maakuntakaavan, kaupunginvaltuuston yleiskaavaa koskevan hyväksymispäätöksen ja kaupunkisuunnittelulautakunnan hyväksymän lentokentän alueen kaavarungon tavoitteiden kanssa, myös sivuuttaa täysin valtion ja kaupungin pitkäaikaiset yhteiset linjaukset ja tavoitteet Malmin lentokenttäalueen kehittämisestä.</p><p>Aloitteella puututaan kunnallisen demokratian perusteisiin rajoittamalla kunnan asukkaita välittömästi edustavan kaupunginvaltuuston päätösten toteuttamista. Lisäksi aloite vaikeuttaa huomattavasti, ellei jopa estä, kaupungin ja valtion välisen MAL-sopimuksen tavoitteiden toteutumista.</p><p><strong>Kenttäalueen suunnittelun lähtökohdat</strong></p><p>Kaupungilla ja valtiolla on pitkään ollut hyvä yhteistyö Malmin lentokentän alueen kehittämisessä. Yhteisenä tavoitteena on ollut vahvistaa Helsingin seudun kilpailukykyä lisäämällä seudun asuntotuotantoa ja sen edellytyksiä.</p><p><strong>Lähtökohtana alueen muuttamisessa asumiskäyttöön ovat olleet seuraavat keskeiset valtioneuvoston päätökset:</strong></p><p>1) Periaatepäätös 11.7.1985</p><p>pääkaupunkiseudun erityisongelmien toimenpideohjelmasta (lentokentän tulevan käytön ja käyttösopimusten keston lyhentämisen selvittäminen)</p><p>2) Päätös</p><p>yhteistoiminta-asiakirjasta valtion, pääkaupunkiseudun ja kehyskuntien välillä 11.5.2000, jossa valtio ilmoitti olevansa valmis luopumaan lentokentän vuoteen 2034 ulottuvasta maanvuokraoikeudestaan 1.1.2016, mikäli Helsingin kaupunki kaavoittaa vapautuvat alueet asuntokäyttöön.</p><p>3) Valtioneuvoston kehyspäätös 26.3.2014, jossa hallitus totesi, että &rdquo;asuntorakentamisen edellytysten parantamiseksi Helsingin seudulla valtio vetäytyy toimintoineen Helsinki-Malmin lentoasemalta siten, että alue on mahdollista ottaa asuntokäyttöön viimeistään 2020-luvun alussa.&rdquo;</p><p>Valtioneuvoston päätös 20.11.2014 hyväksyä valtion ja Helsingin seudun kuntien välinen sopimus suurten infrahankkeiden tukemisesta ja asumisen edistämisestä. Sopimukseen kirjattiin, että valtio lopettaa toimintansa Malmin lentoasemalla aikaisintaan 2016, minkä jälkeen alue vapautuu Helsingin kaupungin tarpeisiin.</p><p>Edellä mainittujen valtioneuvoston päätösten perusteella kaupunki on jo useiden vuosien ajan suunnitelmallisesti edistänyt alueen kehittämistä asumiskäyttöön.</p><p>Myös valtio on toimintoineen vetäytynyt alueelta. Malmin kentän asuntopoliittinen merkitys kaupungille on merkittävä. Malmin lentokenttä on Helsingin yleiskaavan tärkein uusi rakentamisalue. Aluetta suunnitellaan noin 25.000 asukkaalle. Kerrosalatavoite on 1,2 miljoonaa kerrosneliömetriä, josta 100.000 on toimitilarakentamiselle ja palveluille. Malmi on keskeisellä paikalla Helsingissä ja se on erinomainen paikka asuntorakentamiselle. Sen ympäristössä on valmis infrastruktuuri ja alueen sijainti on liikenteellisesti toimiva ja ekologisesti kestävä raideyhteyksien varressa.</p><p><strong>Malmin lentokentän alueen hallinta</strong></p><p>Kaupunki omistaa lentokenttäalueen kokonaisuudessaan ja lähes kaiken maan sen läheisyydessä.</p><p>Kaupunginja Finavia Oyj:n välisellä kaupalla hallintaoikeus lentokenttäalueen kiinteistöihin ja rakennuksiin siirtyi kaupungille 1.1.2017 ja samalla Finavia luopui käyttöoikeudestaan lentokenttäalueeseen</p><p><strong>Maankäyttö-ja rakennuslaki</strong></p><p>Kaupunki on maankäyttö- ja rakennuslain nojalla velvoitettu laatimaan asemakaava ja pitämään asemakaava ajan tasalla sitä mukaa kuin kaupungin kehitys taikka maankäytön ohjaustarve sitä edellyttää.</p><p>Maankäytön ohjaustarvetta arvioitaessa on erityisesti otettava huomioon asuntotuotannon tarve ja elinkeinoelämän toimivan kilpailun edistäminen.</p><p>Maankäytön suunnittelu kuuluu maankäyttö- ja rakennuslain nojalla kunnallisen itsehallinnon piiriin.</p><p><strong>Maakuntakaava</strong></p><p>Lentokentän aluetta on suunniteltu Uudenmaan maakuntakaavan ja vaihemaakuntakaavojen mukaisesti.</p><p>Uudenmaan 4. vaihemaakuntakaavassa alue on ensisijaiselta maankäyttömuodoltaan taajamatoimintojen alue. Kaavan selostuksessa todetaan, että lentoaseman muutostarpeet arvioidaan tässä vaihekaavassa. Käsittelyn perusteina ovat valtakunnallinen lentoliikennestrategia, rakennepoliittinen ohjelma sekä valtion ja kuntien välinen maankäytön, asumisen ja liikenteen sopimus.</p><p>Tällä alueella valtakunnalliset rakennetun kulttuuriympäristön arvot ja tiivis kaupunkirakenne pystytään sovittamaan yhteen.</p><p>Maakuntakaavan mukaan lentokentän aluetta tulee kehittää tiiviinä alueena, josta on hyvät joukkoliikenteen yhteydet Jokeri 2-linjan ja Malmin aseman kautta.</p><p><strong>Yleiskaava</strong></p><p>Helsingin uudessa yleiskaavassa (kaupunginvaltuusto 26.10.2016), alue on pääosin asuntovaltaista aluetta (A2), jota kehitetään pääasiassa asumisen, puistojen, virkistys- ja liikuntapalvelujen sekä lähipalvelujen käyttöön ja jolla korttelitehokkuus on pääasiassa 1,0&ndash;2,0. Alue on osittain lähikeskustaa (C3), jota kehitetään toiminnallisesti sekoittuneena kaupan ja julkisten palvelujen, toimitilojen, hallinnon, asumisen, puistojen, virkistys- ja liikuntapalvelujen sekä kaupunkikulttuurin alueena. Alue on osittain myös virkistys- ja viheraluetta.</p><p>Yleiskaavan koko kaava-aluetta koskevan kaavamääräyksen mukaisesti kaava-alueella on myös otettava huomioon valtakunnallisesti ja maakunnallisesti merkittävät maisema- ja kulttuuriympäristöt ja niiden ominaispiirteet sekä muinaismuistolain nojalla suojellut kohteet. Suunnittelussa on sovitettava yhteen kaavassa osoitettu maankäyttö ja maisema- ja kulttuuriympäristöarvot. Malmin lentokentän valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö (RKY 2009-alue) on osoitettu valtakunnallisesti merkittävien maisema- ja kulttuuriympäristökohteiden osalta oikeusvaikutteisella yleiskaavan Kulttuuriympäristöt teemakartalla.</p><p><strong>Kaavarunko</strong></p><p>Kaupunkisuunnittelulautakunta hyväksyi Malmin lentokentän alueen kaavarungon (1.12.2015, muutettu 29.11.2016) jatkossa laadittavien asemakaavojen, asemakaavamuutosten ja poikkeamispäätösten pohjaksi. Kaavarunko on valmisteltu edellä esitettyjen päätösten perusteella.</p><p>Kaavarungon valmistelussa on painotettu valtakunnallisissa alueiden käyttötavoitteissa esitettyjä tavoitteita riittävän tonttitarjonnan, olemassa olevan yhdyskuntarakenteen hyödyntämisen, joukkoliikenteen toimintaedellytysten parantamisen ja valtakunnallisesti merkittävän kulttuuriympäristön arvojen säilymisnäkökulman kannalta. Lisäksi on kiinnitetty huomiota alueen virkistyskäyttömahdollisuuksien kehittämiseen ja luonnonympäristön monimuotoisuuden säilyttämiseen.</p><p>Kaavarungossa lentokentän alueesta on suunniteltu koko koillista Helsinkiä yhdistävä ja aluetta vahvistava kaupunkirakenteen nivel, jonka ensisijainen kaupunkirakenteellinen tavoite on liittää lentokentän alue tiiviisti ympäröiviin alueisiin - Malmin keskustaan, Jakomäkeen, Tattarisuohon, Kivikon ulkoilupuistoon ja edelleen Viikki-Kivikon vihersormeen, Kontulaan, Viikkiin, Pukinmäkeen, Tapanilaan ja Puistolaan.</p><p>Lentokentän tuleva asuinalue tukee kaupunkistrategian keskeistä tavoitetta segregaation ehkäisemiseksi. Lähialueen sosioekonomisen rakenteen vahvistaminen on asuntotuotannon ohessa keskeinen tavoite. Alueelle suunnitellaan sujuvasti jatkuva ja kiertävä ulkoilureitti, jolla mahdollistetaan hiihtäminen. Malmin lentokentän alueen puistoverkosto yhdistetään Kivikon ulkoilupuistoon erillisellä sillalla Lahdenväylän yli. Puistoverkon välityksellä alue liittyy ympäröivään viheraluejärjestelmään ja osaksi ekologista verkostoa.</p><p>Lentoasemarakennus ja lentokonehalli sekä niiden välitön ympäristö suojellaan, lisäksi lähiympäristö suu nnitellaan vanhaa kokonaisuutta kunnioittaen. Lentoaseman rakennuksiin liittyviä pitkiä näkymiä säilytetään osana uutta kaupunkirakennetta.</p><p><strong>MAL-sopimus 2016-2019 ja MAL-suunnitelma 2019</strong></p><p>Hallituksen kehityspäätökseen (Julkisen talouden suunnitelma vuosille 2015-2018) on kirjattu, että asuntorakentamisen edellytysten parantamiseksi Helsingin seudulla valtio vetäytyy toimintoineen Helsinki-Malmin lentoasemalta siten, että alue on mahdollista ottaa asuntokäyttöön viimeistään 2020-luvun alussa.</p><p>Helsinki on valtion ja Helsingin seudun kuntien kanssa tekemänsä vuosien 2016-2019 MAL-sopimuksen kautta sitoutunut rakentamaan neljän vuoden aikana yhteensä 24000 asuntoa. Koko seutu on sitoutunut rakentamaan 60 000 asuntoa, joten Helsinki vastaa omalla tuotannollaan 40 prosentin osuudesta koko seudun asuntotuotannosta.</p><p>Helsingin osuus MAL-sopimuskaudella koko seudun säännellyn tuotannon tavoitteesta on peräti 43 prosenttia.</p><p>Asemakaavoituksessa Helsinki on nykyisessä voimassaolevassa sopimuksessa sitoutunut neljän vuoden aikana kaavoittamaan yhteensä 2,39 miljoonaa kerrosneliömetriä. Vuositavoite on siten keskimäärin hieman alle 600 000 kerrosneliömetriä.</p><p>Tällä hetkellä valmistellaan Helsingin seudun MAL-2019&ndash;suunnitelmaa, joka yhteen sovittaa Helsingin seudun maankäytön, asumisen ja liikenteen tavoitteet vuosille 2030 ja 2050. Suunnitelman päätavoitteena on turvata mahdollisuus seudun kasvuun siten, että seudulla voi vuonna 2050 asua 2 miljoonaa ihmistä ja työpaikkojen määrä voi kasvaa 1,05 miljoonaan. Suunnitelman keskeisenä tavoitteena on seudun kasvun turvaaminen siten, että päästövähennystavoite (liikenteen kasvihuonekaasupäästöt vähintään 50 % vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä) on&nbsp; saavutettavissa. Muina tavoitteina on mm. työvoiman saavutettavuuden parantuminen, alueiden välisten erojen pieneneminen nykyisestä, asuntotuotannon kohdistuminen 90 prosenttisesti ensisijaisesti kehitettäville asuinalueille, kestävien kulkutapojen osuuden kasvattaminen sekä väestön sijoittuminen kestävän liikkumisen vyöhykkeille.</p><p>Helsingin asuntopoliittisten tavoitteiden osalta lentokenttäalue vastaa merkittävästi sekä kasvavan asuntotuotantotavoitteen saavuttamisesta että mahdollistaa pyrkimystä segregaation vähentämiseen. Lentokenttäalue vahvistaa koillisen Helsingin kehittämistä ja on keskeisenä veturina koko alueen uudistamisessa ja vahvistamisessa. Seudullisessa tarkastelussa lentokentän alueen kehittäminen asuinalueeksi täyttää seuraavan MAL-2019 &ndash;suunnitelman keskeiset tavoitteet.</p><p><strong>Rakennussuojeluesitys</strong></p><p>Malmin lentoaseman ystävät ry on esittänyt hakemuksessaan 9.10.2015, että ELY-keskus ryhtyisi toimenpiteisiin lentoasemakokonaisuuden suojelemiseksi rakennuksineen ja lentokenttäalueineen rakennusperinnön suojelemiseksi annetun lain nojalla.</p><p>Rakennusperintölain tarkoituksena on, että rakennusperinnön suojeleminen asemakaava-alueella ja asemakaavoitetuksi päätetyillä alueilla järjestetään pääsääntöisesti ja ensisijaisesti kaavoituksella.</p><p>Helsingin kaupunginhallitus on antanut lausunnon Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle lentoaseman suojeluesityksestä 5.2.2018.</p><p>Lausunnossa todetaan, että kaavoitustoimenpiteillä voidaan turvata kentän rakennetun kulttuuriympäristön arvot. Lentokenttäalueen kaavarungoissa suojeluarvot on sovitettu yhteen alueen rakentamiselle asetettujen tavoitteiden kanssa. Lentokenttärakennukset säilyttävät keskeisen asemansa ja laaja puistoalue ylläpitää&nbsp; avoimen maisematilan rakennusten yhteydessä.</p><p>Investointien vaikuttavuus Helsinki on toteuttanut viimeisen noin 30 vuoden aikana useita uusia kaupunginosia ja asuinalueita aluerakentamisprojekteina.</p><p>Uusilla projektialueilla kaupungin investointipanosten vaikutus taloudelliseen toimeliaisuuteen on hyvin merkittävä: yksi kaupungin alueeseen investoima euro tuottaa yksityisinä investointeina vähintään neljä euroa.</p><p>Lentokentän alueen rakentamisen edellytysinvestoinnit ovat hyväksytyn kaavarungon pohjalta arviolta 600 milj. euroa. Kaupungin investoinnit käsittävät esirakentamisen, katujen, kunnallistekniikan, puistojen sekä&nbsp; palvelurakennusten rakentamisen.</p><p>Lentokentän alueelle kohdistuvien yksityisten investointien arvioidaan olevan useita miljardeja euroja.</p><p><strong>Ks. alla:</strong></p><p><a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/JulkaisuMetatieto/Documents/EDK-2018-AK-173111.pdf#search=malmin%20lentokentt%C3%A4" title="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/JulkaisuMetatieto/Documents/EDK-2018-AK-173111.pdf#search=malmin%20lentokentt%C3%A4">https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/JulkaisuMetatieto/Documents/EDK-2018-A...</a></p><p>&nbsp;</p><p><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Malmin lentokentän säilyttämistä vaativa kansalaisaloite tyrmättiin valiokunnassa, ks. alla Turun Sanomat 13.3.2018:

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/3876172/Malmin+lentokentan+sailyttamista+vaativa+kansalaisaloite+tyrmattiin+valiokunnassa

Hallituksen esitys HE 87/2017

Hallituksen esitys eduskunnalle kulttuuriperinnön yhteiskunnallisesta merkityksestä tehdyn Euroopan neuvoston puiteyleissopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

"1 artikla.

Yleissopimuksen tavoitteet.

Ensimmäisen artiklan A kohdassa tunnustetaan, että kulttuuriperintöön liittyvät oikeudet sisältyvät olennaisesti ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen määrittelemään oikeuteen osallistua kulttuurielämään.

B kohdassa tunnustetaan yksilön ja yhteisön vastuu kulttuuriperinnöstä.

Ensimmäisen artiklan C kohdassa korostetaan, että kulttuuriperinnön säilyttämisen ja sen kestävän käytön päämäärinä ovat inhimillinen kehitys ja elämän laatu.

D kohdassa sovitaan, että sopimusosapuolet ryhtyvät tarvittaviin toimenpiteisiin soveltaakseen tämän yleissopimuksen määräyksiä, jotka koskevat kulttuuriperinnön merkitystä rauhallisen ja demokraattisen yhteiskunnan rakentamisessa ja kestävän kehityksen ja kulttuurisen monimuotoisuuden edistämisessä sekä synergian lisäämistä kaikkien asiaan liittyvien julkisten, institutionaalisten ja yksityisten toimijoiden välillä.

Perustuslaki takaa artiklan tavoitteiden toteutumisen Suomessa. Voimassaolevaan lainsäädäntöön ei ole tarpeen tehdä muutoksia."

 --

Perustuslaki 20 § Vastuu ympäristöstä:

Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille.

Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.

Perustuslaki 14,4 §:

Julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon.

 ---

Molemmissa em. perustuslain kohdissa puhutaan yksilön oikeudesta; ja oikeudesta, joka kuuluu kaikille. Julkisen vallan tulee edistää yksilön ja meidän kaikkien vaikuttamismahdollisuuksia, siis edesauttaa kansalaisaloitteen eteenpäin viemistä eikä ehkäistä sen toteutumista kuntien itsemääräämisoikeuden perusteella. Malmin kentän kulttuurihistorian säilyttäminen ei ole vain yhden kunnan asia.

 

Perustuslaki:

https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731

HE 87/2017 :

http://finlex.fi/fi/esitykset/he/2017/20170087

Faron puiteyleissopimus:

http://www.nba.fi/fi/ajankohtaista/kansainvalinen_toiminta/kansainvalisia_sopimuksia/faron-puiteyleissopimus

Lainkirjoittajan opas:

http://lainkirjoittaja.finlex.fi/9-julkinen-hallinto/9-3/

Malmin lentokenttäasiassa ei ole huomioitu valtakunnallisia alueiden käyttötavoitteita (VAT), ks. alla olevat linkit:

http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Elinymparisto_ja_kaavoitus/Maankayton_suunnittelujarjestelma/Valtakunnalliset_alueidenkayttotavoitteet

http://www.ym.fi/vat-uudistus

LEX MALMI:

https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/EduskuntaAloite/Documents/KAA_1+2017.pdf

Kansalaisaloite:

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2106

Perustuslakivaliokunnan lausunto:

https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Lausunto/Sivut/PeVL_41+2017.aspx

Valiokunnan mietintö

Liikenne- ja viestintävaliokunta

Lex Malmi, Laki Helsinki-Malmin lentopaikasta

LiVM 4/2018 vp

https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Mietinto/Sivut/LiVM_4+2018.aspx

Taustaa:

Ely-keskus on asettanut Malmin lentoaseman rakennuskannan ja lentokenttäalueen väliaikaiseen vaarantamiskieltoon. Helsingin kaupunki oli aikeissa purkaa yhden lentoasema-alueella olevan rakennuksen. Asiasta kertoi Malmin lentoaseman ystävät ry.

Helsingin kaupungin rakennuslautakunta myönsi 2. toukokuuta 2017 purkamisluvan 38-0970-17-P, joka koskee Malmin lentoasemalla sijaitsevaa 1940-luvulla rakennettua asuinrakennusta.

