Talouskasvu http://ollimarkkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/134146/all Thu, 19 Apr 2018 10:32:17 +0300 fi Mihin varakkaat suomalaiset sijoittavat - case Taaleri http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254044-mihin-varakkaat-suomalaiset-sijoittavat-case-taaleri <p>Varakkaat suomalaiset vaikuttavat sijoittavan voimakkaasti erityisesti valtion tukemiin toimialoihin. Vahvistaakseni mielikuvaani kävin läpi varainhoitoyhtiö Taalerin yli 200 000:n euron sijoitusvarallisuuden omaaville suunnattujen rahastojen rakenteita. Lähes kaikki sijoituskohteet ovat valtion yritystuilla sekä muilla tuilla avustettuja toimialoja, joita tämäkin hallitus voimakkaasti edistää yritystuilla eikä ole valmis leikkaamaan senttiäkään tutkitusta hyödyttömyydestä tai jopa haitallisuudesta huolimatta.</p><p>Taalerilla on kolme eri aluetta pääomarahastoissa: Uusiutuva energia ja cleantech, Kiinteistösijoitukset sekä Kanssasijoitukset. Käyn läpi pintapuolisesti heidän <a href="https://www.taaleri.com/fi/varainhoito/paaomarahastot">verkkosivunsa</a> pohjalta näiden sisältöjä.</p><p><strong>Uusiutuva energia ja cleantech</strong></p><p>Tämä aluehan on suoraan kuin hallitusohjelmasta ja voimakkaasti tuettu. Alueen sisällä ovat seuraavat rahastot:</p><ol><li>Aurinkotuuli: Ulkoaille uusiutuvaan energiaan sijoittava rahasto, jolla on ainoastaan sijoituksia Jordaniassa aurinkoenergiaan ja Serbiassa tuulivoimaan</li><li>Biorahasto: Rahaston toiminta loppunut, rakensi biokaasuvoimalaitosverkoston, joka myytiin Gasumille 2016</li><li>Kiertotalousrahasto: &quot;<em>Rahasto keskittyy erityisesti kolmeen teemaan: uusiutuva energia, kierrätys- ja materiaalinkäsittely ja energiansäästöratkaisut.&nbsp;Kiertotalous on myös Suomen hallitusohjelman kärkiaiheita.</em>&quot; Kohteena mm Chempolis.</li><li>Metsärahastot: Rahastot sijoittavat metsäomaisuuteen.</li><li>Tuulirahastot: Sijoittaa tuulivoimaan Suomessa ja on toiseksi suurin tuulivoiman tuottaja.</li></ol><p>Lukuunottamatta ensimmäistä ovat kaikki alueet voimakkaasti hallitusohjelman tukemia.</p><p><strong>Kiinteistösijoitukset</strong></p><p>Taalerin kiinteistösijoitusrahastoja ovat seuraavat: Afrikka-rahastot, Asuntorahastot, Kiinteistökehitysrahasto, Tonttirahastot sekä Vuokrakoti.</p><p>Ensimmäistä lukuunottamatta toimitaan jälleen kotimarkkinoilla ja voimakkaasti tuetussa ympäristössä. Valtio tukee ARA:n kautta rakentamista ja asumistuesta on ollut viime aikoina paljon puhetta. Sitä toki valuu Kojamon kautta myös ay-liikkeelle, mutta yhtä lailla hyötyjinä ovat tällaiset tahot. Ehkäpä se on jopa yksi merkittävä syy sille, ettei tällekään asialle vaikutettaisi olevan kykeneviä tekemään rakenteellisia muutoksia?</p><p><strong>Kanssasijoitukset</strong></p><p>Tämän alueen nimi ei juurikaan toimintaa avaa, mutta sisältö kertoo jo paljon enemmän. Sijoituskohteena on pääosin merenkulku ja telakkateollisuus. Yrityksiä ovat mm Rauma Marine Construction (Rauman telakka) ja varustamo Aalto Shipping Company yhdessä toimivan johdon kanssa.</p><p>Jälleen sekä telakkateollisuuden että varustamotoiminnan ollessa kyseessä toimitaan valtion vahvasti yritystuilla tunkkaamien toimialojen piirissä.</p><p><strong>Miten tämä vaikuttaa Suomen talouteen?</strong></p><p>Pintapuolinen analyysini kohdistuu yhteen varainhallintayritykseen eikä ole siten suoraan yleistettävissä. Jotain tämä kuitenkin kertoo siitä kuinka varakkaiden tahojen pääomasijoitukset ja valtion tuet kietoutuvat yhteen. Lähes kaikki sijoituskohteet ovat sellaisia, joita tuetaan vahvasti ja ovat nykyisen hallituksen valitsemia kehitysalueita. Toinen merkittävä piirre on, että nämä eivät kohdistu juurikaan vientiä tuottaviin toimialoihin vaan toimitaan pääosin sisämarkkinoilla.</p><p>Säännöllisin väliajoin nousee keskustelu siitä, että kasvuritysten on hankala saada Suomessa rahoitusta ja meidän tarvitsee houkutella ulkomaisia sijoittajia. Onko se mikään ihme, kun kotimaisille sijoittajille on tarjolla valtion tukemia vähäriskisempiä kohteita verrattain hyvällä tuotolla - vaikkapa tuulivoima on melkoinen rahasampo.</p><p>Viime viikolla <a href="https://www.tekniikkatalous.fi/talous_uutiset/yritykset/startupeille-loytyy-nyt-rahaa-rahoittajat-kilpailevat-parhaimmista-6719992">Tekniikka&amp;Talous-lehti</a> kertoi kuinka startupeille löytyy nyt lisää rahaa. Rahaa löytyy nimenomaan ulkomailta: 2017 ulkomaiset sijoittivat 208 miljoonaa, kun 2013 sijoitettiin 59 miljoonaa eli summa on lähes nelinkertaistunut. Sen sijaan kotimaiset pääomasijoitusyhtiöt sijoittivat 2013 87 miljoonaa ja vuonna 2017 enää 59 miljoonaa trendin ollessa siten aivan toiseen suuntaan. Miksi näin?</p><p>Ruotsalaiset käyvät jatkuvasti Suomessa ostoksilla ja moni suomalainen kasvuyritys päätyy ruotsalaiseen omistukseen. Heillä on malttia ja kykyä kasvattaa liiketoimintaa pitkällä aikajänteellä sekä viedä toimintaa ulkomaille - esimerkiksi Musti ja Mirri on yksi viimeisimpiä esimerkkejä voimakkaasti kasvaneesta ulkomaille levinneestä ketjusta, joka on nykyään ruotsalaisomistuksessa.</p><p><strong>Kieroutunut markkinatalous ja pysähtyneisyyden tukeminen</strong></p><p>Pidemmällä aikavälillä tehty politiikka ja markkinatalouden pysähtyneisyyden tukeminen tulee johtamaan huonoon tulokseen. Suomalainen markkinatalous on pahasti vääristynyt - Kokoomus sekä Keskusta estävät toiminnallaan markkinoiden uudistamista. Niiden politiikan keskiössä vaikuttaakin olevan nykyisen varallisuuden ja teollisuuden loputon tukeminen luonnollisen uudistumisen sijaan.</p><p>Kokoomus ja Keskustan Sipilä-siipi ovat hallituskaudellaan osoittaneet olevansa EK:n ohjauksessa olevia hyviiä veljiä, jotka ajavat suuren pääoman ja nykyisen teollisuuden etuja häikäilemättömästi ja ovat kyvyttömiä muuttamaan talouttamme tervettä kilpailua edistäväksi. Lisäksi hallitus on ennennäkemättömällä tavalla politisoinut tutkimuksen ja kehityksen ohjausta valikoimiinsa kohteisiin.</p><p>Hyväveliverkostoa nimitetään jopa varmistamaan toiminnan jatkuminen hallituskauden jälkeen. Esimerkiksi tammikuun alussa aloittaneen Tekesin ja Finpron yhdistävän Business Finlandin hallituksen puheenjohtajaksi nimitettiin entisen Sipilän yrityksen Elektrobitin ex-toimitusjohtaja. Tämä nimitys tuli aivan puskista ja kovin vähän on sen oikeutuksesta ja perusteista ollut puhetta julkisuudessa.</p><p>Hallituskauden toimenpiteet ovat jo saaneet melkoista epätoivoa aikaan niissä kokoomuslaisissa, jotka kannattavat aitoa kilpailua ja tervettä markkinataloutta. Tämän vuoksi itse toivotan kenties terveempää kilpailua ja uudistumista tukevan uuden puolueen tervetulleeksi. Jo pelkkä huhu siitä tuntuu saavan melkoista paniikkia aikaa Kokoomuksen väessä - hyvä niin, kenties se havahduttaa nykytilan tutkiskeluun ja itsekritiikkiin.</p><p>Tulevaisuuden kilpailukyvyn kannalta Suomen on uudistuttava eikä sen pidä tukea pysähtyneisyyttä!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Varakkaat suomalaiset vaikuttavat sijoittavan voimakkaasti erityisesti valtion tukemiin toimialoihin. Vahvistaakseni mielikuvaani kävin läpi varainhoitoyhtiö Taalerin yli 200 000:n euron sijoitusvarallisuuden omaaville suunnattujen rahastojen rakenteita. Lähes kaikki sijoituskohteet ovat valtion yritystuilla sekä muilla tuilla avustettuja toimialoja, joita tämäkin hallitus voimakkaasti edistää yritystuilla eikä ole valmis leikkaamaan senttiäkään tutkitusta hyödyttömyydestä tai jopa haitallisuudesta huolimatta.

Taalerilla on kolme eri aluetta pääomarahastoissa: Uusiutuva energia ja cleantech, Kiinteistösijoitukset sekä Kanssasijoitukset. Käyn läpi pintapuolisesti heidän verkkosivunsa pohjalta näiden sisältöjä.

Uusiutuva energia ja cleantech

Tämä aluehan on suoraan kuin hallitusohjelmasta ja voimakkaasti tuettu. Alueen sisällä ovat seuraavat rahastot:

  1. Aurinkotuuli: Ulkoaille uusiutuvaan energiaan sijoittava rahasto, jolla on ainoastaan sijoituksia Jordaniassa aurinkoenergiaan ja Serbiassa tuulivoimaan
  2. Biorahasto: Rahaston toiminta loppunut, rakensi biokaasuvoimalaitosverkoston, joka myytiin Gasumille 2016
  3. Kiertotalousrahasto: "Rahasto keskittyy erityisesti kolmeen teemaan: uusiutuva energia, kierrätys- ja materiaalinkäsittely ja energiansäästöratkaisut. Kiertotalous on myös Suomen hallitusohjelman kärkiaiheita." Kohteena mm Chempolis.
  4. Metsärahastot: Rahastot sijoittavat metsäomaisuuteen.
  5. Tuulirahastot: Sijoittaa tuulivoimaan Suomessa ja on toiseksi suurin tuulivoiman tuottaja.

Lukuunottamatta ensimmäistä ovat kaikki alueet voimakkaasti hallitusohjelman tukemia.

Kiinteistösijoitukset

Taalerin kiinteistösijoitusrahastoja ovat seuraavat: Afrikka-rahastot, Asuntorahastot, Kiinteistökehitysrahasto, Tonttirahastot sekä Vuokrakoti.

Ensimmäistä lukuunottamatta toimitaan jälleen kotimarkkinoilla ja voimakkaasti tuetussa ympäristössä. Valtio tukee ARA:n kautta rakentamista ja asumistuesta on ollut viime aikoina paljon puhetta. Sitä toki valuu Kojamon kautta myös ay-liikkeelle, mutta yhtä lailla hyötyjinä ovat tällaiset tahot. Ehkäpä se on jopa yksi merkittävä syy sille, ettei tällekään asialle vaikutettaisi olevan kykeneviä tekemään rakenteellisia muutoksia?

Kanssasijoitukset

Tämän alueen nimi ei juurikaan toimintaa avaa, mutta sisältö kertoo jo paljon enemmän. Sijoituskohteena on pääosin merenkulku ja telakkateollisuus. Yrityksiä ovat mm Rauma Marine Construction (Rauman telakka) ja varustamo Aalto Shipping Company yhdessä toimivan johdon kanssa.

Jälleen sekä telakkateollisuuden että varustamotoiminnan ollessa kyseessä toimitaan valtion vahvasti yritystuilla tunkkaamien toimialojen piirissä.

Miten tämä vaikuttaa Suomen talouteen?

Pintapuolinen analyysini kohdistuu yhteen varainhallintayritykseen eikä ole siten suoraan yleistettävissä. Jotain tämä kuitenkin kertoo siitä kuinka varakkaiden tahojen pääomasijoitukset ja valtion tuet kietoutuvat yhteen. Lähes kaikki sijoituskohteet ovat sellaisia, joita tuetaan vahvasti ja ovat nykyisen hallituksen valitsemia kehitysalueita. Toinen merkittävä piirre on, että nämä eivät kohdistu juurikaan vientiä tuottaviin toimialoihin vaan toimitaan pääosin sisämarkkinoilla.

Säännöllisin väliajoin nousee keskustelu siitä, että kasvuritysten on hankala saada Suomessa rahoitusta ja meidän tarvitsee houkutella ulkomaisia sijoittajia. Onko se mikään ihme, kun kotimaisille sijoittajille on tarjolla valtion tukemia vähäriskisempiä kohteita verrattain hyvällä tuotolla - vaikkapa tuulivoima on melkoinen rahasampo.

Viime viikolla Tekniikka&Talous-lehti kertoi kuinka startupeille löytyy nyt lisää rahaa. Rahaa löytyy nimenomaan ulkomailta: 2017 ulkomaiset sijoittivat 208 miljoonaa, kun 2013 sijoitettiin 59 miljoonaa eli summa on lähes nelinkertaistunut. Sen sijaan kotimaiset pääomasijoitusyhtiöt sijoittivat 2013 87 miljoonaa ja vuonna 2017 enää 59 miljoonaa trendin ollessa siten aivan toiseen suuntaan. Miksi näin?

Ruotsalaiset käyvät jatkuvasti Suomessa ostoksilla ja moni suomalainen kasvuyritys päätyy ruotsalaiseen omistukseen. Heillä on malttia ja kykyä kasvattaa liiketoimintaa pitkällä aikajänteellä sekä viedä toimintaa ulkomaille - esimerkiksi Musti ja Mirri on yksi viimeisimpiä esimerkkejä voimakkaasti kasvaneesta ulkomaille levinneestä ketjusta, joka on nykyään ruotsalaisomistuksessa.

Kieroutunut markkinatalous ja pysähtyneisyyden tukeminen

Pidemmällä aikavälillä tehty politiikka ja markkinatalouden pysähtyneisyyden tukeminen tulee johtamaan huonoon tulokseen. Suomalainen markkinatalous on pahasti vääristynyt - Kokoomus sekä Keskusta estävät toiminnallaan markkinoiden uudistamista. Niiden politiikan keskiössä vaikuttaakin olevan nykyisen varallisuuden ja teollisuuden loputon tukeminen luonnollisen uudistumisen sijaan.

Kokoomus ja Keskustan Sipilä-siipi ovat hallituskaudellaan osoittaneet olevansa EK:n ohjauksessa olevia hyviiä veljiä, jotka ajavat suuren pääoman ja nykyisen teollisuuden etuja häikäilemättömästi ja ovat kyvyttömiä muuttamaan talouttamme tervettä kilpailua edistäväksi. Lisäksi hallitus on ennennäkemättömällä tavalla politisoinut tutkimuksen ja kehityksen ohjausta valikoimiinsa kohteisiin.

Hyväveliverkostoa nimitetään jopa varmistamaan toiminnan jatkuminen hallituskauden jälkeen. Esimerkiksi tammikuun alussa aloittaneen Tekesin ja Finpron yhdistävän Business Finlandin hallituksen puheenjohtajaksi nimitettiin entisen Sipilän yrityksen Elektrobitin ex-toimitusjohtaja. Tämä nimitys tuli aivan puskista ja kovin vähän on sen oikeutuksesta ja perusteista ollut puhetta julkisuudessa.

Hallituskauden toimenpiteet ovat jo saaneet melkoista epätoivoa aikaan niissä kokoomuslaisissa, jotka kannattavat aitoa kilpailua ja tervettä markkinataloutta. Tämän vuoksi itse toivotan kenties terveempää kilpailua ja uudistumista tukevan uuden puolueen tervetulleeksi. Jo pelkkä huhu siitä tuntuu saavan melkoista paniikkia aikaa Kokoomuksen väessä - hyvä niin, kenties se havahduttaa nykytilan tutkiskeluun ja itsekritiikkiin.

Tulevaisuuden kilpailukyvyn kannalta Suomen on uudistuttava eikä sen pidä tukea pysähtyneisyyttä!

]]>
8 http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254044-mihin-varakkaat-suomalaiset-sijoittavat-case-taaleri#comments Hyväveliverkosto Juha Sipilän hallitus Suomen vienti Talouskasvu Yritystuet Thu, 19 Apr 2018 07:32:17 +0000 Niko Kaistakorpi http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254044-mihin-varakkaat-suomalaiset-sijoittavat-case-taaleri
Vähävaraiset ovat kehysriihen voittajia http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253708-vahavaraiset-ovat-kehysriihen-voittajia <p>Eilen päättyneessä hallituksen kehysriihessä kohdistettiin paljon toimia erityisesti vähävaraisten suomalaisten aseman parantamiseen sekä työllisyyden kohentamiseen edelleen. Se on oikeus ja kohtuus.</p><p><strong>Hallitus on onnistunut työllisyyden kasvussa jopa yli odotusten. </strong>Tämän vaalikauden aikana on tullut jo lähes 90 000 uutta työllistä. Totta on silti myös, että kaikkia kasvu ei vielä ole tavoittanut.<br /><br />Eriarvoisuus vähenee, kun työllisyys kohenee. Suomessa on silti paljon myös sellaisia vähävaraisia, jotka eivät kykene työhön, ja heidän hyvinvoinnistaan on yhteiskunnan pidettävä huolta. Siksi, kuten Siniset ennen kehysriihtä vaativat, nyt on aika jakaa kasvusta reilusti kaikille.</p><p>Me halusimme etenkin kohdentaa tukea heille, jotka sitä eniten tarvitsevat. Ja kehysriihessä siinä onnistuimmekin.</p><p>Tässä on <strong>viisi poimintaa </strong>niistä päätöksistä, jotka kohentavat nimenomaan pienituloisimpien asemaa:</p><p><strong>1.</strong>&nbsp;&nbsp;&nbsp; Hallitus ottaa käyttöön Sinisen tulevaisuuden puheenjohtaja Sampo Terhon ehdottaman <strong>oppimateriaalilisän</strong> vähävaraisten perheiden lukiolaisille ja ammattikoululaisille. Kenenkään koulutie ei saa katketa perheen varojen puutteeseen. Vähävarainen opiskelija saa päätöksen myötä opintotukeensa lisää 46 euroa kuussa. Lisäraha koskee kaikkiaan jopa 40&nbsp;000 alle 20-vuotiasta lukiolaista tai ammattiin opiskelijaa.<br /><br /><strong>2.</strong>&nbsp;&nbsp;&nbsp; Hallitus tekee vielä yhden lisäkorotuksen takuueläkkeisiin. Takuueläkkeitä on korotettu jo monesti aikaisemmin hallituskauden aikana yhteensä noin 30 eurolla kuussa.<br /><br /><strong>3.</strong>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Lääkekattoa alennetaan. Omavastuu laskee nyt alle 600 euroon vuodessa. Lääkkeiden koko ajan kallistuessa lääkekaton laskemisella on merkittävä vaikutus pienituloisille. Sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila (sin) on pitkään ajanut lääkekaton laskemista ja vei sen myös riihessä läpi.<br /><br /><strong>4.</strong>&nbsp;&nbsp;&nbsp; Vähimmäispäivärahoihin eli äitiys-, vanhempain- ja sairauspäivärahoihin tulee korotus. Tällä päätöksellä tuetaan kaikkein pienituloisimpia lapsiperheitä. Korotus on tuntuva, eli noin 80 euroa kuussa.<br /><br /><strong>5.</strong> &nbsp;&nbsp;&nbsp;Ylivelkaantuneiden talous- ja velkaneuvontaan panostetaan ja asunnottomuuden ehkäisemiseen satsataan.<br /><br />Tämä hallitus on ollut lähes mahdottoman tehtävän edessä paikatessaan pitkän taantuman ja edellisten hallitusten vähäisten rakenteellisten korjausten aiheuttamia ongelmia. Tie on ollut pitkä, ja olemme saaneet syliimme pyytämättä monta arvaamatonta kriisiä. Niistä on kuitenkin selvitty, ja nyt pitkän tunnelin päässä näkyy valoa. Kasvu on alkanut.</p><p><strong>Sinisten päämääränä hallitustyössä on ennen kaikkea parantaa Suomen työllisyyttä, turvallisuutta ja tulevaisuutta. </strong>Kehysriihessä onnistuimme viemään montaa niitä parantavaa tavoitetta eteenpäin. Hallitus on onnistunut saamaan Suomen talouden kasvuun, lisäämään työllisyyttä ja taittamaan valtion velan kasvun. Mutta kuten aina, paljon on silti vielä tehtävää.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eilen päättyneessä hallituksen kehysriihessä kohdistettiin paljon toimia erityisesti vähävaraisten suomalaisten aseman parantamiseen sekä työllisyyden kohentamiseen edelleen. Se on oikeus ja kohtuus.

Hallitus on onnistunut työllisyyden kasvussa jopa yli odotusten. Tämän vaalikauden aikana on tullut jo lähes 90 000 uutta työllistä. Totta on silti myös, että kaikkia kasvu ei vielä ole tavoittanut.

Eriarvoisuus vähenee, kun työllisyys kohenee. Suomessa on silti paljon myös sellaisia vähävaraisia, jotka eivät kykene työhön, ja heidän hyvinvoinnistaan on yhteiskunnan pidettävä huolta. Siksi, kuten Siniset ennen kehysriihtä vaativat, nyt on aika jakaa kasvusta reilusti kaikille.

Me halusimme etenkin kohdentaa tukea heille, jotka sitä eniten tarvitsevat. Ja kehysriihessä siinä onnistuimmekin.

Tässä on viisi poimintaa niistä päätöksistä, jotka kohentavat nimenomaan pienituloisimpien asemaa:

1.    Hallitus ottaa käyttöön Sinisen tulevaisuuden puheenjohtaja Sampo Terhon ehdottaman oppimateriaalilisän vähävaraisten perheiden lukiolaisille ja ammattikoululaisille. Kenenkään koulutie ei saa katketa perheen varojen puutteeseen. Vähävarainen opiskelija saa päätöksen myötä opintotukeensa lisää 46 euroa kuussa. Lisäraha koskee kaikkiaan jopa 40 000 alle 20-vuotiasta lukiolaista tai ammattiin opiskelijaa.

2.    Hallitus tekee vielä yhden lisäkorotuksen takuueläkkeisiin. Takuueläkkeitä on korotettu jo monesti aikaisemmin hallituskauden aikana yhteensä noin 30 eurolla kuussa.

3.     Lääkekattoa alennetaan. Omavastuu laskee nyt alle 600 euroon vuodessa. Lääkkeiden koko ajan kallistuessa lääkekaton laskemisella on merkittävä vaikutus pienituloisille. Sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila (sin) on pitkään ajanut lääkekaton laskemista ja vei sen myös riihessä läpi.

4.    Vähimmäispäivärahoihin eli äitiys-, vanhempain- ja sairauspäivärahoihin tulee korotus. Tällä päätöksellä tuetaan kaikkein pienituloisimpia lapsiperheitä. Korotus on tuntuva, eli noin 80 euroa kuussa.

5.    Ylivelkaantuneiden talous- ja velkaneuvontaan panostetaan ja asunnottomuuden ehkäisemiseen satsataan.

Tämä hallitus on ollut lähes mahdottoman tehtävän edessä paikatessaan pitkän taantuman ja edellisten hallitusten vähäisten rakenteellisten korjausten aiheuttamia ongelmia. Tie on ollut pitkä, ja olemme saaneet syliimme pyytämättä monta arvaamatonta kriisiä. Niistä on kuitenkin selvitty, ja nyt pitkän tunnelin päässä näkyy valoa. Kasvu on alkanut.

Sinisten päämääränä hallitustyössä on ennen kaikkea parantaa Suomen työllisyyttä, turvallisuutta ja tulevaisuutta. Kehysriihessä onnistuimme viemään montaa niitä parantavaa tavoitetta eteenpäin. Hallitus on onnistunut saamaan Suomen talouden kasvuun, lisäämään työllisyyttä ja taittamaan valtion velan kasvun. Mutta kuten aina, paljon on silti vielä tehtävää.