Kaupunkisuunnitteluviraston mukaan Malmin lentokentän alueelle ollaan laatimassa uutta asemakaavaa, jossa kyseiselle alueelle tulee merkittävää uutta maankäyttöä.

Ks. alla:

http://www.lentoposti.fi/uutiset/liikenne_ja_viestint_valiokunta_ehdottaa_lex_malmin_hylk_mist_tarve_korvaavalla_kent_lle_tunnustetaan

http://www.lentoposti.fi/uutiset/ely_keskus_asetti_koko_malmin_lentokenttaalueelle_vaarantamiskiellon

--

Helsingin kaupunki 27.2.2018

VIITE: KAA 1/2017 Vp Lex Malmi

Asiantuntijalausunto

Liikenne-ja viestintävaliokunnalle

Helsingin kaupunki kiittää mahdollisuudesta saada lausua kansalaisaloitteesta ja toteaa, että kaupunki ei puolla aloitteen hyväksymistä seuraavin perustein:

Kansalaisaloite Lex Malmi on paitsi ristiriidassa voimassa olevan maankäyttö- ja rakennuslain, maakuntakaavan, kaupunginvaltuuston yleiskaavaa koskevan hyväksymispäätöksen ja kaupunkisuunnittelulautakunnan hyväksymän lentokentän alueen kaavarungon tavoitteiden kanssa, myös sivuuttaa täysin valtion ja kaupungin pitkäaikaiset yhteiset linjaukset ja tavoitteet Malmin lentokenttäalueen kehittämisestä.

Aloitteella puututaan kunnallisen demokratian perusteisiin rajoittamalla kunnan asukkaita välittömästi edustavan kaupunginvaltuuston päätösten toteuttamista. Lisäksi aloite vaikeuttaa huomattavasti, ellei jopa estä, kaupungin ja valtion välisen MAL-sopimuksen tavoitteiden toteutumista.

Kenttäalueen suunnittelun lähtökohdat

Kaupungilla ja valtiolla on pitkään ollut hyvä yhteistyö Malmin lentokentän alueen kehittämisessä. Yhteisenä tavoitteena on ollut vahvistaa Helsingin seudun kilpailukykyä lisäämällä seudun asuntotuotantoa ja sen edellytyksiä.

Lähtökohtana alueen muuttamisessa asumiskäyttöön ovat olleet seuraavat keskeiset valtioneuvoston päätökset:

1) Periaatepäätös 11.7.1985

pääkaupunkiseudun erityisongelmien toimenpideohjelmasta (lentokentän tulevan käytön ja käyttösopimusten keston lyhentämisen selvittäminen)

2) Päätös

yhteistoiminta-asiakirjasta valtion, pääkaupunkiseudun ja kehyskuntien välillä 11.5.2000, jossa valtio ilmoitti olevansa valmis luopumaan lentokentän vuoteen 2034 ulottuvasta maanvuokraoikeudestaan 1.1.2016, mikäli Helsingin kaupunki kaavoittaa vapautuvat alueet asuntokäyttöön.

3) Valtioneuvoston kehyspäätös 26.3.2014, jossa hallitus totesi, että ”asuntorakentamisen edellytysten parantamiseksi Helsingin seudulla valtio vetäytyy toimintoineen Helsinki-Malmin lentoasemalta siten, että alue on mahdollista ottaa asuntokäyttöön viimeistään 2020-luvun alussa.”

Valtioneuvoston päätös 20.11.2014 hyväksyä valtion ja Helsingin seudun kuntien välinen sopimus suurten infrahankkeiden tukemisesta ja asumisen edistämisestä. Sopimukseen kirjattiin, että valtio lopettaa toimintansa Malmin lentoasemalla aikaisintaan 2016, minkä jälkeen alue vapautuu Helsingin kaupungin tarpeisiin.

Edellä mainittujen valtioneuvoston päätösten perusteella kaupunki on jo useiden vuosien ajan suunnitelmallisesti edistänyt alueen kehittämistä asumiskäyttöön.

Myös valtio on toimintoineen vetäytynyt alueelta. Malmin kentän asuntopoliittinen merkitys kaupungille on merkittävä. Malmin lentokenttä on Helsingin yleiskaavan tärkein uusi rakentamisalue. Aluetta suunnitellaan noin 25.000 asukkaalle. Kerrosalatavoite on 1,2 miljoonaa kerrosneliömetriä, josta 100.000 on toimitilarakentamiselle ja palveluille. Malmi on keskeisellä paikalla Helsingissä ja se on erinomainen paikka asuntorakentamiselle. Sen ympäristössä on valmis infrastruktuuri ja alueen sijainti on liikenteellisesti toimiva ja ekologisesti kestävä raideyhteyksien varressa.

Malmin lentokentän alueen hallinta

Kaupunki omistaa lentokenttäalueen kokonaisuudessaan ja lähes kaiken maan sen läheisyydessä.

Kaupunginja Finavia Oyj:n välisellä kaupalla hallintaoikeus lentokenttäalueen kiinteistöihin ja rakennuksiin siirtyi kaupungille 1.1.2017 ja samalla Finavia luopui käyttöoikeudestaan lentokenttäalueeseen

Maankäyttö-ja rakennuslaki

Kaupunki on maankäyttö- ja rakennuslain nojalla velvoitettu laatimaan asemakaava ja pitämään asemakaava ajan tasalla sitä mukaa kuin kaupungin kehitys taikka maankäytön ohjaustarve sitä edellyttää.

Maankäytön ohjaustarvetta arvioitaessa on erityisesti otettava huomioon asuntotuotannon tarve ja elinkeinoelämän toimivan kilpailun edistäminen.

Maankäytön suunnittelu kuuluu maankäyttö- ja rakennuslain nojalla kunnallisen itsehallinnon piiriin.

Maakuntakaava

Lentokentän aluetta on suunniteltu Uudenmaan maakuntakaavan ja vaihemaakuntakaavojen mukaisesti.

Uudenmaan 4. vaihemaakuntakaavassa alue on ensisijaiselta maankäyttömuodoltaan taajamatoimintojen alue. Kaavan selostuksessa todetaan, että lentoaseman muutostarpeet arvioidaan tässä vaihekaavassa. Käsittelyn perusteina ovat valtakunnallinen lentoliikennestrategia, rakennepoliittinen ohjelma sekä valtion ja kuntien välinen maankäytön, asumisen ja liikenteen sopimus.

Tällä alueella valtakunnalliset rakennetun kulttuuriympäristön arvot ja tiivis kaupunkirakenne pystytään sovittamaan yhteen.

Maakuntakaavan mukaan lentokentän aluetta tulee kehittää tiiviinä alueena, josta on hyvät joukkoliikenteen yhteydet Jokeri 2-linjan ja Malmin aseman kautta.

Yleiskaava

Helsingin uudessa yleiskaavassa (kaupunginvaltuusto 26.10.2016), alue on pääosin asuntovaltaista aluetta (A2), jota kehitetään pääasiassa asumisen, puistojen, virkistys- ja liikuntapalvelujen sekä lähipalvelujen käyttöön ja jolla korttelitehokkuus on pääasiassa 1,0–2,0. Alue on osittain lähikeskustaa (C3), jota kehitetään toiminnallisesti sekoittuneena kaupan ja julkisten palvelujen, toimitilojen, hallinnon, asumisen, puistojen, virkistys- ja liikuntapalvelujen sekä kaupunkikulttuurin alueena. Alue on osittain myös virkistys- ja viheraluetta.

Yleiskaavan koko kaava-aluetta koskevan kaavamääräyksen mukaisesti kaava-alueella on myös otettava huomioon valtakunnallisesti ja maakunnallisesti merkittävät maisema- ja kulttuuriympäristöt ja niiden ominaispiirteet sekä muinaismuistolain nojalla suojellut kohteet. Suunnittelussa on sovitettava yhteen kaavassa osoitettu maankäyttö ja maisema- ja kulttuuriympäristöarvot. Malmin lentokentän valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö (RKY 2009-alue) on osoitettu valtakunnallisesti merkittävien maisema- ja kulttuuriympäristökohteiden osalta oikeusvaikutteisella yleiskaavan Kulttuuriympäristöt teemakartalla.

Kaavarunko

Kaupunkisuunnittelulautakunta hyväksyi Malmin lentokentän alueen kaavarungon (1.12.2015, muutettu 29.11.2016) jatkossa laadittavien asemakaavojen, asemakaavamuutosten ja poikkeamispäätösten pohjaksi. Kaavarunko on valmisteltu edellä esitettyjen päätösten perusteella.

Kaavarungon valmistelussa on painotettu valtakunnallisissa alueiden käyttötavoitteissa esitettyjä tavoitteita riittävän tonttitarjonnan, olemassa olevan yhdyskuntarakenteen hyödyntämisen, joukkoliikenteen toimintaedellytysten parantamisen ja valtakunnallisesti merkittävän kulttuuriympäristön arvojen säilymisnäkökulman kannalta. Lisäksi on kiinnitetty huomiota alueen virkistyskäyttömahdollisuuksien kehittämiseen ja luonnonympäristön monimuotoisuuden säilyttämiseen.

Kaavarungossa lentokentän alueesta on suunniteltu koko koillista Helsinkiä yhdistävä ja aluetta vahvistava kaupunkirakenteen nivel, jonka ensisijainen kaupunkirakenteellinen tavoite on liittää lentokentän alue tiiviisti ympäröiviin alueisiin - Malmin keskustaan, Jakomäkeen, Tattarisuohon, Kivikon ulkoilupuistoon ja edelleen Viikki-Kivikon vihersormeen, Kontulaan, Viikkiin, Pukinmäkeen, Tapanilaan ja Puistolaan.

Lentokentän tuleva asuinalue tukee kaupunkistrategian keskeistä tavoitetta segregaation ehkäisemiseksi. Lähialueen sosioekonomisen rakenteen vahvistaminen on asuntotuotannon ohessa keskeinen tavoite. Alueelle suunnitellaan sujuvasti jatkuva ja kiertävä ulkoilureitti, jolla mahdollistetaan hiihtäminen. Malmin lentokentän alueen puistoverkosto yhdistetään Kivikon ulkoilupuistoon erillisellä sillalla Lahdenväylän yli. Puistoverkon välityksellä alue liittyy ympäröivään viheraluejärjestelmään ja osaksi ekologista verkostoa.