]]>
0 Kehysriihi Pienituloiset Talouskasvu Työllisyys Thu, 12 Apr 2018 07:24:45 +0000 Simon Elo http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253708-vahavaraiset-ovat-kehysriihen-voittajia
Milloin Suomi saavuttaa ja ylittää 2008 BKT-tason? http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253665-milloin-suomi-saavuttaa-ja-ylittaa-2008-bkt-tason <p><em><strong>Milloin Suomi saavuttaa ja ylittää 2008 BKT-tason?</strong></em></p><p>Ymmärrettävistä syistä, joita on monta, enkä ala ajan säästämiseksi niitä kaikkia luettelemaan, tähän vastaaminen on vaikeaa, jollei mahdotonta.&nbsp;</p><p>Suoritamme kuitenkin seuraavan laskutoimituksen.&nbsp; Jää lukijoiden armeliaisuuden varaan, miten kirjoittajan käy.&nbsp; Hirtetäänkö illalla, vai tyydytäänkö tervaamaan..</p><p>Mutta näillä tunnistetuilla rajaehdoilla laadimme asettamuksen:</p><p>Suomen kansantalouden kokonaistuotanto (BKT) oli 31.12.2018 tasolla, joka vuosijanalla merkitsi mainittua <strong>195,819 miljardin euron</strong> summaa.</p><p>Tänä vuonna (2018) BKT:n arvioidaan kasvavan VM:n esittämän ennakkoarvion mukaan markkinahintaan arvostettuna 2,4 %.&nbsp; Mikäli lähtöarvot &ndash; jotka selviävät vasta aikojen kuluttua &ndash; osuvat likikään oikeaan, ja mikseivät osuisi, tuo merkitsisi, että Suomen BKT 2018 tulisi olemaan 200,520 mrd euroa.</p><p>Tämä merkitsisi ensinnäkin ensimmäistä kertaa, kun tällä mittausmenetelmällä laskien saavuttaisimme 200 miljardin rajan.</p><p>Toiseksi se merkitsi, että Suomi olisi &rdquo;nujertanut laman&rdquo; ja noussut kokonaistuotannon määrässä niukasti yli entisen ennätysvuoden 2008 tason.</p><p>*</p><p><strong>Milloin tarkkaan ottaen?</strong></p><p>BKT lasketaan yleensä vuositasolla.&nbsp; Ja tarkemmin sanoen kalenterivuodessa.</p><p>Kun tavaroita, palveluita ja rahoitusta markkinoille sysäävät koneet, ihmiset ja muu tuotannollinen järjestelmä tuottaa alinomaa, ilman lomaa ja melkein ilman mitään paussia, tuota &rdquo;kansantalouden kakkua&rdquo;, niin voinemme vielä zoomata tarkemmin, ja arvioida, milloin Suomen BKT-taso ylittää vanhan ennätyksen.</p><p>Tehdäänhän vastaavanlaisia laskutoimituksia monissa muissakin, vähintään yhtä vaikeasti aivan eksaktisti laskettavissa, asioissa. (ks. alla)</p><p>*</p><p><strong>SE syntyy juhannuksen alla, 21.6.2018</strong></p><p>Ennusteiden mukainen BKT-kasvu tuottaa siis 31.12.2018 mennessä 200,520 mrd Euroa.</p><p>Nousua vuoden 2017 ennakkolaskelmien mukaiseen BKT:hen on 4,701 mrd.&nbsp;</p><p>Vuoden 2017 BKT jäi vuoden 2008 ennätystuloksesta (195,819 mrd) 2.221 miljardia.</p><p>Jos vuosi (365 vrk) tuottaa 4,701 mrd:n kasvun, niin monessako päivässä (tasaisen vauhdin taulukolla arvioiden) saavutetaan 2,221 miljardin kasvu?</p><p>Saamme likiarvon 171,45 vuorokautta.</p><p><strong>Merkitsee, että SE syntyy torstaina 21. päivänä kesäkuuta 2018 noin kello 11.</strong></p><p><strong><em>Silloin Suomi saavuttaa ja ohittaa samalla vuoden 2008 taloushuipun.</em></strong></p><p>Kauan se kesti, mutta ehkä se kannatti?</p><p>Samalla todetaan, että torstai 21.6.2018 on myös Kesäpäivänseisaus.</p><p>Toivottavasti Suomen talous ei &rdquo;seisahda&rdquo;.</p><p>Mistäpä sen tietää. Uhkat on monet, ja kuoppia paljon Talouden valtatiellä.</p><p>Meiltä se otti 10 vuotta &ndash; palata &rdquo;lähtötasolle&rdquo;.</p><p>*</p><p>Pari huomautusta</p><p>Millä nimellä kutsumme tuota &rdquo;<strong>Taloudentasauspäivää</strong>&rdquo;?&nbsp; Kävisikö Nightmare End?</p><p>Painajaisen loppu..</p><p>Mutta, sanoo kyynikko, emmehän ole vielä (läheskään) saavuttaneet todellista 2008 vuoden tasoa.</p><p>Ensinnäkin tämä nykyinen tuloksemme on rankasti doupattu, &rdquo;velkadopingia&rdquo;!&nbsp; Satoja miljardeja euroja, emmekä ole tämän parempia.</p><p>Ja sitä paitsi: Tulonjako on aivan jotain muuta kuin 2008.&nbsp; Kansantalouden kakusta häipyy merkittävästi isompi osa &rdquo;jonnekin&rdquo;, niitten taskuun.</p><p>*</p><p><strong><em>Kylmien talouslukujen lisäksi tähän vielä lopuksi &rdquo;kylmiä ylikulutuslukuja&rdquo;;</em></strong></p><p><strong>Suomalaisten ylikulutuspäivä</strong> on tänään 11.4.</p><p><strong>Jos kaikki eläisivät kuin suomalaiset, tarvitsisimme 3,6 maapalloa.</strong></p><p>Suomalaisten ylikulutuspäivä on tänään keskiviikkona 11. huhtikuuta. Jos kaikki maailman ihmiset eläisivät kuin suomalaiset, tarvitsisimme 3,6 maapalloa kattamaan luonnonvarojen tarve kestävästi.</p><p>Lähde: KU, 11.4.2018; <a href="https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3881571-suomalaisten-ylikulutuspaiva-on-tanaan"><u>https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3881571-suomalaisten-ylikulutuspaiva-on-tanaan</u></a></p><p>*</p><p><strong>Suomi kokoaa kestävän kehityksen globaali-indikaattoreiden</strong> kansalliset tiedot avoimelle sivustolle&nbsp; - Lähde: Tilastokeskus, 1.4.2018; <a href="http://www.stat.fi/uutinen/suomi-kokoaa-kestavan-kehityksen-globaali-indikaattoreiden-kansalliset-tiedot-avoimelle-sivustolle"><u>http://www.stat.fi/uutinen/suomi-kokoaa-kestavan-kehityksen-globaali-indikaattoreiden-kansalliset-tiedot-avoimelle-sivustolle</u></a></p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Milloin Suomi saavuttaa ja ylittää 2008 BKT-tason?

Ymmärrettävistä syistä, joita on monta, enkä ala ajan säästämiseksi niitä kaikkia luettelemaan, tähän vastaaminen on vaikeaa, jollei mahdotonta. 

Suoritamme kuitenkin seuraavan laskutoimituksen.  Jää lukijoiden armeliaisuuden varaan, miten kirjoittajan käy.  Hirtetäänkö illalla, vai tyydytäänkö tervaamaan..

Mutta näillä tunnistetuilla rajaehdoilla laadimme asettamuksen:

Suomen kansantalouden kokonaistuotanto (BKT) oli 31.12.2018 tasolla, joka vuosijanalla merkitsi mainittua 195,819 miljardin euron summaa.

Tänä vuonna (2018) BKT:n arvioidaan kasvavan VM:n esittämän ennakkoarvion mukaan markkinahintaan arvostettuna 2,4 %.  Mikäli lähtöarvot – jotka selviävät vasta aikojen kuluttua – osuvat likikään oikeaan, ja mikseivät osuisi, tuo merkitsisi, että Suomen BKT 2018 tulisi olemaan 200,520 mrd euroa.

Tämä merkitsisi ensinnäkin ensimmäistä kertaa, kun tällä mittausmenetelmällä laskien saavuttaisimme 200 miljardin rajan.

Toiseksi se merkitsi, että Suomi olisi ”nujertanut laman” ja noussut kokonaistuotannon määrässä niukasti yli entisen ennätysvuoden 2008 tason.

*

Milloin tarkkaan ottaen?

BKT lasketaan yleensä vuositasolla.  Ja tarkemmin sanoen kalenterivuodessa.

Kun tavaroita, palveluita ja rahoitusta markkinoille sysäävät koneet, ihmiset ja muu tuotannollinen järjestelmä tuottaa alinomaa, ilman lomaa ja melkein ilman mitään paussia, tuota ”kansantalouden kakkua”, niin voinemme vielä zoomata tarkemmin, ja arvioida, milloin Suomen BKT-taso ylittää vanhan ennätyksen.

Tehdäänhän vastaavanlaisia laskutoimituksia monissa muissakin, vähintään yhtä vaikeasti aivan eksaktisti laskettavissa, asioissa. (ks. alla)

*

SE syntyy juhannuksen alla, 21.6.2018

Ennusteiden mukainen BKT-kasvu tuottaa siis 31.12.2018 mennessä 200,520 mrd Euroa.

Nousua vuoden 2017 ennakkolaskelmien mukaiseen BKT:hen on 4,701 mrd. 

Vuoden 2017 BKT jäi vuoden 2008 ennätystuloksesta (195,819 mrd) 2.221 miljardia.

Jos vuosi (365 vrk) tuottaa 4,701 mrd:n kasvun, niin monessako päivässä (tasaisen vauhdin taulukolla arvioiden) saavutetaan 2,221 miljardin kasvu?

Saamme likiarvon 171,45 vuorokautta.

Merkitsee, että SE syntyy torstaina 21. päivänä kesäkuuta 2018 noin kello 11.

Silloin Suomi saavuttaa ja ohittaa samalla vuoden 2008 taloushuipun.

Kauan se kesti, mutta ehkä se kannatti?

Samalla todetaan, että torstai 21.6.2018 on myös Kesäpäivänseisaus.

Toivottavasti Suomen talous ei ”seisahda”.

Mistäpä sen tietää. Uhkat on monet, ja kuoppia paljon Talouden valtatiellä.

Meiltä se otti 10 vuotta – palata ”lähtötasolle”.

*

Pari huomautusta

Millä nimellä kutsumme tuota ”Taloudentasauspäivää”?  Kävisikö Nightmare End?

Painajaisen loppu..

Mutta, sanoo kyynikko, emmehän ole vielä (läheskään) saavuttaneet todellista 2008 vuoden tasoa.

Ensinnäkin tämä nykyinen tuloksemme on rankasti doupattu, ”velkadopingia”!  Satoja miljardeja euroja, emmekä ole tämän parempia.

Ja sitä paitsi: Tulonjako on aivan jotain muuta kuin 2008.  Kansantalouden kakusta häipyy merkittävästi isompi osa ”jonnekin”, niitten taskuun.

*

Kylmien talouslukujen lisäksi tähän vielä lopuksi ”kylmiä ylikulutuslukuja”;

Suomalaisten ylikulutuspäivä on tänään 11.4.

Jos kaikki eläisivät kuin suomalaiset, tarvitsisimme 3,6 maapalloa.

Suomalaisten ylikulutuspäivä on tänään keskiviikkona 11. huhtikuuta. Jos kaikki maailman ihmiset eläisivät kuin suomalaiset, tarvitsisimme 3,6 maapalloa kattamaan luonnonvarojen tarve kestävästi.

Lähde: KU, 11.4.2018; https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3881571-suomalaisten-ylikulutuspaiva-on-tanaan

*

Suomi kokoaa kestävän kehityksen globaali-indikaattoreiden kansalliset tiedot avoimelle sivustolle  - Lähde: Tilastokeskus, 1.4.2018; http://www.stat.fi/uutinen/suomi-kokoaa-kestavan-kehityksen-globaali-indikaattoreiden-kansalliset-tiedot-avoimelle-sivustolle

*

]]>
16 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253665-milloin-suomi-saavuttaa-ja-ylittaa-2008-bkt-tason#comments All Time High BKT Bruttokansantuote Finanssikriisi Liikakulutus Talouskasvu Wed, 11 Apr 2018 11:01:27 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253665-milloin-suomi-saavuttaa-ja-ylittaa-2008-bkt-tason
Näkökulma: Vain kuolleen ruumiini ylitse, eikä silloinkaan http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252603-nakokulma-vain-kuolleen-ruumiini-ylitse-eika-silloinkaan <p>Perintö- ja lahjaveron poistamista <a href="https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2665">vaativa kansalaisaloite</a> rikkoi maanantaina 50 000 allekirjoittajan rajan, jonka myötä se jatkaa matkaansa eduskunnan käsiteltäväksi.</p><p>Kansalaisaloitteen taustalla on vaasalainen kauppatieteiden opiskelija ja RKP:n aktiivi <strong>Christian Pundars</strong>. Hän pitää perintö- ja lahjaveroa moraalittomana&quot; ja haitallisena verona, jonka kautta valtio rankaisee lähiomaisensa menettänyttä henkilöä vaatimalla veroa tämän jättämästä perinnöstä.&nbsp;</p><p>Pundars ei kuitenkaan ole ainoa, joka kokee 20 000 euron kokoisista tai sitä suuremmista ja sukulaissuhteeseen sidotuista perinnöistä maksettavan veron epäoikeudenmukaiseksi.</p><p>Perheyritysten liitto on käynyt aktiivista keskustelua veron poistamisen puolesta jo vuosien ajan, koska sen uskotaan vaikeuttavan yritysten sukupolvenvaihdoksia ja tätä kautta myös Suomen talouskasvua.</p><p>Talousasiantuntijat tosin ovat asiasta täysin eri mieltä.</p><p><strong>PERINTÖ- JA LAHJAVERO</strong> on tiedettävästi yksi maailman vanhimmista ja vihatuimmista verotusmuodoista. Jo muinaiset roomalaiset olivat raivoissaan keisari Augustuksen asettamasta viiden prosentin perintöverosta. Samaan aikaan perintöveroa voidaan kuitenkin huoletta kutsua yhdeksi reiluimmista verotuksen muodoista, koska se koskee pääsääntöisesti pelkkiä ansiottomia tuottoja.&nbsp;</p><p>Perillinen harvoin osallistunut saamansa varallisuuden kerryttämiseen, tai tehnyt mitään muutakaan perintönsä eteen.&nbsp;He vain sattuivat pompsahtamaan ulos oikeasta kohdusta, ja ennen kaikkea oikean siittiön siittämänä, sillä kaikkihan teistä tietävät, että murskaava enemmistö maailman varakkaimmista ihmisistä on miehiä. Todella vanhoja miehiä.</p><p>Tyypillisesti kapitalistinen logiikka nojaa ajatukseen, jonka mukaan ihmisen tulotaso ja hänen yhteiskuntaluokkansa määräytyy henkilökohtaisen työpanoksen kautta, mutta millä ihmeen ajatuskaarella tästä päästään siihen lopputulemaan, jossa oikeaan perheeseen syntyminen on sinun omaa ansiotasi? Kysehän on puhtaasta sattumasta, josta saatava hyöty heijastuu koko elinkaareen.&nbsp;</p><p>Ulkomaiset yliopistot, yksityiskoulut, tuhansien eurojen preppauskurssit, mukava kasvuympäristö, vanhempien sosiaaliset verkostot, heidän maksama tai takaama asunto, autokortti, isän järjestämä työpaikka ja rapujuhlat, eikö tässä muka ole tarpeeksi etumatkaa ihmiseen nähden joka on syntynyt neljän lapsen yksinhuoltajaperheeseen?&nbsp;</p><p>Onko 7 - 33 prosentin perintöverostakin pakko vääntää vielä erikseen kättä?</p><p><strong>KANSAINVÄLISTÄ TALOUTTA </strong>tutkivan Peterson-instituutin <a href="https://piie.com/publications/wp/wp16-1.pdf">mukaan lähes puolet</a> Länsi-Euroopan miljardööreistä on perinyt heidän omaisuutensa ja määrä on ollut kaiken aikaa kasvussa. Instituutin muutama vuosi sitten julkaistussa tutkimuksessa todetaan, että yli 20 prosenttia Euroopan perityistä rikkauksista on vähintään neljä sukupolvea vanhaa. Yleisintä miljardiomaisuuksien <a href="https://www.economist.com/news/leaders/21731626-case-taxing-inherited-assets-strong-hated-tax-fair-one">periminen oli</a> Saksassa, jossa jopa 65 prosenttia maan varakkaimmista ihmisistä oli perinyt omaisuutensa.&nbsp;</p><p>Italian keskuspankin vuonna 2016 <a href="https://www.bloomberg.com/news/articles/2016-08-23/how-to-stay-rich-in-europe-inherit-money-for-700-years">tekemä tutkimus</a> tukee Peterson-instituutin käsitystä. Keskuspankin tutkimuksesta kävi ilmi, että Firenzen vauraimmat perheet olivat säilyttäneet asemansa perimällä omaisuutta yli 600 vuoden ajan. Tämä tarkoittaa sitä, että heidän vaurautensa on lähtöisin noin 21 sukupolven päästä. Samassa tutkimuksessa kävi myös ilmi, että yhteensä noin kolmasosa Italian varakkaimmista ihmisistä oli perinyt omaisuutensa.</p><p>Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD <a href="http://www.oecd.org/els/soc/Focus-Inequality-and-Growth-2014.pdf">puolestaan kertoi</a>&nbsp;vuoden 2014 raportissaan, että tuloerojen kasvu ei ole pulma pelkästään sosiaalisen eriarvoisuuden vuoksi, vaan myös talouskasvun kannalta. Tuloerojen kasvu hidastaa OECD:n mukaan talouskasvua.&nbsp;</p><p>Talouskasvun heikentävä vaikutus johtuu järjestön mielestä siitä, että heikommassa sosiaalisessa asemassa olevien ihmisten tiedot ja taidot heikkenevät tuloerojen kasvaessa, kun taas vastaavasti paremmassa asemassa olevien ihmisten tietoihin ja taitoihin tulee vain vähän tai ei lainkaan vaikutusta. Tätä myöten yhteiskunta jättää huomattavan osan jäsentensä potentiaalia hyödyntämättä ja menettää tätä kautta talouskasvuaan.</p><p>OECD:n näkemys on voimakkaasti ristiriidassa usein toistetun väitteen kanssa, jonka mukaan tuloerojen kasvun pitäisi nimenomaan vahvistaa talouskasvua. Tuloerojen kasvu on raportin mukaan ollut kovinta Suomessa, Ruotsissa, Yhdysvalloissa, Israelissa ja Uudessa-Seelannissa. OECD laskee tuloerojen kasvun leikanneen jopa 9 prosenttiyksikkö Suomen talouskasvusta 1980-luvun jälkeen.&nbsp;</p><p>Perinnön verottaminen on myös suomalaisten talousasiantuntijoiden mukaan&nbsp;<a href="https://www.salkunrakentaja.fi/2017/11/taloustieteilijat-perintovero-muita-veroja-vahemman-haitallinen-talouskasvulle/">vähiten haitallinen</a>&nbsp;vero talouskasvulle, jos yleisenä mittapuuna pidetään verotuksen talouskasvulle aiheuttamia haittoja. Tämä selvisi Ekonomistikone-sivuston&nbsp;<a href="http://www.ekonomistikone.fi/">järjestämästä kyselystä</a>, johon oli kutsuttu akateemisten meriittien perusteella 90 johtavaa suomalaista taloustieteilijää.&nbsp;</p><p><strong>PERINTÖ- JA LAHJAVERO ON TUOTTANUT</strong> viime vuosina noin puolesta miljardista vajaaseen miljardiin euroon verotuloja. Viime vuonna summa oli runsaat 900 miljoonaa euroa, joka oli poikkeuksellisen paljon. Edellä mainittujen tutkimusten ja kyselyjen valossa on täysin perusteltua olettaa, että jos perintö- ja lahjaverosta luovuttaisiin, se kiristäisi ennen kaikkea työn verotusta. Todennäköisesti myös myyntivoitoista kerättävää veroa jouduttaisiin nostamaan, jotta puntit saataisiin tasan.</p><p>Perintöverosta luopuminen hyödyttäisi näin ikään vain kaikista rikkainta väestönosaa, koska heidän kohdallaan omaisuus seuraa perässä läpi sukupolvien ja vuosisatojen. Tavallisten ihmiset tapauksessa, joiden kohdalla perittävä varallisuus koostuu pääasiassa omistusasunnosta, vanhasta autosta ja pienestä tilkusta viljelymaata, he joutuisivat maksamaan senkin edestä veroa perintöä myydessään.&nbsp;&nbsp;Puhumattakaan siitä, miten menetetyt verotulot revittäisiin suoraan palkansaajien selkänahasta, koska hyvinvointiyhteiskunnan verokirstuun jäisi 500 - 900 miljoonan euron vaje.</p><p>Onko tämä jonkun mielestä kannatettava ehdotus?&nbsp;</p><p>&nbsp;</p> Perintö- ja lahjaveron poistamista vaativa kansalaisaloite rikkoi maanantaina 50 000 allekirjoittajan rajan, jonka myötä se jatkaa matkaansa eduskunnan käsiteltäväksi.

Kansalaisaloitteen taustalla on vaasalainen kauppatieteiden opiskelija ja RKP:n aktiivi Christian Pundars. Hän pitää perintö- ja lahjaveroa moraalittomana" ja haitallisena verona, jonka kautta valtio rankaisee lähiomaisensa menettänyttä henkilöä vaatimalla veroa tämän jättämästä perinnöstä. 

Pundars ei kuitenkaan ole ainoa, joka kokee 20 000 euron kokoisista tai sitä suuremmista ja sukulaissuhteeseen sidotuista perinnöistä maksettavan veron epäoikeudenmukaiseksi.

Perheyritysten liitto on käynyt aktiivista keskustelua veron poistamisen puolesta jo vuosien ajan, koska sen uskotaan vaikeuttavan yritysten sukupolvenvaihdoksia ja tätä kautta myös Suomen talouskasvua.

Talousasiantuntijat tosin ovat asiasta täysin eri mieltä.

PERINTÖ- JA LAHJAVERO on tiedettävästi yksi maailman vanhimmista ja vihatuimmista verotusmuodoista. Jo muinaiset roomalaiset olivat raivoissaan keisari Augustuksen asettamasta viiden prosentin perintöverosta. Samaan aikaan perintöveroa voidaan kuitenkin huoletta kutsua yhdeksi reiluimmista verotuksen muodoista, koska se koskee pääsääntöisesti pelkkiä ansiottomia tuottoja. 

Perillinen harvoin osallistunut saamansa varallisuuden kerryttämiseen, tai tehnyt mitään muutakaan perintönsä eteen. He vain sattuivat pompsahtamaan ulos oikeasta kohdusta, ja ennen kaikkea oikean siittiön siittämänä, sillä kaikkihan teistä tietävät, että murskaava enemmistö maailman varakkaimmista ihmisistä on miehiä. Todella vanhoja miehiä.

Tyypillisesti kapitalistinen logiikka nojaa ajatukseen, jonka mukaan ihmisen tulotaso ja hänen yhteiskuntaluokkansa määräytyy henkilökohtaisen työpanoksen kautta, mutta millä ihmeen ajatuskaarella tästä päästään siihen lopputulemaan, jossa oikeaan perheeseen syntyminen on sinun omaa ansiotasi? Kysehän on puhtaasta sattumasta, josta saatava hyöty heijastuu koko elinkaareen. 

Ulkomaiset yliopistot, yksityiskoulut, tuhansien eurojen preppauskurssit, mukava kasvuympäristö, vanhempien sosiaaliset verkostot, heidän maksama tai takaama asunto, autokortti, isän järjestämä työpaikka ja rapujuhlat, eikö tässä muka ole tarpeeksi etumatkaa ihmiseen nähden joka on syntynyt neljän lapsen yksinhuoltajaperheeseen? 

Onko 7 - 33 prosentin perintöverostakin pakko vääntää vielä erikseen kättä?

KANSAINVÄLISTÄ TALOUTTA tutkivan Peterson-instituutin mukaan lähes puolet Länsi-Euroopan miljardööreistä on perinyt heidän omaisuutensa ja määrä on ollut kaiken aikaa kasvussa. Instituutin muutama vuosi sitten julkaistussa tutkimuksessa todetaan, että yli 20 prosenttia Euroopan perityistä rikkauksista on vähintään neljä sukupolvea vanhaa. Yleisintä miljardiomaisuuksien periminen oli Saksassa, jossa jopa 65 prosenttia maan varakkaimmista ihmisistä oli perinyt omaisuutensa. 

Italian keskuspankin vuonna 2016 tekemä tutkimus tukee Peterson-instituutin käsitystä. Keskuspankin tutkimuksesta kävi ilmi, että Firenzen vauraimmat perheet olivat säilyttäneet asemansa perimällä omaisuutta yli 600 vuoden ajan. Tämä tarkoittaa sitä, että heidän vaurautensa on lähtöisin noin 21 sukupolven päästä. Samassa tutkimuksessa kävi myös ilmi, että yhteensä noin kolmasosa Italian varakkaimmista ihmisistä oli perinyt omaisuutensa.

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD puolestaan kertoi vuoden 2014 raportissaan, että tuloerojen kasvu ei ole pulma pelkästään sosiaalisen eriarvoisuuden vuoksi, vaan myös talouskasvun kannalta. Tuloerojen kasvu hidastaa OECD:n mukaan talouskasvua. 

Talouskasvun heikentävä vaikutus johtuu järjestön mielestä siitä, että heikommassa sosiaalisessa asemassa olevien ihmisten tiedot ja taidot heikkenevät tuloerojen kasvaessa, kun taas vastaavasti paremmassa asemassa olevien ihmisten tietoihin ja taitoihin tulee vain vähän tai ei lainkaan vaikutusta. Tätä myöten yhteiskunta jättää huomattavan osan jäsentensä potentiaalia hyödyntämättä ja menettää tätä kautta talouskasvuaan.

OECD:n näkemys on voimakkaasti ristiriidassa usein toistetun väitteen kanssa, jonka mukaan tuloerojen kasvun pitäisi nimenomaan vahvistaa talouskasvua. Tuloerojen kasvu on raportin mukaan ollut kovinta Suomessa, Ruotsissa, Yhdysvalloissa, Israelissa ja Uudessa-Seelannissa. OECD laskee tuloerojen kasvun leikanneen jopa 9 prosenttiyksikkö Suomen talouskasvusta 1980-luvun jälkeen. 

Perinnön verottaminen on myös suomalaisten talousasiantuntijoiden mukaan vähiten haitallinen vero talouskasvulle, jos yleisenä mittapuuna pidetään verotuksen talouskasvulle aiheuttamia haittoja. Tämä selvisi Ekonomistikone-sivuston järjestämästä kyselystä, johon oli kutsuttu akateemisten meriittien perusteella 90 johtavaa suomalaista taloustieteilijää. 

PERINTÖ- JA LAHJAVERO ON TUOTTANUT viime vuosina noin puolesta miljardista vajaaseen miljardiin euroon verotuloja. Viime vuonna summa oli runsaat 900 miljoonaa euroa, joka oli poikkeuksellisen paljon. Edellä mainittujen tutkimusten ja kyselyjen valossa on täysin perusteltua olettaa, että jos perintö- ja lahjaverosta luovuttaisiin, se kiristäisi ennen kaikkea työn verotusta. Todennäköisesti myös myyntivoitoista kerättävää veroa jouduttaisiin nostamaan, jotta puntit saataisiin tasan.