Lentoasemarakennus ja lentokonehalli sekä niiden välitön ympäristö suojellaan, lisäksi lähiympäristö suu nnitellaan vanhaa kokonaisuutta kunnioittaen. Lentoaseman rakennuksiin liittyviä pitkiä näkymiä säilytetään osana uutta kaupunkirakennetta.

MAL-sopimus 2016-2019 ja MAL-suunnitelma 2019

Hallituksen kehityspäätökseen (Julkisen talouden suunnitelma vuosille 2015-2018) on kirjattu, että asuntorakentamisen edellytysten parantamiseksi Helsingin seudulla valtio vetäytyy toimintoineen Helsinki-Malmin lentoasemalta siten, että alue on mahdollista ottaa asuntokäyttöön viimeistään 2020-luvun alussa.

Helsinki on valtion ja Helsingin seudun kuntien kanssa tekemänsä vuosien 2016-2019 MAL-sopimuksen kautta sitoutunut rakentamaan neljän vuoden aikana yhteensä 24000 asuntoa. Koko seutu on sitoutunut rakentamaan 60 000 asuntoa, joten Helsinki vastaa omalla tuotannollaan 40 prosentin osuudesta koko seudun asuntotuotannosta.

Helsingin osuus MAL-sopimuskaudella koko seudun säännellyn tuotannon tavoitteesta on peräti 43 prosenttia.

Asemakaavoituksessa Helsinki on nykyisessä voimassaolevassa sopimuksessa sitoutunut neljän vuoden aikana kaavoittamaan yhteensä 2,39 miljoonaa kerrosneliömetriä. Vuositavoite on siten keskimäärin hieman alle 600 000 kerrosneliömetriä.

Tällä hetkellä valmistellaan Helsingin seudun MAL-2019–suunnitelmaa, joka yhteen sovittaa Helsingin seudun maankäytön, asumisen ja liikenteen tavoitteet vuosille 2030 ja 2050. Suunnitelman päätavoitteena on turvata mahdollisuus seudun kasvuun siten, että seudulla voi vuonna 2050 asua 2 miljoonaa ihmistä ja työpaikkojen määrä voi kasvaa 1,05 miljoonaan. Suunnitelman keskeisenä tavoitteena on seudun kasvun turvaaminen siten, että päästövähennystavoite (liikenteen kasvihuonekaasupäästöt vähintään 50 % vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä) on  saavutettavissa. Muina tavoitteina on mm. työvoiman saavutettavuuden parantuminen, alueiden välisten erojen pieneneminen nykyisestä, asuntotuotannon kohdistuminen 90 prosenttisesti ensisijaisesti kehitettäville asuinalueille, kestävien kulkutapojen osuuden kasvattaminen sekä väestön sijoittuminen kestävän liikkumisen vyöhykkeille.

Helsingin asuntopoliittisten tavoitteiden osalta lentokenttäalue vastaa merkittävästi sekä kasvavan asuntotuotantotavoitteen saavuttamisesta että mahdollistaa pyrkimystä segregaation vähentämiseen. Lentokenttäalue vahvistaa koillisen Helsingin kehittämistä ja on keskeisenä veturina koko alueen uudistamisessa ja vahvistamisessa. Seudullisessa tarkastelussa lentokentän alueen kehittäminen asuinalueeksi täyttää seuraavan MAL-2019 –suunnitelman keskeiset tavoitteet.

Rakennussuojeluesitys

Malmin lentoaseman ystävät ry on esittänyt hakemuksessaan 9.10.2015, että ELY-keskus ryhtyisi toimenpiteisiin lentoasemakokonaisuuden suojelemiseksi rakennuksineen ja lentokenttäalueineen rakennusperinnön suojelemiseksi annetun lain nojalla.

Rakennusperintölain tarkoituksena on, että rakennusperinnön suojeleminen asemakaava-alueella ja asemakaavoitetuksi päätetyillä alueilla järjestetään pääsääntöisesti ja ensisijaisesti kaavoituksella.

Helsingin kaupunginhallitus on antanut lausunnon Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle lentoaseman suojeluesityksestä 5.2.2018.

Lausunnossa todetaan, että kaavoitustoimenpiteillä voidaan turvata kentän rakennetun kulttuuriympäristön arvot. Lentokenttäalueen kaavarungoissa suojeluarvot on sovitettu yhteen alueen rakentamiselle asetettujen tavoitteiden kanssa. Lentokenttärakennukset säilyttävät keskeisen asemansa ja laaja puistoalue ylläpitää  avoimen maisematilan rakennusten yhteydessä.

Investointien vaikuttavuus Helsinki on toteuttanut viimeisen noin 30 vuoden aikana useita uusia kaupunginosia ja asuinalueita aluerakentamisprojekteina.

Uusilla projektialueilla kaupungin investointipanosten vaikutus taloudelliseen toimeliaisuuteen on hyvin merkittävä: yksi kaupungin alueeseen investoima euro tuottaa yksityisinä investointeina vähintään neljä euroa.

Lentokentän alueen rakentamisen edellytysinvestoinnit ovat hyväksytyn kaavarungon pohjalta arviolta 600 milj. euroa. Kaupungin investoinnit käsittävät esirakentamisen, katujen, kunnallistekniikan, puistojen sekä  palvelurakennusten rakentamisen.

Lentokentän alueelle kohdistuvien yksityisten investointien arvioidaan olevan useita miljardeja euroja.

Ks. alla:

https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/JulkaisuMetatieto/Documents/EDK-2018-AK-173111.pdf#search=malmin%20lentokentt%C3%A4

 


 