Perintöverosta luopuminen hyödyttäisi näin ikään vain kaikista rikkainta väestönosaa, koska heidän kohdallaan omaisuus seuraa perässä läpi sukupolvien ja vuosisatojen. Tavallisten ihmiset tapauksessa, joiden kohdalla perittävä varallisuus koostuu pääasiassa omistusasunnosta, vanhasta autosta ja pienestä tilkusta viljelymaata, he joutuisivat maksamaan senkin edestä veroa perintöä myydessään.  Puhumattakaan siitä, miten menetetyt verotulot revittäisiin suoraan palkansaajien selkänahasta, koska hyvinvointiyhteiskunnan verokirstuun jäisi 500 - 900 miljoonan euron vaje.

Onko tämä jonkun mielestä kannatettava ehdotus? 

 

]]>
220 http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252603-nakokulma-vain-kuolleen-ruumiini-ylitse-eika-silloinkaan#comments Kotimaa Christian Pundars Perintö- ja lahjaverotus Talouskasvu Tuloerot Tue, 20 Mar 2018 13:57:49 +0000 Martti Asikainen http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252603-nakokulma-vain-kuolleen-ruumiini-ylitse-eika-silloinkaan
Syöksykierteen oikaisijat http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251810-syoksykierteen-oikaisijat <p>Ei ole päivää ilman, ettei hallitus kertoisi talouspolitiikan saavutuksistaan. Juha Sipilän mielivertauksina näyttävät olevan ainakin seuraavat: &rdquo;Talouden syöksykierre on saatu oikenemaan&rdquo;. &rdquo;Käänne on nyt tapahtunut&rdquo;. &quot;Tämän hallituksen aikana luottamus Suomeen on palautunut&quot;</p><p>No, tänä on tietenkin jokapäiväistä politiikan retoriikkaa, mutta koska oletettavasti sama viesti toistuu vielä lukemattomat kerrat seuraavan 12 kuukauden aikana, on ehkä kohtuulista kommentoida hieman väitteitä.</p><p>Vaikka talouspolitiikalla on jokin vaikutus talouskehitykseen, on Suomen tapaisen pienen talouden osalta paras pitää sordiino päällä&nbsp; puhuttaessa talouspolitiikan saavutuksista. Suomen BKT on vain alle kaksi prosenttia euroalueen BKT:sta (ja ehkä kolme promillea maailman BKT:sta). Siksi Suomen hallitus voi vaikuttaa talouskehitykseen suurin piirtein yhä paljon kuin Kempeleen kunnanhallitus voi vaikuttaa alueensa talouslukuihin. Tämä tosiasia näkyy myös oheisteta kuvasta 1, jossa Suomen BKT:n toteutunutta kasvua on verrattu ennusteeseen, joka saadaan laskemalla Suomen BKT:n kasvu euroalueen kasvun perusteella. Euroaikana 1999-2018 euroalueen BKT:n kasvu selittää lähes 85 % Suomen talouskasvun vaihteluista.</p><p>Suomen talouskehitys ei paljoakaan poikkea muiden euro- ja EU- maiden kehityksestä. Paljon mainostettu kasvu vuosina 2015-2017 oli itse asiassa hitaampaa kuin EU:ssa keskimäärin (kuva 2). Toki taakse jäävät Kreikka, Italia ja Ranska(kin), mutta ehkä ei kannattaisi hirveästä paukutella henkseleitä.</p><p>Kuvion 1 perusteella voidaan päätellä, että vuosina 2013-2016 Suomen talouskehitys jäi aavistukseen jälkeen muun euroalueen (ja Euroopan) kasvuluvuista, kun taas aivan viime kuukausina on menty yhtä jalkaa muun euroalueen kanssa. Vuosien 2013-2016 notkahdukseen vaikuttivat varman monet asiat (mm. heikko kilpailukyky kiitos 2007 ja 2011 palkkaratkaisujen, Venäjä), mutta varmaan jokin rooli oli myös metsäteollisuuden kysynnän lamalla, joka vasta 2016/2017 vaihteessa alkoi hellittää (kuvio 3). Mielenkiintoista on muuten huomata, että paperin ja selloosan maailmanmarkkinahintojen romahdus edelsi myös suurta lamaamme 1990 &ndash;luvun alussa.</p><p>&nbsp;</p><p>Talous kasvaa nyt kohtalaisesti &ndash; osin kiitos elpyneiden metsäteollisuuden kysyntänäkymien. Muutoin vauhdittajana on ollut Ruotsin malliin rakentaminen, joka dominoi muuta investointitoimintaa (kuvio 4). Velaksi tosin sekin tapahtuu. Kasvu on tietenkin parantanut julkisen talouden tilaa, mutta käsittämätöntä on se, että yhä nytkin &ndash; talouskasvun huippuvuotena &ndash; valtio (ja koko julkinen sektori) velkaantuu (kuvio 5). Tosin velanotto on puolittumassa huippuvuosien lukemista, mutta osin sekin on näköharhaa, koska valtion omaisuuden myynti tuottaa näennäisesti lisätuloja (2017 myynti ja osinkotulot olivat 500 miljoonaa edellisvuotta suuremmat). Valtion velkaantumista puolustellaan nyt sillä, että vaikka velka kasvaakin, velan suhde kokonaistuotannon arvoon ei tulevaisuudessa(??) kasva. Ehkä tavallisen velallisenkin kannattaa kertoa ovea potkivalle ulosottomiehelle, että hänen velkansa on ihan hyvin hallinnassa, jos se suhteutetaan BKT:hen. Ehkä hänen kannattaa myös kertoa, että tuloja on kohta tiedossa, kun työkalut ja (työmatkoissa välttämätön) pakettiauto saadaan myytyä.</p> Ei ole päivää ilman, ettei hallitus kertoisi talouspolitiikan saavutuksistaan. Juha Sipilän mielivertauksina näyttävät olevan ainakin seuraavat: ”Talouden syöksykierre on saatu oikenemaan”. ”Käänne on nyt tapahtunut”. "Tämän hallituksen aikana luottamus Suomeen on palautunut"

No, tänä on tietenkin jokapäiväistä politiikan retoriikkaa, mutta koska oletettavasti sama viesti toistuu vielä lukemattomat kerrat seuraavan 12 kuukauden aikana, on ehkä kohtuulista kommentoida hieman väitteitä.

Vaikka talouspolitiikalla on jokin vaikutus talouskehitykseen, on Suomen tapaisen pienen talouden osalta paras pitää sordiino päällä  puhuttaessa talouspolitiikan saavutuksista. Suomen BKT on vain alle kaksi prosenttia euroalueen BKT:sta (ja ehkä kolme promillea maailman BKT:sta). Siksi Suomen hallitus voi vaikuttaa talouskehitykseen suurin piirtein yhä paljon kuin Kempeleen kunnanhallitus voi vaikuttaa alueensa talouslukuihin. Tämä tosiasia näkyy myös oheisteta kuvasta 1, jossa Suomen BKT:n toteutunutta kasvua on verrattu ennusteeseen, joka saadaan laskemalla Suomen BKT:n kasvu euroalueen kasvun perusteella. Euroaikana 1999-2018 euroalueen BKT:n kasvu selittää lähes 85 % Suomen talouskasvun vaihteluista.

Suomen talouskehitys ei paljoakaan poikkea muiden euro- ja EU- maiden kehityksestä. Paljon mainostettu kasvu vuosina 2015-2017 oli itse asiassa hitaampaa kuin EU:ssa keskimäärin (kuva 2). Toki taakse jäävät Kreikka, Italia ja Ranska(kin), mutta ehkä ei kannattaisi hirveästä paukutella henkseleitä.

Kuvion 1 perusteella voidaan päätellä, että vuosina 2013-2016 Suomen talouskehitys jäi aavistukseen jälkeen muun euroalueen (ja Euroopan) kasvuluvuista, kun taas aivan viime kuukausina on menty yhtä jalkaa muun euroalueen kanssa. Vuosien 2013-2016 notkahdukseen vaikuttivat varman monet asiat (mm. heikko kilpailukyky kiitos 2007 ja 2011 palkkaratkaisujen, Venäjä), mutta varmaan jokin rooli oli myös metsäteollisuuden kysynnän lamalla, joka vasta 2016/2017 vaihteessa alkoi hellittää (kuvio 3). Mielenkiintoista on muuten huomata, että paperin ja selloosan maailmanmarkkinahintojen romahdus edelsi myös suurta lamaamme 1990 –luvun alussa.

 

Talous kasvaa nyt kohtalaisesti – osin kiitos elpyneiden metsäteollisuuden kysyntänäkymien. Muutoin vauhdittajana on ollut Ruotsin malliin rakentaminen, joka dominoi muuta investointitoimintaa (kuvio 4). Velaksi tosin sekin tapahtuu. Kasvu on tietenkin parantanut julkisen talouden tilaa, mutta käsittämätöntä on se, että yhä nytkin – talouskasvun huippuvuotena – valtio (ja koko julkinen sektori) velkaantuu (kuvio 5). Tosin velanotto on puolittumassa huippuvuosien lukemista, mutta osin sekin on näköharhaa, koska valtion omaisuuden myynti tuottaa näennäisesti lisätuloja (2017 myynti ja osinkotulot olivat 500 miljoonaa edellisvuotta suuremmat). Valtion velkaantumista puolustellaan nyt sillä, että vaikka velka kasvaakin, velan suhde kokonaistuotannon arvoon ei tulevaisuudessa(??) kasva. Ehkä tavallisen velallisenkin kannattaa kertoa ovea potkivalle ulosottomiehelle, että hänen velkansa on ihan hyvin hallinnassa, jos se suhteutetaan BKT:hen. Ehkä hänen kannattaa myös kertoa, että tuloja on kohta tiedossa, kun työkalut ja (työmatkoissa välttämätön) pakettiauto saadaan myytyä.

]]>
39 http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251810-syoksykierteen-oikaisijat#comments Raha Suomen talouspolitiikka Talouskasvu Valtion velka Mon, 05 Mar 2018 13:50:41 +0000 Matti Viren http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251810-syoksykierteen-oikaisijat
Kansainvälisesti poikkeuksellinen ilmiö: Suomen koulutustaso laskee http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251477-kansainvalisesti-poikkeuksellinen-ilmio-suomen-koulutustaso-laskee <p><a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/242761-jopa-miljoona-suomalaista-uudelleenkoulutukseen-nyt-alkaa-tapahtua">&quot;<em>Jopa miljoona suomalaista uudelleenkoulutukseen - Nyt alkaa tapahtua</em>&quot; </a>otsikoi Uusi Suomi tänään kertoen hallituksen huolesta osaavan työvoiman pulasta ja Sanni Grahn-Laasosen neuvotteluista työmarkkinajärjestöjen kanssa tulevaisuuden koulutustarpeista. Koko hallituskauden ajanhan on tapahtunut - nimittäin muutoksia heikompaan suuntaan. Nytkö sitten vaalien lähestyessä aletaan tässäkin asiassa tekemään suunnitelmia, jotka ulottuvat vasta seuraaville vaalikausille samaan aikaan, kun on itse kaivettu kuoppaa nimenomaan sille tarpeelliselle toisen asteen koulutukselle?</p><p><strong>Talouspolitiikan arviointineuvosto huolissaan koulutuksesta</strong></p><p>Hallituksen politiikkaa arvioiva neuvosto on huolissaan suomalaisten koulutustasosta. 1970-luvulla syntynyt ikäluokka on jäämässä kaikkien aikojen koulutetuimmiksi suomalaisiksi. <a href="https://www.talouselama.fi/uutiset/talouspolitiikan-arviointineuvosto-suomalaisten-koulutustaso-rapisee-uhkaavasti/161c5dc9-0e2e-3472-a3bd-c2e94b9df7fb">Talouselämä kertoo</a>:</p><p>&quot;<em>Koulutustason nousun pysähtyminen nuorissa ikäryhmissä on kansainvälisesti poikkeuksellinen ilmiö. &shy;Valtaosassa OECD-maista &shy;25&ndash;34-vuotiaat ovat koulutetuin ikäryhmä. Suomessa koulutetuin ikäryhmä ovat 35&ndash;44-vuotiaat.</em>&quot;</p><p>Arviointineuvosto toteaa<a href="https://www.talouspolitiikanarviointineuvosto.fi/wordpress/wp-content/uploads/2018/01/suomenkielinenTiivistelma2017.pdf"> raportin tiivistelmässä</a>:</p><p>&quot;<em>Yliopistojen uusien opiskelijoiden määrä on kääntynyt laskuun, ja yliopistossa opiskelevien osuus ikäluokasta alentunut. Samaan aikaan suomalaisten opiskelijoiden tulokset kansainvälisissä vertailuissa ovat laskeneet, ja ilman toisen asteen tutkintoa olevien nuorten osuus kasvanut.&quot;</em></p><p>Juhlapuheissa Suomi luottaa korkeaa osaamiseen ja koulutukseen, mutta käytännön teot ja nyt jo tulokset viittaavat toiseen suuntaan. Tällä voi olla 2020-luvun kilpailukyvyllemme katastrofaaliset vaikutukset, sillä teknologinen kehitys ja globalisaatio &shy;todennäköisesti vain &shy;lisäävät osaamisvaatimuksia työelämässä tulevaisuudessa.</p><p><strong>Koulutus ahdingossa leikkauksien jälkeen - case Metropolia</strong></p><p>Hallituksen leikkaukset ovat osuneet kipeästi erityisesti ammattikorkeakouluihin. Metropolia aloitti juuri yt-neuvottelut, joiden tuloksena enimmillään 80 henkilön työt loppuvat ja lisäksi lomauttamisuhka koskee koko henkilöstöä. Tiedotteessaan Metropolia kertoo sen valtionrahoituksen vähentyneen koulutukseen kohdistuneista merkittävistä leikkauksista johtuen yhteensä noin 27 miljoonaa euroa vuodesta 2013 lähtien.</p><p>Samaan aikaan kun koulutetuista osaajista on pula pääkaupunkiseudulla, johtanevat leikkaukset tilanteen huononemiseen edelleen.</p><p>Osin ammattikorkeakoulut ovat pyrkineet ratkaisemaan resurssien ja opettajien vähyyttä verkkokursseilla, mutta lähiopetuksen määrä on laskenut jo liikaa.&nbsp; Yle kertoo nykytilanteesta jutussaan <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9427372"><em>Säästöt purevat ammattikorkeakouluissa: Opiskelijat opettavat toisiaan.</em></a></p><p><strong>Myös henkilöstön koulutus vähentynyt</strong></p><p>TEM:n <a href="https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160557/TEMrap_3_2018_Tyoolobarometri.pdf?sequence=1&amp;isAllowed=y">Työolobarometri</a> kertoo henkilöstön koulutukseen käytettyjen työpäivien olleen vähäisimmillään vime vuonna koko 2000-luvulla kuten kuvan graafi osoittaa. Viime vuonna keskiarvo oli 4,2 päivää ja korkeimmillaan on oltu 2004, jolloin keskiarvo oli 6,7 päivää.</p><p>Lisäksi edellisen hallituksen säätämä noin neljä vuotta voimassa ollut laki kolmesta koulutuspäivästä on epäonnistunut. Lisäkoulutusta laki on tuonut vain vähän, eikä tavoite koulutuksen jakautumisesta tasaisemmin työntekijöiden kesken vaikuta toteutuvan.</p><p>Alunperin laissa tavoiteltiin työntekijöille koulutusoikeutta, mutta jälleen kerran päädyttiin sen sijaan malliin, jossa yritykset saavatkin koulutusvähennystä. Kuten moni muukin tällä keinoin toteutettu laki ei tämäkään vaikuta toimivan muutoin kuin yritystukena.</p><p>Päätös tehtiin siis Kataisen hallituksen toimesta ja sen toteumaa oli sovittu arvioitavan kahden vuoden päästä vuonna 2015. Kuitenkan virallista arviota ei vieläkään ole ja myöhästymisen syistä Talouselämä kertoi viime vuoden alussa seuraavaa: &quot;Seurantaraportti piti tehdä jo viime vuonna, mutta se on jäänyt kiireellisempien asioiden, kuten pakkolakien, jalkoihin.&quot;</p><p>Tilastot kertovat karua kieltään lain onnistumisesta:</p><ul><li><p>kunnissa työntekijöistä yli 70 prosenttia koulutuskorvauksen piirissä</p></li><li><p>yrityksissä vain reilut 10 prosenttia</p></li><li><p>SAK:n luottamushenkilökyselyssä vuoden 2015 lopussa vain 12 prosenttia vastaajista arvioi uuden lain lisänneen koulutusta työpaikoilla</p></li><li><p>julkisten alojen luottamusmiehistä arvioi 22 prosenttia lisänneen koulutusta</p></li></ul><p>Ilman muuta osaamisen kehittäminen on suurelta osin henkilön itsensä vastuulla, mutta kyllä yrityksienkin tulisi huolehtia henkilöstönsä osaamisesta ja uuden oppimisesta nykyistä paremmin.</p><p><strong>Suunta on muutettava mikäli aiomme edelleen menestyä osaamiseen luottaen</strong></p><p>Hallituksella on kunnianhimoisia tavoitteita teknologisesta edelläkävijyydestä ja vaikkapa Suomesta tekoälyn johtavana hyödyntäjänä. Jos osaaminen rapautuu tätä vauhtia voidaan nämä tavoitteet unohtaa.</p><p>Kirjoitin tammikuussa <a href="http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248927-uhka-suomen-kasvulle-tk-panostukset-laskeneet-vuodesta-2009-lahtien">blogissani</a> kuinka valtion ja yritysten tuotekehitys- ja tutkimuspanostukset suhteessa bruttokansantuotteeseen ovat pienentyneet joka vuosi vuoden 2009 jälkeen. 2009 Suomessa T&amp;K-menojen osuus oli 3,75% ja 2016 enää 2,75%. Prosentuaalisesti lasku on 27% eli yli neljännes. Vuodelle 2017 ennustettiin edelleen pientä alenemaa ja osuus olisi 2,72% (Lähde: Tilastokeskus).&nbsp; Huippuvuoteen 2011 verrattuna yritysten T&amp;K-panostukset ovat laskeneet yli miljardin vuonna 2016.</p><p>Mietittäessä osaamisen heikentymisen sekä T&amp;K-panostusten laskun yhteisvaikutusta olen todella huolissani Suomen suunnasta - miten tulemme pärjäämään kansainvälisessä kilpailussa 2020-luvulla ja millä vahvuuksilla? Osaaminen ja elinikäinen oppiminen korostuu jatkossa ja nyt olemme rapauttamassa yhtä tärkeimmistä vahvuuksistamme.</p><p>Puheiden ja tekojen olisi aika kohdata näissä asioissa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> "Jopa miljoona suomalaista uudelleenkoulutukseen - Nyt alkaa tapahtua" otsikoi Uusi Suomi tänään kertoen hallituksen huolesta osaavan työvoiman pulasta ja Sanni Grahn-Laasosen neuvotteluista työmarkkinajärjestöjen kanssa tulevaisuuden koulutustarpeista. Koko hallituskauden ajanhan on tapahtunut - nimittäin muutoksia heikompaan suuntaan. Nytkö sitten vaalien lähestyessä aletaan tässäkin asiassa tekemään suunnitelmia, jotka ulottuvat vasta seuraaville vaalikausille samaan aikaan, kun on itse kaivettu kuoppaa nimenomaan sille tarpeelliselle toisen asteen koulutukselle?

Talouspolitiikan arviointineuvosto huolissaan koulutuksesta

Hallituksen politiikkaa arvioiva neuvosto on huolissaan suomalaisten koulutustasosta. 1970-luvulla syntynyt ikäluokka on jäämässä kaikkien aikojen koulutetuimmiksi suomalaisiksi. Talouselämä kertoo:

"Koulutustason nousun pysähtyminen nuorissa ikäryhmissä on kansainvälisesti poikkeuksellinen ilmiö. ­Valtaosassa OECD-maista ­25–34-vuotiaat ovat koulutetuin ikäryhmä. Suomessa koulutetuin ikäryhmä ovat 35–44-vuotiaat."

Arviointineuvosto toteaa raportin tiivistelmässä:

"Yliopistojen uusien opiskelijoiden määrä on kääntynyt laskuun, ja yliopistossa opiskelevien osuus ikäluokasta alentunut. Samaan aikaan suomalaisten opiskelijoiden tulokset kansainvälisissä vertailuissa ovat laskeneet, ja ilman toisen asteen tutkintoa olevien nuorten osuus kasvanut."

Juhlapuheissa Suomi luottaa korkeaa osaamiseen ja koulutukseen, mutta käytännön teot ja nyt jo tulokset viittaavat toiseen suuntaan. Tällä voi olla 2020-luvun kilpailukyvyllemme katastrofaaliset vaikutukset, sillä teknologinen kehitys ja globalisaatio ­todennäköisesti vain ­lisäävät osaamisvaatimuksia työelämässä tulevaisuudessa.

Koulutus ahdingossa leikkauksien jälkeen - case Metropolia

Hallituksen leikkaukset ovat osuneet kipeästi erityisesti ammattikorkeakouluihin. Metropolia aloitti juuri yt-neuvottelut, joiden tuloksena enimmillään 80 henkilön työt loppuvat ja lisäksi lomauttamisuhka koskee koko henkilöstöä. Tiedotteessaan Metropolia kertoo sen valtionrahoituksen vähentyneen koulutukseen kohdistuneista merkittävistä leikkauksista johtuen yhteensä noin 27 miljoonaa euroa vuodesta 2013 lähtien.

Samaan aikaan kun koulutetuista osaajista on pula pääkaupunkiseudulla, johtanevat leikkaukset tilanteen huononemiseen edelleen.

Osin ammattikorkeakoulut ovat pyrkineet ratkaisemaan resurssien ja opettajien vähyyttä verkkokursseilla, mutta lähiopetuksen määrä on laskenut jo liikaa.  Yle kertoo nykytilanteesta jutussaan Säästöt purevat ammattikorkeakouluissa: Opiskelijat opettavat toisiaan.

Myös henkilöstön koulutus vähentynyt

TEM:n Työolobarometri kertoo henkilöstön koulutukseen käytettyjen työpäivien olleen vähäisimmillään vime vuonna koko 2000-luvulla kuten kuvan graafi osoittaa. Viime vuonna keskiarvo oli 4,2 päivää ja korkeimmillaan on oltu 2004, jolloin keskiarvo oli 6,7 päivää.

Lisäksi edellisen hallituksen säätämä noin neljä vuotta voimassa ollut laki kolmesta koulutuspäivästä on epäonnistunut. Lisäkoulutusta laki on tuonut vain vähän, eikä tavoite koulutuksen jakautumisesta tasaisemmin työntekijöiden kesken vaikuta toteutuvan.

Alunperin laissa tavoiteltiin työntekijöille koulutusoikeutta, mutta jälleen kerran päädyttiin sen sijaan malliin, jossa yritykset saavatkin koulutusvähennystä. Kuten moni muukin tällä keinoin toteutettu laki ei tämäkään vaikuta toimivan muutoin kuin yritystukena.

Päätös tehtiin siis Kataisen hallituksen toimesta ja sen toteumaa oli sovittu arvioitavan kahden vuoden päästä vuonna 2015. Kuitenkan virallista arviota ei vieläkään ole ja myöhästymisen syistä Talouselämä kertoi viime vuoden alussa seuraavaa: "Seurantaraportti piti tehdä jo viime vuonna, mutta se on jäänyt kiireellisempien asioiden, kuten pakkolakien, jalkoihin."

Tilastot kertovat karua kieltään lain onnistumisesta:

  • kunnissa työntekijöistä yli 70 prosenttia koulutuskorvauksen piirissä

  • yrityksissä vain reilut 10 prosenttia

  • SAK:n luottamushenkilökyselyssä vuoden 2015 lopussa vain 12 prosenttia vastaajista arvioi uuden lain lisänneen koulutusta työpaikoilla

  • julkisten alojen luottamusmiehistä arvioi 22 prosenttia lisänneen koulutusta

Ilman muuta osaamisen kehittäminen on suurelta osin henkilön itsensä vastuulla, mutta kyllä yrityksienkin tulisi huolehtia henkilöstönsä osaamisesta ja uuden oppimisesta nykyistä paremmin.

Suunta on muutettava mikäli aiomme edelleen menestyä osaamiseen luottaen

Hallituksella on kunnianhimoisia tavoitteita teknologisesta edelläkävijyydestä ja vaikkapa Suomesta tekoälyn johtavana hyödyntäjänä. Jos osaaminen rapautuu tätä vauhtia voidaan nämä tavoitteet unohtaa.

Kirjoitin tammikuussa blogissani kuinka valtion ja yritysten tuotekehitys- ja tutkimuspanostukset suhteessa bruttokansantuotteeseen ovat pienentyneet joka vuosi vuoden 2009 jälkeen. 2009 Suomessa T&K-menojen osuus oli 3,75% ja 2016 enää 2,75%. Prosentuaalisesti lasku on 27% eli yli neljännes. Vuodelle 2017 ennustettiin edelleen pientä alenemaa ja osuus olisi 2,72% (Lähde: Tilastokeskus).  Huippuvuoteen 2011 verrattuna yritysten T&K-panostukset ovat laskeneet yli miljardin vuonna 2016.

Mietittäessä osaamisen heikentymisen sekä T&K-panostusten laskun yhteisvaikutusta olen todella huolissani Suomen suunnasta - miten tulemme pärjäämään kansainvälisessä kilpailussa 2020-luvulla ja millä vahvuuksilla? Osaaminen ja elinikäinen oppiminen korostuu jatkossa ja nyt olemme rapauttamassa yhtä tärkeimmistä vahvuuksistamme.

Puheiden ja tekojen olisi aika kohdata näissä asioissa.