]]>
12 http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252233-malmin-lentokenttaa-koskeva-kansalaisaloite-tyrmattiin#comments kulttuuri Luononsuojelu Rakennusperintö Tue, 13 Mar 2018 22:47:10 +0000 Kirsi Oksiala-Mäki-Petäjä http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252233-malmin-lentokenttaa-koskeva-kansalaisaloite-tyrmattiin
Kulttuurien arvostelu on muuttumassa vihapuheeksi http://pahis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251112-kulttuurien-arvostelu-on-muuttumassa-vihapuheeksi <p>Kerrataanpa ihan aluksi vähän perusasioita.</p><p>Kulttuuri voidaan jakaa pääsääntöisesti kahteen osa-alueeseen: tapakulttuuri, käsitykset ja maailmankatsomus (sisältäen uskonnolliset näkemykset) muodostaa ensimmäisen, ja näkyvä fyysinen kulttuuri muodostaa toisen. Jälkimmäinen näkyvä osa pohjautuu usein ensimmäiseen metafyysiseen, ei-aineelliseen kulttuurikäsitykseen. Siitä ammennetaan perusteluita muun muassa pukeutumiselle, psykoaktiivisten aineiden käytön sääntelylle tai yhteisöä/yksilöä identifioivien symbolien käytölle.</p><p>Yhteisöissä on aina jonkin sortin vastakkainasettelu käynnissä. Pohjimmiltaan se on taistelua vanhan säilyttämisen ja uudistamisen välillä. Konservatiivit vastaan radikaalit. Vaikka keskustelu voi toisinaan leimahtaa epäterveelle tasolle, on se silti välttämätöntä yhteisön kehitykselle. Ne yhteisöt, jotka eivät kykene muuttumaan, kuihtuvat pois, sulautuen toisiin yhteisöihin.</p><p>Mutta se ei tietenkään tarkoita, että radikaalit muutoksen edistäjät olisivat aina oikeassa. Kaikenlainen muutos ei ole positiivista muutosta. Toisinaan muutos voi lähteä menemään aivan väärään suuntaan ja tappaa koko yhteisön. Vaikka konservatismi onkin usein puettu uskonnolliseen fundamentalismiin tai sitä muistuttavaan retoriikkaan, sen olemassaolo on kuitenkin seurausta evoluutiosta. Tietynlaiset kulttuurit ovat pärjänneet vuosien saatossa paremmin kuin toiset ja siksi ne ovat jääneet jäljelle.</p><p>Käsite &quot;kollektiivinen tietoisuus&quot; on useissa yhteyksissä käytettynä ihan puhdasta hömppää. Mutta tässä tapauksessa siinä on pointtinsa. Jos yhteisö haluaa sopeutua paremmin muuttuvaan maailmaan, parantaa jäsentensä hyvinvointia ja muuttua eettisemmäksi, on pakko käydä dialogia konservatiivien ja radikaalien välillä. Ja nimenomaan kollektiivisesti, tiedostaen konservatiivien halun säilyttää kaikki ne hyvät puolet, jotka ovat tehneet yhteisöstä aiemmin elinkelpoisen, ja radikaalien halun hylätä huonot puolet ja korvata ne paremmilla.</p><p>Tällaisissa jutuissa ei kai periaatteessa pitäisi olla mitään ihmeellistä tai kyseenalaista... Mutta näköjään vasemmistossa aletaan pistämään uutta vaihdetta kulttuurisodankäyntiin. <a href="https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005570116.html">Helsingin Sanomissa julkaistiin professori Harri Englundin mielipidekirjoitus</a>, jossa hän toi esiin uudenlaista näkökulmaa.</p><p>Englundin mukaan on kyseenalaista puhua ylipäätään ollenkaan kulttuureista, koska se on pohjimmiltaan samaa kuin rasismi. Hän vetää yhtäläisyysmerkin kulttuurieroista ja rotueroista puhumisen ja puhujien välille.</p><p>Kulttuurimarxismia on yritetty leimata äärioikeistolaisten salaliittoteoriaksi, mutta sitä on hyvin hankala pitää sellaisena, jos vasemmistolaiset käyttäytyvät jatkuvasti kuin kulttuurimarxilaisten voisi olettaa käyttäytyvän. Englundin kirjoitus menee täydellisesti tähän kategoriaan: jälleen kerran yksi professori, joka pyrkii muokkaamaan vallalla olevia käsityksiä marxilaiseen suuntaan. Homma menee käytännössä aina niin, että kulttuurimarxilaiset syyttävät kaikkia muita siitä, mitä he itse tekevät. Vähän kuin Putin. He ovat olleet vuosikausien ajan ahkeria kulttuurikriitikoita, mutta nyt kun joku muu koittaa soveltaa samaa viitekehystä, se leimataan samantien epätoivottavaksi käytökseksi. Tarkoituksena on estää kaikkia muita käyttämästä samoja vaikuttamiskeinoja.</p><p>Suhtautuminen rasismiin on ollut viime vuosina vastaavanlainen esimerkki. Joku naiivi voisi kuvitella, että rasismin vastaisuus tarkoittaa sitä, että ihonvärillä ei saa olla mitään merkitystä yhteiskunnassa. Kaikkia pitäisi kohdella yksilöinä riippumatta ihonväristä. Mutta nykyvasemmistolaisille tämä ei tietenkään kelpaa, vaan he pyrkivät lokeroimaan kaikki ihmiset uhripotentiaalin perusteella erilaisiin kategorioihin, ja ihonväri on yksi tärkeä tekijä tässä. Ihmisiä ei tarkastella ensisijaisesti yksilöinä, vaan jonkin ryhmän edustajina. Koska ihonväri määrittää uhripotentiaalia, nykyvasemmistolaisessa kontekstissa käytetään sitä häpeilemättä vaatimaan yhteiskunnalta erilaista suhtautumista. Rotuerottelu muuttuu yhtäkkiä täysin sallituksi, kun tummaihoisille tarkoitetun tilan päälle laitetaan kyltti &quot;safe space&quot;.</p><p>Kulttuurikritiikki on ollut aina osa vasemmistolaista propagandaa, oli kyseessä sitten ollut kapitalistisen konsumerismin tai patriarkaalisen yhteiskuntarakenteen kritiikki. Tarkoituksena on ollut &ndash; hyväntahtoisesti tulkittuna &ndash; tuoda ilmi epätoivottuja kulttuurin osa-alueita, auttaa muita ymmärtämään niiden vahingollisuus, ja sitä kautta päästä eroon niistä. Jos kulttuurikritiikki halutaan jatkossa estää, miten ihmeessä näistä asioista sitten pitäisi keskustella jatkossa? Englund haluaa unohtaa kulttuurin, jotta asioista pääsisi puhumaan oikeilla nimillä, mutta ei kerro, mitkä ne &quot;oikeat nimet&quot; sitten ovat.</p><p>Vasemmiston älyllinen epärehellisyys tulee näin taas esille. Vaikka he käyvät kulttuurisotaa, he eivät halua puhua asiasta sen oikealla nimellä. He haluavat kiistää kulttuurikysymykset kokonaan, näköjään mennen jo niin pitkälle, että nyt pitäisi lakata puhumasta kulttuurista millään tasolla.</p><p><em>&quot;Rasismi on kuitenkin muuttanut muotoaan. Nykyisin kulttuuri määrittää kantajaansa siinä missä rotu ennen.&quot;</em></p><p>Ehkäpä tässä on koko jutun ydin. Vasemmistolaiset alkavat huomaamaan, että rasistikortin heiluttelu kaikkia vastaan, olivat he rasisteja tai eivät, alkaa menettämään tehoaan. Siksi pitää muuttaa stretegiaa ja ottaa kulttuurin käsite haltuun, määritellä se uudestaan ja käyttää sitä poliittisten vastustajien demonisoimiseksi.</p><p>Ilmeisesti tarkoituksena on hämmentää yleistä keskustelua, jotta mitään eettisesti kestäville periaatteille pohjautuvaa julkista debattia erilaisten kulttuurien hyvistä ja huonoista puolista ei voida käydä. Se nimittäin paljastaisi monia epätoivottavia elementtejä nykyvasemmistolaisten puolustamista kulttuureista.</p><p>Voi toki olla, että Englund on vain yksittäinen hörhö, jonka mielipiteillä ei ole mitään merkitystä. Mutta kyseessä on kuitenkin englantilaisen yliopiston sosiaaliantropologian professori. Voisi veikata, että hän on suhteellisen hyvin perillä maailmalla käytetystä vasemmistolaisesta retoriikasta ja sen muuttumisesta. Siksi nyt julkaistu kirjoitus voi olla ensimmäinen yritys ujuttaa uudenlaista kulttuurivastaista näkökulmaa suomalaiseen julkiseen keskusteluun, pyrkien luomaan kuvaa kulttuurien arvostelijoista rasisteihin verrattavina henkilöinä. Joten pitäkääpä tämä mielessä. Katsotaan tarttuvatko muut vasemmistoaktiivit tähän strategiaan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kerrataanpa ihan aluksi vähän perusasioita.

Kulttuuri voidaan jakaa pääsääntöisesti kahteen osa-alueeseen: tapakulttuuri, käsitykset ja maailmankatsomus (sisältäen uskonnolliset näkemykset) muodostaa ensimmäisen, ja näkyvä fyysinen kulttuuri muodostaa toisen. Jälkimmäinen näkyvä osa pohjautuu usein ensimmäiseen metafyysiseen, ei-aineelliseen kulttuurikäsitykseen. Siitä ammennetaan perusteluita muun muassa pukeutumiselle, psykoaktiivisten aineiden käytön sääntelylle tai yhteisöä/yksilöä identifioivien symbolien käytölle.

Yhteisöissä on aina jonkin sortin vastakkainasettelu käynnissä. Pohjimmiltaan se on taistelua vanhan säilyttämisen ja uudistamisen välillä. Konservatiivit vastaan radikaalit. Vaikka keskustelu voi toisinaan leimahtaa epäterveelle tasolle, on se silti välttämätöntä yhteisön kehitykselle. Ne yhteisöt, jotka eivät kykene muuttumaan, kuihtuvat pois, sulautuen toisiin yhteisöihin.

Mutta se ei tietenkään tarkoita, että radikaalit muutoksen edistäjät olisivat aina oikeassa. Kaikenlainen muutos ei ole positiivista muutosta. Toisinaan muutos voi lähteä menemään aivan väärään suuntaan ja tappaa koko yhteisön. Vaikka konservatismi onkin usein puettu uskonnolliseen fundamentalismiin tai sitä muistuttavaan retoriikkaan, sen olemassaolo on kuitenkin seurausta evoluutiosta. Tietynlaiset kulttuurit ovat pärjänneet vuosien saatossa paremmin kuin toiset ja siksi ne ovat jääneet jäljelle.

Käsite "kollektiivinen tietoisuus" on useissa yhteyksissä käytettynä ihan puhdasta hömppää. Mutta tässä tapauksessa siinä on pointtinsa. Jos yhteisö haluaa sopeutua paremmin muuttuvaan maailmaan, parantaa jäsentensä hyvinvointia ja muuttua eettisemmäksi, on pakko käydä dialogia konservatiivien ja radikaalien välillä. Ja nimenomaan kollektiivisesti, tiedostaen konservatiivien halun säilyttää kaikki ne hyvät puolet, jotka ovat tehneet yhteisöstä aiemmin elinkelpoisen, ja radikaalien halun hylätä huonot puolet ja korvata ne paremmilla.

Tällaisissa jutuissa ei kai periaatteessa pitäisi olla mitään ihmeellistä tai kyseenalaista... Mutta näköjään vasemmistossa aletaan pistämään uutta vaihdetta kulttuurisodankäyntiin. Helsingin Sanomissa julkaistiin professori Harri Englundin mielipidekirjoitus, jossa hän toi esiin uudenlaista näkökulmaa.

Englundin mukaan on kyseenalaista puhua ylipäätään ollenkaan kulttuureista, koska se on pohjimmiltaan samaa kuin rasismi. Hän vetää yhtäläisyysmerkin kulttuurieroista ja rotueroista puhumisen ja puhujien välille.

Kulttuurimarxismia on yritetty leimata äärioikeistolaisten salaliittoteoriaksi, mutta sitä on hyvin hankala pitää sellaisena, jos vasemmistolaiset käyttäytyvät jatkuvasti kuin kulttuurimarxilaisten voisi olettaa käyttäytyvän. Englundin kirjoitus menee täydellisesti tähän kategoriaan: jälleen kerran yksi professori, joka pyrkii muokkaamaan vallalla olevia käsityksiä marxilaiseen suuntaan. Homma menee käytännössä aina niin, että kulttuurimarxilaiset syyttävät kaikkia muita siitä, mitä he itse tekevät. Vähän kuin Putin. He ovat olleet vuosikausien ajan ahkeria kulttuurikriitikoita, mutta nyt kun joku muu koittaa soveltaa samaa viitekehystä, se leimataan samantien epätoivottavaksi käytökseksi. Tarkoituksena on estää kaikkia muita käyttämästä samoja vaikuttamiskeinoja.

Suhtautuminen rasismiin on ollut viime vuosina vastaavanlainen esimerkki. Joku naiivi voisi kuvitella, että rasismin vastaisuus tarkoittaa sitä, että ihonvärillä ei saa olla mitään merkitystä yhteiskunnassa. Kaikkia pitäisi kohdella yksilöinä riippumatta ihonväristä. Mutta nykyvasemmistolaisille tämä ei tietenkään kelpaa, vaan he pyrkivät lokeroimaan kaikki ihmiset uhripotentiaalin perusteella erilaisiin kategorioihin, ja ihonväri on yksi tärkeä tekijä tässä. Ihmisiä ei tarkastella ensisijaisesti yksilöinä, vaan jonkin ryhmän edustajina. Koska ihonväri määrittää uhripotentiaalia, nykyvasemmistolaisessa kontekstissa käytetään sitä häpeilemättä vaatimaan yhteiskunnalta erilaista suhtautumista. Rotuerottelu muuttuu yhtäkkiä täysin sallituksi, kun tummaihoisille tarkoitetun tilan päälle laitetaan kyltti "safe space".

Kulttuurikritiikki on ollut aina osa vasemmistolaista propagandaa, oli kyseessä sitten ollut kapitalistisen konsumerismin tai patriarkaalisen yhteiskuntarakenteen kritiikki. Tarkoituksena on ollut – hyväntahtoisesti tulkittuna – tuoda ilmi epätoivottuja kulttuurin osa-alueita, auttaa muita ymmärtämään niiden vahingollisuus, ja sitä kautta päästä eroon niistä. Jos kulttuurikritiikki halutaan jatkossa estää, miten ihmeessä näistä asioista sitten pitäisi keskustella jatkossa? Englund haluaa unohtaa kulttuurin, jotta asioista pääsisi puhumaan oikeilla nimillä, mutta ei kerro, mitkä ne "oikeat nimet" sitten ovat.

Vasemmiston älyllinen epärehellisyys tulee näin taas esille. Vaikka he käyvät kulttuurisotaa, he eivät halua puhua asiasta sen oikealla nimellä. He haluavat kiistää kulttuurikysymykset kokonaan, näköjään mennen jo niin pitkälle, että nyt pitäisi lakata puhumasta kulttuurista millään tasolla.

"Rasismi on kuitenkin muuttanut muotoaan. Nykyisin kulttuuri määrittää kantajaansa siinä missä rotu ennen."

Ehkäpä tässä on koko jutun ydin. Vasemmistolaiset alkavat huomaamaan, että rasistikortin heiluttelu kaikkia vastaan, olivat he rasisteja tai eivät, alkaa menettämään tehoaan. Siksi pitää muuttaa stretegiaa ja ottaa kulttuurin käsite haltuun, määritellä se uudestaan ja käyttää sitä poliittisten vastustajien demonisoimiseksi.

Ilmeisesti tarkoituksena on hämmentää yleistä keskustelua, jotta mitään eettisesti kestäville periaatteille pohjautuvaa julkista debattia erilaisten kulttuurien hyvistä ja huonoista puolista ei voida käydä. Se nimittäin paljastaisi monia epätoivottavia elementtejä nykyvasemmistolaisten puolustamista kulttuureista.

Voi toki olla, että Englund on vain yksittäinen hörhö, jonka mielipiteillä ei ole mitään merkitystä. Mutta kyseessä on kuitenkin englantilaisen yliopiston sosiaaliantropologian professori. Voisi veikata, että hän on suhteellisen hyvin perillä maailmalla käytetystä vasemmistolaisesta retoriikasta ja sen muuttumisesta. Siksi nyt julkaistu kirjoitus voi olla ensimmäinen yritys ujuttaa uudenlaista kulttuurivastaista näkökulmaa suomalaiseen julkiseen keskusteluun, pyrkien luomaan kuvaa kulttuurien arvostelijoista rasisteihin verrattavina henkilöinä. Joten pitäkääpä tämä mielessä. Katsotaan tarttuvatko muut vasemmistoaktiivit tähän strategiaan.

]]>
6 http://pahis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251112-kulttuurien-arvostelu-on-muuttumassa-vihapuheeksi#comments kulttuuri Kulttuurimarxismi Vihapuhe Sun, 18 Feb 2018 18:32:10 +0000 Samuli Pahalahti http://pahis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251112-kulttuurien-arvostelu-on-muuttumassa-vihapuheeksi
”Taiteesta” ja rappiostamme http://heikkivhkuopus.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250779-taiteesta-ja-rappiostamme <p>&nbsp;</p><p>Kirjoitin sanan lainausmerkkeihin, koska mitään erillistä taidetta ei ole olemassakaan; on vain teknisesti, mielikuvituksen osalta poikkeuksellisen lahjakkaita yksilöitä, tunnollisia itsensä kehittäjiä, joille suokaamme oikeus jakaa tuotoksiaan suurelle yleisölle. Henkilökohtaisesti toivoisin muiden pysyttelevän muutamine kitaran perussointuineen nuotiopiirin äärellä ja esittelemään &rdquo;taidettaan&rdquo; muutoinkin vain omalle lähipiirille sen sijaan, että he tunkevat itsensä väkisin <em>ennenaikaisesti </em>kulttuurin valokeiloihin sitä rappeuttamaan. Kypsykää ja kehittykää kaikessa rauhassa. (Yksi suuri ongelma, jonka tekninen kehitys on tuonut muassaan, on se että kaikki voivat jakaa tekemisensä jokaisen &rdquo;nautittavaksi&rdquo; aivan liian helposti ja aivan raakileina ilman jonkinlaista kriittistä välikättä - tätä virkaa hoitivat aiemmin kulttuuria julkaisevat tahot. Hukumme pinnalliseen roskaan...)</p><p>&nbsp;&nbsp; Taide-sanan avulla osa ihmisistä tahtoo nostaa itseään toisten yläpuolelle, joko sitä tuottamalla tai siitä nauttimalla. &rdquo;Taidemaailman&rdquo; hienoissa puitteissa on paljon täydellisen mitäänsanomattomia teoksia ja tekijöitä, jostain kumman syystä ne kumminkin ovat vakiinnuttaneet paikkansa ja saaneet &rdquo;taide&rdquo;-&rdquo;eliitin&rdquo; hyväksynnän - usein mukavan luonteen tai suhteiden ansiosta. Kyseenalaistakaa! Abbaa ei luokitella taiteeksi, mutta siinä yksinkertaisuudessaan se pesee ison määrän taiteeksi hyväksyttyjä teoksia mennen tullen. Ei ole olemassa mitään erillistä taidetta, piste.</p><p>&nbsp;</p><p>Ihmisillä on hämärtynyt todellisen, sisältöä omaavan ja pinnallisen materiaalin raja. Nykyihminen voi ongelmitta ensin seurata makkaranpätkä kourassa, tuoppi toisessa jääkiekko-ottelun ja mennä sitten Kansallisbalettiin pitäen näitä molempia samanarvoisina. Siis ulkoinen heiluminen on sille samanveroista sisäisen, henkisesti kehittävän, ajatuksia herättävän tarjonnan kanssa. (Itse asiassa &rdquo;taiteen&rdquo; maailmassakin tämä raja on katoamassa; baletissa voi olla vieraana populaarimaailman lahjaton, mutta kaunis tai komea supertähti; perinteisiin kulttuurinmuotoihin tungetaan väkisin tekniikkaa &ndash; vaikkapa teatteriin suuria näyttöjä &ndash; tällainen vetää ihmistä hälyllään, liialla informaatiolla ja sähköisyydellään pinnalle, ja toisinpäin pitäisi tietty käydä.)</p><p>Miksi näin? Näin koska kulttuurimaailmassa ei ole sääntöjä, sieltä puuttuu ulkopuolelta tuleva kunnollinen kritiikki. Jokainen voi tunkea itsensä sinne ja tehdä mitä lystää, tasosta piittaamatta. Entä miksei kulttuurimaailman sisällä kukaan oikein tohdi sanoa mitään vallitsevasta tilanteesta? Ajattelepa vaikka jotakin rap-&rdquo;artistia&rdquo;, joka vain puhuu mikrofoniin &ndash; eihän sellaisella ole varaa ryhtyä kriittiseksi, koska hänen omat taitonsa tietenkin näin hänen tehdessään tulisivat jonkin tahon kostotoimenpiteenä tarkastelunalaisiksi ja oman kuplan puhkeaminen &ndash; taloudellinen katastrofi - olisi edessä&hellip;</p><p>&nbsp;</p><p>Järjestelmämme on tältä(kin) osin tiensä päässä. Yksityisyritykset sanelevat mitä massojen tulee kuulla ja nähdä &ndash; kokea. Ne aivopesevät ja pakottavat ihmiset mainostoimistojen avulla yhteen muottiin. Tuiminkin niskuroija, näkevä yksilö alistuu tähän ajan myötä; ihminen kun on ja näin ollen tarvitsee ympärilleen toisia ihmisiä. Liian poikkeavista yksilöistä ei pidetä, olivatpa he kuinka oikeassa tahansa.</p><p>&nbsp;&nbsp; Puhun musiikki-ihmisenä pääosin musiikin kautta, mutta ajatukset liene pätevät kaikilla kulttuurin aloilla. Ei tarvitse kuin vilkaista viikon myydyimpien levyjen listaa, niin näkee kulttuurimme rappion tilan, tämänhetkisen vaiheen (aina näin: syntymä, kehitys, kukoistus ja rappio. Itse lisäisin kahden viimeisen välille &rdquo;häväistyksen&rdquo;, joka ilmenee esimerkiksi siten, että kauniit klassiset orgaaniset sävellykset pakotetaan tietokoneella tehdyn kompin puristuksiin.) Musiikki, todellakin! on suurilta osin enää Musaa. Enää ei puhuta sisällöstä, vaan ulkoisesta kimalluksesta. Musan ainoa tehtävä on yhdistää ihmisiä, eritoten nuorisoa, mitään kasvattavaa tai kehittävää (paitsi lihaksia kuntoilun äärellä) aspektia ei sillä enää ole. Mihin se yhdistää &ndash; pinnalliseen elämään, se tässä on ongelma. Musiikkimaailmassa levy-yhtiöt tietävät prikulleen, että massat valitsevat kuunneltavakseen helppoa musaa, ja kun tämä on vallitseva ajatus, yhä useamman on helpompaa itsekin sitä samaa musaa tehdä. Rappion kierre on valmis. Entä sitten kun koneet tekevät suurimman osan töistämme? Tarvitaan yhdeksän Youtubea, jotta kaikki saavat parhaimmillaankin vain keskinkertaiset tekemisensä esille. Joillakin ihmisillä on aito kutsumus ja sitä myötä syvempi ymmärrys &rdquo;taiteesta&rdquo;, ja näin motiivi harjoitella vuosikymmeniä instrumenttiaan. Nämä kaikkea kaunista kaikille tahtovat tallataan massan voimalla. Rikkaruohot peittävät alleen kauneimmat ja hennoimmat kukkaset. Ajattelun syvyys, jota aidossa &rdquo;taiteessa&rdquo; tavoitellaan, vaikuttaa myös maailmantilaamme, joka pinnallisuutemme edelleen jatkuvan voittokulun ansiosta on lievästi ilmaistuna katastrofaalinen!</p><p>&nbsp;</p><p>Miten sitten pitäisi olla? Miten olisi ulkopuolisista, ammattitaitoisista muusikoista, kuvataitelijoista, ym. koostuva rohkea raati, jonka sanalla olisi vaikutusta? Yksityisyritysten ei missään nimessä pitäisi päättää mitä kirjallisuutta, musiikkia, sisältöä julkaistaan; niiden tavoitteet ovat taloudellisia, eivät kasvattavia tai mitenkään kehittäviä. Isossa mittakaavassa.</p><p>&nbsp;&nbsp; Meillä pitäisi olla valtion ylläpitämä, eli meidän kaikkien yhteinen alusta, jonne laittaa tekemisiä esille. Toimeentulokysymykset pitäisi kulttuurin sisällöntekijöiden osilta(kin) laittaa kertakaikkisesti uusiksi: jos olisi olemassa laite, jonka tietokannassa olisi vaikkapa musiikin osalta tallennettuna kaikki jo tehdyt melodiat, sointukulut, rytmit, sanoitukset, rakenteetkin, jäisi joka ikinen muusikko kiinni plagioinnista. Usein muusikko flow&acute;ssaan vilpittömästi kuvittelee tekevänsä jotakin uutta ja omaperäistä ammentaessaan tiedostamattomilta tasoilta sisältöä sävellyksiinsä. Mutta se on sinne jostakin tullut jo aiemmin. Itsekin ihan selkeästi vaikkapa rumpuja johonkin biisin laatiessani huomaan käyväni läpi vuosikymmenien aikana keräämääni komppi-, filli-, rakenne- ja juonenkehittelyvarastoani ja napsin sieltä käyttööni sopivimmat ideat.</p><p>&nbsp;</p><p>On totta, että nykyään instrumenttien hallinta on saavuttanut huikean tason; jos tahdot tänä päivänä huipulle, harjoittelu tulisi aloittaa muutaman vuoden iässä, olisi suotavaa että sinulla olisi Paganinin tapaan perinnöllinen sairaus, joka aiheuttaa ylipitkien raajojen &ndash; myös sormien &ndash; kasvamisen. Ehkäpä sinun olisi hyvä antaa kiduttaa itseäsi hallituissa oloissa siten, että mielesi jakautuu useaan sivupersoonaan ja opettelisit sitten jakamaan eri tehtäviä kullekin persoonalle samanaikaisesti; siis vaikkapa jos kädet ja jalat olisivat eri persoonien hallinnassa, voisi niille määrätä eri tempot yhden ja saman äärimmäisen monimutkaisen sävellyksen esittämiseksi. Tämä olisi jo jotain uutta&hellip;Siis tähdennän: tekniikan hallitseminen ei tarkoita, että jotakin uutta kyettäisiin tekemään ja tämän voi ulottaa teknisiin laitteisiimmekin, jotka hienoudessaan luovat harhan että myös niistä seurattava sisältö olisi jotakin uutta. Useimmiten se ei ole.</p><p>&nbsp;</p><p>Mitä voisimme tehdä heti? Miten olisi kaikkien aidosti lahjakkaiden taiteilijoiden yhteinen vetoomus, jossa vaadittaisiin kulttuuripöydän kattauksen täydellistä tarkastamista ja puhdistamista roskaruoalta, jonka nauttiminen ei tuota kuin hetkellistä tyydytystä &ndash; ja jonka vuoksi sitä on koko ajan saatava lisää, kuten levy-yhtiöt ja kaikki kertakäyttösisältöä levittävät tahot tietävät.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Lisäksi meidän tulisi kaikkien lukemattomien yhteiskuntarakenteisiin kohdistuvien epäkohtien meressä uudelleenmääritellä kaikki tähdelliset työt ja harrastukset; tähän tapaan - loppukevennyksenä oheinen video, josta löytyy ajoittain kauniita näkymiä. Olen itse sen äkkiseltään kuvannut ja editoimatta jakoon laittanut. Pointti on siinä, ettei valokuvaus ole taidetta vaan maisemat tai teokset voidaan luokitella &rdquo;taiteeksi&rdquo;, esteettisesti jakamisen arvoisiksi. Kuvaaja vain nappaa luonnon tai ihmisen aikaansaaman näkymän talteen. Joskus se tekee sen tyylitajuisesti, muttei se siitä &rdquo;taidetta&rdquo; tee.</p><p>&nbsp;&nbsp; Työttömyyslukemat olisivat aivan toisella tasolla, jos alkaisimme karsimaan mitenkään pinnallistavat, tarpeettomat ja ihmiselle, toisille elämänmuodoille ja ympäristölle haitalliset työt ja siirtämään taide- ja ammattimaisen kilpaurheilun nykyisiä ammattinimikkeitä harrastussektorille.&nbsp;Toimintamme ja järjestelmämme on äärimmäisen materiaali- ja ihmiskeskeinen ja viimeksimainittuakin vain likinäköisesti; laajemmassa kuvassa eihän ole edes ihmisen etu, että pienen hetken kestävän tarpeettoman materiaalisen tyydytyksen tähden hävitämme altamme maan, joka meitä ruokkii.</p><p>Ai niin, se videolinkki:</p><p><u><a href="https://youtu.be/XKB6ZU48iHk">https://youtu.be/XKB6ZU48iHk</a></u></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Kirjoitin sanan lainausmerkkeihin, koska mitään erillistä taidetta ei ole olemassakaan; on vain teknisesti, mielikuvituksen osalta poikkeuksellisen lahjakkaita yksilöitä, tunnollisia itsensä kehittäjiä, joille suokaamme oikeus jakaa tuotoksiaan suurelle yleisölle. Henkilökohtaisesti toivoisin muiden pysyttelevän muutamine kitaran perussointuineen nuotiopiirin äärellä ja esittelemään ”taidettaan” muutoinkin vain omalle lähipiirille sen sijaan, että he tunkevat itsensä väkisin ennenaikaisesti kulttuurin valokeiloihin sitä rappeuttamaan. Kypsykää ja kehittykää kaikessa rauhassa. (Yksi suuri ongelma, jonka tekninen kehitys on tuonut muassaan, on se että kaikki voivat jakaa tekemisensä jokaisen ”nautittavaksi” aivan liian helposti ja aivan raakileina ilman jonkinlaista kriittistä välikättä - tätä virkaa hoitivat aiemmin kulttuuria julkaisevat tahot. Hukumme pinnalliseen roskaan...)