]]>
11 http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251477-kansainvalisesti-poikkeuksellinen-ilmio-suomen-koulutustaso-laskee#comments Juha Sipilän hallitus Koulutus Koulutusleikkaukset Osaaminen Talouskasvu Tue, 27 Feb 2018 17:17:28 +0000 Niko Kaistakorpi http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251477-kansainvalisesti-poikkeuksellinen-ilmio-suomen-koulutustaso-laskee
Tilastoluku palvonnan kohteena http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251277-tilastoluku-palvonnan-kohteena <p>Päättäjät kaikkialla maailmassa toivovat hartaasti, että maailmantalous pysyisi ennustetulla lähes neljän prosentin kasvu-uralla mahdollisimman pitkään ennen seuraavaa taantumaa.</p><p>Yksittäiset kansantaloudet yrittävät päästä mukaan globaaliin noususuhdanteeseen. Vastenmielisyydestään huolimatta Yhdysvaltain presidentillä on amerikkalaisten keskuudessa yhä runsaan neljänkymmenen prosentin kannatusosuus ennen kaikkea siksi, että hänen toimikaudellaan maan talous on kasvanut ja myös työpaikkojen määrä on lisääntynyt merkittävästi.</p><p>Suomessa iloitaan siitä, että taloutemme on päässyt pitkän vaikean vaiheen jälkeen yli kolmen prosentin kasvu-uralle. Sen ansiosta julkisen sektorin velkaantuminen pysähtyy ja työllisyysastekin voi nousta ensi vuonna 72 prosenttiin. Oppositio ei oikein voi arvostella hallitusta asiasta, mutta se voi vakuuuttaa, että samaan tulokseen olisi voinut päästä paljon pienemminkin kärsimyksin. SDP:n ja SAK:n viritämän aktiivimallikapinan paras puhti on poissa odotettua paremman työllisyyskehityksen vuoksi.</p><p><em>Pettävä onnen tae</em></p><p>Siitä toki kaikki voivatkin iloita, että pitkään työttömyydestä ja toimeentulovaikeuksista kärsineet ihmiset alkavat kasvun myötä löytää jälleen töitä itselleen. Tai että valtionhallinnon piirissä uusien leikkauskohteiden etsimisen tarve helpottaa hetkeksi.</p><p>Silti en voi olla ihmettelemättä, kuinka yksisilmäisesti edelleen tuijotamme tilastoviranomaisten säännöllisin väliajoin julkaisemia bruttokansantuotteen kasvulukuja. Uskomme korkean kasvuprosentin ratkaisevan lähes automaattisesti kaikki ongelmamme, kun taas kasvun tökkiessä pelkäämme ongelmien kaatuvan päälle kiihtyvällä vauhdilla.</p><p>Vallitsevasta ajattelusta poiketen rohkenen väittää meidän elävän juuri nyt yksisilmäisen kasvuajattelun ehkä viimeiseksi jäävää kukoistusvaihetta. Tuo ajattelu ja siihen pohjautuva yhteiskuntapolitiikka ovat matkalla kohti vakavaa kriisiä, jonka jälkeen nyky-yhteiskuntien kehitystä viedään todennäköisesti eteenpäin aivan toisenlaisella logiikalla.</p><p><em>Työkalusta isännäksi</em></p><p>Bruttokansantuotteesta ja sen kasvuprosentista on tullut kiistatta nyky-yhteiskuntien tärkein ja seuratuin suure. Eri yhteiskunnat kilpailevat ankarasti keskenään nopeimman kasvajan asemasta. Henkeä kohti laskettua bruttokansantuotetta käytetään yhteiskunnan yleistä kehittyneisyyttä kuvaavana mittarina, ja valtiot perustavat tulevaisuuden suunnitelmansa kohdeajanjaksoa koskevien bkt-kasvuennusteiden varaan.</p><p>Mittaria käytettäessä unohtuu helposti, milloin ja mitä tarkoitusta varten se varsinaisesti alkujaan laadittiin. Sen historia alkoi satakunta vuotta sitten, jolloin yhdysvaltalainen Simon Kuznets alkoi kehittää ensimmäistä systemaattista kansantalouden tilinpidon järjestelmää. Hieman myöhemmin Yhdysvalloissa ja Britanniassa alettiin pohtia kansantalouden eri toimintojen volyymin mittaamisen menetelmiä etenkin varusteluteollisuuden tarpeita ajatellen, ja tuon työn keskeisimmäksi tuotokseksi muodostuivat edelleen käytössä olevat bkt-mittarit.</p><p>Varsinainen bkt-ajattelun kulta-aika koitti toisen maailmansodan jälkeisenä aikana, jolloin teollistuneiden maiden talouspoliittinen yhteistoimintajärjestö OECD ryhtyi kehittelemään kasvuhakuisen talous- ja yhteiskuntapolitiikan periaatteita. Tuolloin nimenomaan bruttokansantuotteen vuotuinen kasvuprosentti omaksuttiin mittariksi, jolla eri kansantalouksien suorituskykyä ja niiden kulloistakin suhdannevaihetta saatettiin vertailla keskenään. Sama kasvuideologia omaksuttiin hieman myöhemmin varsin hyvin tuloksin Aasian niinkututsutuissa tiikeritalouksissa. Kiinassa kulloinkin tavoitteeksi asetettu bkt-kasvuprosentti on toiminut vuosikymmenet imperatiivina, jolle kaikki muu yhteiskuntapolitiikka on alistettu. Nykyisin hieman Kiinaa korkeampi bkt-kasvuprosentti on noussut yhdeksi Intian tärkeimmistä kansallisen ylpeyden aiheista.</p><p>Bruttokansantuotteen käsite määrittelee taloudellisesti arvokkaiksi vain sellaiset toiminnot, joille voidaan määrittää markkinoilla jonkinlainen vaihtoarvo. Lisäksi sen mittauskäytännöt on luotu yhteiskunnassa, joka suuntautui ennen kaikkea yhdenmukaisten aineellisten hyödykkeiden ja palvelujen mahdollisimman tehokkaaseen tuottamiseen.</p><p>Ongelmaksi muodostuu tällöin muun muassa se, että monet yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta oleelliset markkinoiden ulkopuoliset toiminnot &ndash; kuten kotityö - jäävät kokonaan huomiotta. Bkt-mittaukset jättävät myös huomiotta sen, miten taloudelliset toiminnot ehdyttävät luonnonvaroja ja kuormittavat ympäristöä. Samaan aikaan bruttokansantuotetta kasvattavat sekä monet ihmisten hyvinvoinnin kannalta ilmiselvästi haitalliset toiminnot että niiden aiheuttamien vaurioiden korjaamisen edellyttämät aktiviteetit.</p><p><em>Maailma on muuttunut</em></p><p>Nyky-yhteiskunnat ovat muuttuneet paljon niistä ajoista, jolloin bkt-mittarit kehitettiin. Teknologinen kehitys muuttaa esimerkiksi nopeasti monien tuotteiden laadullisia ominaisuuksia. Tämä asettaa ison haasteen tilastoviranomaisille: jos esimerkiksi vuonna A tuotetaan X määrä matkapuhelimia ja vuonna B valmistuu Y määrä samoja mutta ominaisuuksiltaan paljon kehittyneempiä älylaitteita, paljonko niiden kontribuutio bruttokansantuotteeseen on muuttunut noiden ajanjaksojen välillä? Muun muassa tällaiset muutokset tuovat päältä katsoen objektiivisilta ja tarkoilta näyttäviin bkt-lukuihin paljon tulkinnanvaraisia elementtejä.</p><p>Toinen oleellinen muutos on se, että ihmiskunnan taloudellisten toimintojen laajennuttua planeetaltamme löytyvien luonnonvarojen ja ekosysteemien sopeutumiskyvyn rajallisuus ovat nousseet myös suhteellisen lyhyellä aikavälillä oleellisesti tulevia toimintamahdollisuuksia rajoittaviksi tekijöiksi. Luonnon kestämätön hyväksikäyttö ei kuitenkaan näy kustannuksena bkt-laskelmissa siten kuin jo alkeellisinkin rationaalinen taloudenpito edellyttäisi.</p><p>Alustatalouden kehittyminen tarjoaa ihmisille paljon uusia mahdollisuuksia aktiiviseen osallistumiseen ja tarpeidensa tyydyttämiseen paljon perinteistä vaihdantataloutta halvemmalla tai kokonaan ilman bkt:n osaksi kirjautuvia rahaliikkeitä. Elintason kasvaessa monet ihmiset arvostavat lisäksi vapaa-aikaa ja sen tarjoamia mahdollisuuksia omaehtoiseen toimintaan &ndash; kuten lähiruoan tuottamiseen tai lähimmäisten hoivaamiseen &ndash; enemmän kuin rajattoman työnteon tuomia lisäansioita ja niiden avaamia kulutusmahdollisuuksia.</p><p>Tällaiset kulttuuriset muutokset ovat myrkkyä perinteisen bkt-ajattelun näkökulmasta. Bkt-maailmassa talous kehittyy parhaiten silloin, kun ihmiset käyttävät kaiken energiansa mahdollisimman korkeasti palkattuun ansiotyöhön sekä maksimoivat kulutuksensa kasvavista veloista, luonnon asettamista rajoista sekä itselle ja toisille aiheutetuista haitoista välittämättä.</p><p><em>Miten uusin kasvu on saatu aikaan?</em></p><p>Maailmantalouden tämänhetkisen kasvun taustalla ovat vuosikymmenen takaisen finanssijärjestelmän romahduksen jälkeen käyttöön otetut poikkeukselliset elvytystoimet. Julkista velanottoa lisättiin rajusti, korot laskettiin nollatasolle ja keskeiset rahoituslaitokset pelastettiin niin, etteivät tuhot päässeet leviämään laajemmalle.</p><p>Nämä toimet estivät maailmanlaajuisen laman puhkeamisen, mutta kasvu pysyi pitkään heiveröisenä. Siksi rahapolitiikkaa ei ole vieläkään uskallettu palauttaa normaaleihin uomiin, vaan keskuspankit jatkavat velkakirjaostojaan ja korot ovat epänormaalin alhaisella tasolla. Kiinassa velan annetaan kasvaa sen verran, että bkt-kasvu yltää ainakin laskennallisesti kommunistisen puolueen päättämälle tavoitetasolle. Yhdysvalloissa on raivattu ympäristösäädöksiä pois tieltä häiritsemästä kasvua, ja maan hallitus piristää kasvua kasvattamalla liittovaltion vajeita sekä alentamalla suuryhtiöiden ja rikkaiden verotusta suhdannepoliittisesti täysin järjettömänä ajankohtana. Kotitalouksia rohkaistaan lisäämään kulutusta ja ottamaan velkaa niin, että talouden kasvu ja työpaikkojen määrän lisääntyminen pysyvät vahvoina ainakin seuraaviin vaaleihin saakka.</p><p><em>Kohti kriisiä</em></p><p>Nykyisen bkt-vetoisen kasvun perusongelmana on sen pohjan totaalinen kestämättömyys. Meidän laajentuvat taloudelliset toimintomme kuormittavat luontoa ja kuluttavat uusiutumattomia resursseja vuosi vuodelta pahemmin tavalla, joka vie väistämättä kohti alati pahenevia resurssipulia ja yhä tuhoisemmiksi muodostuvia ekokatastrofeja. Taloudellisesta näkökulmasta katsottuna velkaantuminen ei voi jatkua loputtomiin, ja kasvun äärimmäisen epäsosiaalinen luonne ajaa meidät kohti syveneviä yhteiskunnallisia jännitteitä ja konflikteja. Hyvinvoinnin kasvun sijasta entistä useampi voi pahoin tai menettää terveytensä lisääntyvien suorituspaineiden puristuksessa, eikä kulutusmahdollisuuksien kasvu riitä kompensoimaan menetyksiä.</p><p>Tien päässä on vallitsevan kehitysmallin ajautuminen kriisiin, eikä sen puhkeamista tarvitse odottaa enää kovinkaan pitkään. Hyvin mahdollisesti kohtaamme sen jo nykyisen noususuhdanteen päättyessä. Tämän jälkeen nyky-yhteiskuntien kehitysstrategiat joudutaan määrittelemään uudella tavalla, eikä bruttokansantuote tule enää olemaan nykyiseen tapaan kaiken politiikan keskiössä. Todennäköisesti se alennetaan asianmukaisesti päivitettynä yhdeksi talouden kehitystä kuvaavaksi mittariksi muiden joukossa.</p><p><em>Mikä vaihtoehdoksi?</em></p><p>Talouskasvusta ihmiskunta ei pääse eroon jatkossakaan, vaikka sitä kuinka yritettäisiin. Tämän varmistavat kehittyvissä maissa asuvat miljardit ihmiset, jotka eivät ole vielä päässeet juuri millään tavoin modernin elämän piiriin. Näiden ihmisten taloudellinen aktivoituminen tulee vuorenvarmasti kasvattamaan maailman kokonaistuotantoa ainakin vuosisatamme loppuun saakka, ellei sivilisaatiomme tuhoudu sitä ennen esimerkiksi sotien tai ekokatastrofien seurauksena.</p><p>Bkt:n kasvattaminen ei tule kuitenkaan olemaan enää päämäärä sinänsä, vaan päätavoitteeksi nousee ihmisten oleellisista tarpeista huolehtiminen sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla samalla kun ihmiskunnan taloudelliset toiminnot pyritään saattamaan edes jollakin tavoin tasapainoon luonnollisten perustojensa kanssa. Kaikille pyritään tarjoamaan mahdollisuus täysipainoiseen yhteiskunnalliseen osallistumiseen, mutta sen ei välttämättä tarvitse tapahtua enää yksinomaan markkinavälitteisen ansiotyön välityksellä. Myös toisten avusta riippuvaisten hoivasta ja turvallisuudesta pyritään kantamaan huolta, ja kaikkien keskeisten tavoitteiden toteutumista seurataan tarkoituksiin parhaiten soveltuvien mittareiden avulla.</p><p><em>Pysymmekö tahdissa mukana?</em></p><p>Siitä en ole lainkaan varma, kuinka hyvin me suomalaiset olemme onnistuneet tunnistamaan ajan merkit ja ryhtyneet uudistamaan toimintojamme näiden mukaisesti. Viime aikoina olemme itse asiassa alkaneet tuijottaa entistä putkinäköisemmin 72 prosentin työllisyysastetta ikään kuin se tarjoaisi automaattisesti tien onneen. Nyttemmin työministerimme on alkanut puhua siitä, että rimaa pitäisi vielä nostaa hieman nykyisestä. Tuollaisten puheiden sijasta horisontti pitäisi suunnata jo palkkatyökeskeisen yhteiskunnan rajojen tuolle puolen. Samalla on korkea aika vapautua menneestä maailmasta periytyneiden ajattelutapojen kahleista. &nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Päättäjät kaikkialla maailmassa toivovat hartaasti, että maailmantalous pysyisi ennustetulla lähes neljän prosentin kasvu-uralla mahdollisimman pitkään ennen seuraavaa taantumaa.