   Taide-sanan avulla osa ihmisistä tahtoo nostaa itseään toisten yläpuolelle, joko sitä tuottamalla tai siitä nauttimalla. ”Taidemaailman” hienoissa puitteissa on paljon täydellisen mitäänsanomattomia teoksia ja tekijöitä, jostain kumman syystä ne kumminkin ovat vakiinnuttaneet paikkansa ja saaneet ”taide”-”eliitin” hyväksynnän - usein mukavan luonteen tai suhteiden ansiosta. Kyseenalaistakaa! Abbaa ei luokitella taiteeksi, mutta siinä yksinkertaisuudessaan se pesee ison määrän taiteeksi hyväksyttyjä teoksia mennen tullen. Ei ole olemassa mitään erillistä taidetta, piste.

 

Ihmisillä on hämärtynyt todellisen, sisältöä omaavan ja pinnallisen materiaalin raja. Nykyihminen voi ongelmitta ensin seurata makkaranpätkä kourassa, tuoppi toisessa jääkiekko-ottelun ja mennä sitten Kansallisbalettiin pitäen näitä molempia samanarvoisina. Siis ulkoinen heiluminen on sille samanveroista sisäisen, henkisesti kehittävän, ajatuksia herättävän tarjonnan kanssa. (Itse asiassa ”taiteen” maailmassakin tämä raja on katoamassa; baletissa voi olla vieraana populaarimaailman lahjaton, mutta kaunis tai komea supertähti; perinteisiin kulttuurinmuotoihin tungetaan väkisin tekniikkaa – vaikkapa teatteriin suuria näyttöjä – tällainen vetää ihmistä hälyllään, liialla informaatiolla ja sähköisyydellään pinnalle, ja toisinpäin pitäisi tietty käydä.)

Miksi näin? Näin koska kulttuurimaailmassa ei ole sääntöjä, sieltä puuttuu ulkopuolelta tuleva kunnollinen kritiikki. Jokainen voi tunkea itsensä sinne ja tehdä mitä lystää, tasosta piittaamatta. Entä miksei kulttuurimaailman sisällä kukaan oikein tohdi sanoa mitään vallitsevasta tilanteesta? Ajattelepa vaikka jotakin rap-”artistia”, joka vain puhuu mikrofoniin – eihän sellaisella ole varaa ryhtyä kriittiseksi, koska hänen omat taitonsa tietenkin näin hänen tehdessään tulisivat jonkin tahon kostotoimenpiteenä tarkastelunalaisiksi ja oman kuplan puhkeaminen – taloudellinen katastrofi - olisi edessä…

 

Järjestelmämme on tältä(kin) osin tiensä päässä. Yksityisyritykset sanelevat mitä massojen tulee kuulla ja nähdä – kokea. Ne aivopesevät ja pakottavat ihmiset mainostoimistojen avulla yhteen muottiin. Tuiminkin niskuroija, näkevä yksilö alistuu tähän ajan myötä; ihminen kun on ja näin ollen tarvitsee ympärilleen toisia ihmisiä. Liian poikkeavista yksilöistä ei pidetä, olivatpa he kuinka oikeassa tahansa.

   Puhun musiikki-ihmisenä pääosin musiikin kautta, mutta ajatukset liene pätevät kaikilla kulttuurin aloilla. Ei tarvitse kuin vilkaista viikon myydyimpien levyjen listaa, niin näkee kulttuurimme rappion tilan, tämänhetkisen vaiheen (aina näin: syntymä, kehitys, kukoistus ja rappio. Itse lisäisin kahden viimeisen välille ”häväistyksen”, joka ilmenee esimerkiksi siten, että kauniit klassiset orgaaniset sävellykset pakotetaan tietokoneella tehdyn kompin puristuksiin.) Musiikki, todellakin! on suurilta osin enää Musaa. Enää ei puhuta sisällöstä, vaan ulkoisesta kimalluksesta. Musan ainoa tehtävä on yhdistää ihmisiä, eritoten nuorisoa, mitään kasvattavaa tai kehittävää (paitsi lihaksia kuntoilun äärellä) aspektia ei sillä enää ole. Mihin se yhdistää – pinnalliseen elämään, se tässä on ongelma. Musiikkimaailmassa levy-yhtiöt tietävät prikulleen, että massat valitsevat kuunneltavakseen helppoa musaa, ja kun tämä on vallitseva ajatus, yhä useamman on helpompaa itsekin sitä samaa musaa tehdä. Rappion kierre on valmis. Entä sitten kun koneet tekevät suurimman osan töistämme? Tarvitaan yhdeksän Youtubea, jotta kaikki saavat parhaimmillaankin vain keskinkertaiset tekemisensä esille. Joillakin ihmisillä on aito kutsumus ja sitä myötä syvempi ymmärrys ”taiteesta”, ja näin motiivi harjoitella vuosikymmeniä instrumenttiaan. Nämä kaikkea kaunista kaikille tahtovat tallataan massan voimalla. Rikkaruohot peittävät alleen kauneimmat ja hennoimmat kukkaset. Ajattelun syvyys, jota aidossa ”taiteessa” tavoitellaan, vaikuttaa myös maailmantilaamme, joka pinnallisuutemme edelleen jatkuvan voittokulun ansiosta on lievästi ilmaistuna katastrofaalinen!

 

Miten sitten pitäisi olla? Miten olisi ulkopuolisista, ammattitaitoisista muusikoista, kuvataitelijoista, ym. koostuva rohkea raati, jonka sanalla olisi vaikutusta? Yksityisyritysten ei missään nimessä pitäisi päättää mitä kirjallisuutta, musiikkia, sisältöä julkaistaan; niiden tavoitteet ovat taloudellisia, eivät kasvattavia tai mitenkään kehittäviä. Isossa mittakaavassa.

   Meillä pitäisi olla valtion ylläpitämä, eli meidän kaikkien yhteinen alusta, jonne laittaa tekemisiä esille. Toimeentulokysymykset pitäisi kulttuurin sisällöntekijöiden osilta(kin) laittaa kertakaikkisesti uusiksi: jos olisi olemassa laite, jonka tietokannassa olisi vaikkapa musiikin osalta tallennettuna kaikki jo tehdyt melodiat, sointukulut, rytmit, sanoitukset, rakenteetkin, jäisi joka ikinen muusikko kiinni plagioinnista. Usein muusikko flow´ssaan vilpittömästi kuvittelee tekevänsä jotakin uutta ja omaperäistä ammentaessaan tiedostamattomilta tasoilta sisältöä sävellyksiinsä. Mutta se on sinne jostakin tullut jo aiemmin. Itsekin ihan selkeästi vaikkapa rumpuja johonkin biisin laatiessani huomaan käyväni läpi vuosikymmenien aikana keräämääni komppi-, filli-, rakenne- ja juonenkehittelyvarastoani ja napsin sieltä käyttööni sopivimmat ideat.

 

On totta, että nykyään instrumenttien hallinta on saavuttanut huikean tason; jos tahdot tänä päivänä huipulle, harjoittelu tulisi aloittaa muutaman vuoden iässä, olisi suotavaa että sinulla olisi Paganinin tapaan perinnöllinen sairaus, joka aiheuttaa ylipitkien raajojen – myös sormien – kasvamisen. Ehkäpä sinun olisi hyvä antaa kiduttaa itseäsi hallituissa oloissa siten, että mielesi jakautuu useaan sivupersoonaan ja opettelisit sitten jakamaan eri tehtäviä kullekin persoonalle samanaikaisesti; siis vaikkapa jos kädet ja jalat olisivat eri persoonien hallinnassa, voisi niille määrätä eri tempot yhden ja saman äärimmäisen monimutkaisen sävellyksen esittämiseksi. Tämä olisi jo jotain uutta…Siis tähdennän: tekniikan hallitseminen ei tarkoita, että jotakin uutta kyettäisiin tekemään ja tämän voi ulottaa teknisiin laitteisiimmekin, jotka hienoudessaan luovat harhan että myös niistä seurattava sisältö olisi jotakin uutta. Useimmiten se ei ole.

 

Mitä voisimme tehdä heti? Miten olisi kaikkien aidosti lahjakkaiden taiteilijoiden yhteinen vetoomus, jossa vaadittaisiin kulttuuripöydän kattauksen täydellistä tarkastamista ja puhdistamista roskaruoalta, jonka nauttiminen ei tuota kuin hetkellistä tyydytystä – ja jonka vuoksi sitä on koko ajan saatava lisää, kuten levy-yhtiöt ja kaikki kertakäyttösisältöä levittävät tahot tietävät. 

 

Lisäksi meidän tulisi kaikkien lukemattomien yhteiskuntarakenteisiin kohdistuvien epäkohtien meressä uudelleenmääritellä kaikki tähdelliset työt ja harrastukset; tähän tapaan - loppukevennyksenä oheinen video, josta löytyy ajoittain kauniita näkymiä. Olen itse sen äkkiseltään kuvannut ja editoimatta jakoon laittanut. Pointti on siinä, ettei valokuvaus ole taidetta vaan maisemat tai teokset voidaan luokitella ”taiteeksi”, esteettisesti jakamisen arvoisiksi. Kuvaaja vain nappaa luonnon tai ihmisen aikaansaaman näkymän talteen. Joskus se tekee sen tyylitajuisesti, muttei se siitä ”taidetta” tee.

   Työttömyyslukemat olisivat aivan toisella tasolla, jos alkaisimme karsimaan mitenkään pinnallistavat, tarpeettomat ja ihmiselle, toisille elämänmuodoille ja ympäristölle haitalliset työt ja siirtämään taide- ja ammattimaisen kilpaurheilun nykyisiä ammattinimikkeitä harrastussektorille. Toimintamme ja järjestelmämme on äärimmäisen materiaali- ja ihmiskeskeinen ja viimeksimainittuakin vain likinäköisesti; laajemmassa kuvassa eihän ole edes ihmisen etu, että pienen hetken kestävän tarpeettoman materiaalisen tyydytyksen tähden hävitämme altamme maan, joka meitä ruokkii.

Ai niin, se videolinkki:

https://youtu.be/XKB6ZU48iHk

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

]]>
6 http://heikkivhkuopus.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250779-taiteesta-ja-rappiostamme#comments kulttuuri Taide Sun, 11 Feb 2018 04:27:40 +0000 Heikki Vähäkuopus http://heikkivhkuopus.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250779-taiteesta-ja-rappiostamme
Pop-musiikin vaikutus yhteiskuntakulttuurissa? http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249400-pop-musiikin-vaikutus-yhteiskuntakulttuurissa <p><strong>Väite</strong></p><p>Musiikkia ei kuunneltaisi, jos se ei merkitse ihmisille mitään.</p><p><strong>Huoli</strong></p><p>Kieltämättä herää kysymys, onko pop-musiikki ollut kaikkinensa yhteiskuntakulttuurin kannalta järkevää? Pop-musiikki ruokkii kaipuufantasioita melko paljon ja iloinen pop-musiikki on melko harvinaista.</p><p><strong>Olettama</strong></p><p>Nyky-ihmisellä lienee kaipuun tunteeseen taipumusta, etenkin jos aika elämässä lisääntyy työttömyyden, sairauden tai muuten toiminnan vähentyessä. Saattaa olla, että eniten vapaalla olevat kansalaiset ovat populaarikulttuurin uhreja, vaikka en tätä haluaisi uskoa, mutta oma kokemukseni tästä on melko vahva.</p><p><strong>Aito rakkaus?</strong></p><p>Aidosti rakkaudellisesta parisuhteesta olisi ehkä syytä muuttaa yhteiskunnallista käsitystä, koska monet ihmiset eivät käsitä, että aito rakkaus ei katoa edes avioeron jälkeen. Jos parisuhteen perusta on muussa kuin naisen rakkaudessa miestä kohtaan, niin silloin ei ole aitoa rakkautta ollutkaan ja joskus mies ei vain kykene ottamaan vastaan naisen rakkautta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Väite

Musiikkia ei kuunneltaisi, jos se ei merkitse ihmisille mitään.

Huoli

Kieltämättä herää kysymys, onko pop-musiikki ollut kaikkinensa yhteiskuntakulttuurin kannalta järkevää? Pop-musiikki ruokkii kaipuufantasioita melko paljon ja iloinen pop-musiikki on melko harvinaista.

Olettama

Nyky-ihmisellä lienee kaipuun tunteeseen taipumusta, etenkin jos aika elämässä lisääntyy työttömyyden, sairauden tai muuten toiminnan vähentyessä. Saattaa olla, että eniten vapaalla olevat kansalaiset ovat populaarikulttuurin uhreja, vaikka en tätä haluaisi uskoa, mutta oma kokemukseni tästä on melko vahva.

Aito rakkaus?

Aidosti rakkaudellisesta parisuhteesta olisi ehkä syytä muuttaa yhteiskunnallista käsitystä, koska monet ihmiset eivät käsitä, että aito rakkaus ei katoa edes avioeron jälkeen. Jos parisuhteen perusta on muussa kuin naisen rakkaudessa miestä kohtaan, niin silloin ei ole aitoa rakkautta ollutkaan ja joskus mies ei vain kykene ottamaan vastaan naisen rakkautta.

]]>
0 http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249400-pop-musiikin-vaikutus-yhteiskuntakulttuurissa#comments kulttuuri Pop-musiikki Radio Yhteiskunta Fri, 19 Jan 2018 10:04:01 +0000 Kimmo Hoikkala http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249400-pop-musiikin-vaikutus-yhteiskuntakulttuurissa