Yksittäiset kansantaloudet yrittävät päästä mukaan globaaliin noususuhdanteeseen. Vastenmielisyydestään huolimatta Yhdysvaltain presidentillä on amerikkalaisten keskuudessa yhä runsaan neljänkymmenen prosentin kannatusosuus ennen kaikkea siksi, että hänen toimikaudellaan maan talous on kasvanut ja myös työpaikkojen määrä on lisääntynyt merkittävästi.

Suomessa iloitaan siitä, että taloutemme on päässyt pitkän vaikean vaiheen jälkeen yli kolmen prosentin kasvu-uralle. Sen ansiosta julkisen sektorin velkaantuminen pysähtyy ja työllisyysastekin voi nousta ensi vuonna 72 prosenttiin. Oppositio ei oikein voi arvostella hallitusta asiasta, mutta se voi vakuuuttaa, että samaan tulokseen olisi voinut päästä paljon pienemminkin kärsimyksin. SDP:n ja SAK:n viritämän aktiivimallikapinan paras puhti on poissa odotettua paremman työllisyyskehityksen vuoksi.

Pettävä onnen tae

Siitä toki kaikki voivatkin iloita, että pitkään työttömyydestä ja toimeentulovaikeuksista kärsineet ihmiset alkavat kasvun myötä löytää jälleen töitä itselleen. Tai että valtionhallinnon piirissä uusien leikkauskohteiden etsimisen tarve helpottaa hetkeksi.

Silti en voi olla ihmettelemättä, kuinka yksisilmäisesti edelleen tuijotamme tilastoviranomaisten säännöllisin väliajoin julkaisemia bruttokansantuotteen kasvulukuja. Uskomme korkean kasvuprosentin ratkaisevan lähes automaattisesti kaikki ongelmamme, kun taas kasvun tökkiessä pelkäämme ongelmien kaatuvan päälle kiihtyvällä vauhdilla.

Vallitsevasta ajattelusta poiketen rohkenen väittää meidän elävän juuri nyt yksisilmäisen kasvuajattelun ehkä viimeiseksi jäävää kukoistusvaihetta. Tuo ajattelu ja siihen pohjautuva yhteiskuntapolitiikka ovat matkalla kohti vakavaa kriisiä, jonka jälkeen nyky-yhteiskuntien kehitystä viedään todennäköisesti eteenpäin aivan toisenlaisella logiikalla.

Työkalusta isännäksi

Bruttokansantuotteesta ja sen kasvuprosentista on tullut kiistatta nyky-yhteiskuntien tärkein ja seuratuin suure. Eri yhteiskunnat kilpailevat ankarasti keskenään nopeimman kasvajan asemasta. Henkeä kohti laskettua bruttokansantuotetta käytetään yhteiskunnan yleistä kehittyneisyyttä kuvaavana mittarina, ja valtiot perustavat tulevaisuuden suunnitelmansa kohdeajanjaksoa koskevien bkt-kasvuennusteiden varaan.

Mittaria käytettäessä unohtuu helposti, milloin ja mitä tarkoitusta varten se varsinaisesti alkujaan laadittiin. Sen historia alkoi satakunta vuotta sitten, jolloin yhdysvaltalainen Simon Kuznets alkoi kehittää ensimmäistä systemaattista kansantalouden tilinpidon järjestelmää. Hieman myöhemmin Yhdysvalloissa ja Britanniassa alettiin pohtia kansantalouden eri toimintojen volyymin mittaamisen menetelmiä etenkin varusteluteollisuuden tarpeita ajatellen, ja tuon työn keskeisimmäksi tuotokseksi muodostuivat edelleen käytössä olevat bkt-mittarit.

Varsinainen bkt-ajattelun kulta-aika koitti toisen maailmansodan jälkeisenä aikana, jolloin teollistuneiden maiden talouspoliittinen yhteistoimintajärjestö OECD ryhtyi kehittelemään kasvuhakuisen talous- ja yhteiskuntapolitiikan periaatteita. Tuolloin nimenomaan bruttokansantuotteen vuotuinen kasvuprosentti omaksuttiin mittariksi, jolla eri kansantalouksien suorituskykyä ja niiden kulloistakin suhdannevaihetta saatettiin vertailla keskenään. Sama kasvuideologia omaksuttiin hieman myöhemmin varsin hyvin tuloksin Aasian niinkututsutuissa tiikeritalouksissa. Kiinassa kulloinkin tavoitteeksi asetettu bkt-kasvuprosentti on toiminut vuosikymmenet imperatiivina, jolle kaikki muu yhteiskuntapolitiikka on alistettu. Nykyisin hieman Kiinaa korkeampi bkt-kasvuprosentti on noussut yhdeksi Intian tärkeimmistä kansallisen ylpeyden aiheista.

Bruttokansantuotteen käsite määrittelee taloudellisesti arvokkaiksi vain sellaiset toiminnot, joille voidaan määrittää markkinoilla jonkinlainen vaihtoarvo. Lisäksi sen mittauskäytännöt on luotu yhteiskunnassa, joka suuntautui ennen kaikkea yhdenmukaisten aineellisten hyödykkeiden ja palvelujen mahdollisimman tehokkaaseen tuottamiseen.

Ongelmaksi muodostuu tällöin muun muassa se, että monet yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta oleelliset markkinoiden ulkopuoliset toiminnot – kuten kotityö - jäävät kokonaan huomiotta. Bkt-mittaukset jättävät myös huomiotta sen, miten taloudelliset toiminnot ehdyttävät luonnonvaroja ja kuormittavat ympäristöä. Samaan aikaan bruttokansantuotetta kasvattavat sekä monet ihmisten hyvinvoinnin kannalta ilmiselvästi haitalliset toiminnot että niiden aiheuttamien vaurioiden korjaamisen edellyttämät aktiviteetit.

Maailma on muuttunut

Nyky-yhteiskunnat ovat muuttuneet paljon niistä ajoista, jolloin bkt-mittarit kehitettiin. Teknologinen kehitys muuttaa esimerkiksi nopeasti monien tuotteiden laadullisia ominaisuuksia. Tämä asettaa ison haasteen tilastoviranomaisille: jos esimerkiksi vuonna A tuotetaan X määrä matkapuhelimia ja vuonna B valmistuu Y määrä samoja mutta ominaisuuksiltaan paljon kehittyneempiä älylaitteita, paljonko niiden kontribuutio bruttokansantuotteeseen on muuttunut noiden ajanjaksojen välillä? Muun muassa tällaiset muutokset tuovat päältä katsoen objektiivisilta ja tarkoilta näyttäviin bkt-lukuihin paljon tulkinnanvaraisia elementtejä.

Toinen oleellinen muutos on se, että ihmiskunnan taloudellisten toimintojen laajennuttua planeetaltamme löytyvien luonnonvarojen ja ekosysteemien sopeutumiskyvyn rajallisuus ovat nousseet myös suhteellisen lyhyellä aikavälillä oleellisesti tulevia toimintamahdollisuuksia rajoittaviksi tekijöiksi. Luonnon kestämätön hyväksikäyttö ei kuitenkaan näy kustannuksena bkt-laskelmissa siten kuin jo alkeellisinkin rationaalinen taloudenpito edellyttäisi.

Alustatalouden kehittyminen tarjoaa ihmisille paljon uusia mahdollisuuksia aktiiviseen osallistumiseen ja tarpeidensa tyydyttämiseen paljon perinteistä vaihdantataloutta halvemmalla tai kokonaan ilman bkt:n osaksi kirjautuvia rahaliikkeitä. Elintason kasvaessa monet ihmiset arvostavat lisäksi vapaa-aikaa ja sen tarjoamia mahdollisuuksia omaehtoiseen toimintaan – kuten lähiruoan tuottamiseen tai lähimmäisten hoivaamiseen – enemmän kuin rajattoman työnteon tuomia lisäansioita ja niiden avaamia kulutusmahdollisuuksia.

Tällaiset kulttuuriset muutokset ovat myrkkyä perinteisen bkt-ajattelun näkökulmasta. Bkt-maailmassa talous kehittyy parhaiten silloin, kun ihmiset käyttävät kaiken energiansa mahdollisimman korkeasti palkattuun ansiotyöhön sekä maksimoivat kulutuksensa kasvavista veloista, luonnon asettamista rajoista sekä itselle ja toisille aiheutetuista haitoista välittämättä.

Miten uusin kasvu on saatu aikaan?

Maailmantalouden tämänhetkisen kasvun taustalla ovat vuosikymmenen takaisen finanssijärjestelmän romahduksen jälkeen käyttöön otetut poikkeukselliset elvytystoimet. Julkista velanottoa lisättiin rajusti, korot laskettiin nollatasolle ja keskeiset rahoituslaitokset pelastettiin niin, etteivät tuhot päässeet leviämään laajemmalle.

Nämä toimet estivät maailmanlaajuisen laman puhkeamisen, mutta kasvu pysyi pitkään heiveröisenä. Siksi rahapolitiikkaa ei ole vieläkään uskallettu palauttaa normaaleihin uomiin, vaan keskuspankit jatkavat velkakirjaostojaan ja korot ovat epänormaalin alhaisella tasolla. Kiinassa velan annetaan kasvaa sen verran, että bkt-kasvu yltää ainakin laskennallisesti kommunistisen puolueen päättämälle tavoitetasolle. Yhdysvalloissa on raivattu ympäristösäädöksiä pois tieltä häiritsemästä kasvua, ja maan hallitus piristää kasvua kasvattamalla liittovaltion vajeita sekä alentamalla suuryhtiöiden ja rikkaiden verotusta suhdannepoliittisesti täysin järjettömänä ajankohtana. Kotitalouksia rohkaistaan lisäämään kulutusta ja ottamaan velkaa niin, että talouden kasvu ja työpaikkojen määrän lisääntyminen pysyvät vahvoina ainakin seuraaviin vaaleihin saakka.

Kohti kriisiä

Nykyisen bkt-vetoisen kasvun perusongelmana on sen pohjan totaalinen kestämättömyys. Meidän laajentuvat taloudelliset toimintomme kuormittavat luontoa ja kuluttavat uusiutumattomia resursseja vuosi vuodelta pahemmin tavalla, joka vie väistämättä kohti alati pahenevia resurssipulia ja yhä tuhoisemmiksi muodostuvia ekokatastrofeja. Taloudellisesta näkökulmasta katsottuna velkaantuminen ei voi jatkua loputtomiin, ja kasvun äärimmäisen epäsosiaalinen luonne ajaa meidät kohti syveneviä yhteiskunnallisia jännitteitä ja konflikteja. Hyvinvoinnin kasvun sijasta entistä useampi voi pahoin tai menettää terveytensä lisääntyvien suorituspaineiden puristuksessa, eikä kulutusmahdollisuuksien kasvu riitä kompensoimaan menetyksiä.

Tien päässä on vallitsevan kehitysmallin ajautuminen kriisiin, eikä sen puhkeamista tarvitse odottaa enää kovinkaan pitkään. Hyvin mahdollisesti kohtaamme sen jo nykyisen noususuhdanteen päättyessä. Tämän jälkeen nyky-yhteiskuntien kehitysstrategiat joudutaan määrittelemään uudella tavalla, eikä bruttokansantuote tule enää olemaan nykyiseen tapaan kaiken politiikan keskiössä. Todennäköisesti se alennetaan asianmukaisesti päivitettynä yhdeksi talouden kehitystä kuvaavaksi mittariksi muiden joukossa.

Mikä vaihtoehdoksi?

Talouskasvusta ihmiskunta ei pääse eroon jatkossakaan, vaikka sitä kuinka yritettäisiin. Tämän varmistavat kehittyvissä maissa asuvat miljardit ihmiset, jotka eivät ole vielä päässeet juuri millään tavoin modernin elämän piiriin. Näiden ihmisten taloudellinen aktivoituminen tulee vuorenvarmasti kasvattamaan maailman kokonaistuotantoa ainakin vuosisatamme loppuun saakka, ellei sivilisaatiomme tuhoudu sitä ennen esimerkiksi sotien tai ekokatastrofien seurauksena.

Bkt:n kasvattaminen ei tule kuitenkaan olemaan enää päämäärä sinänsä, vaan päätavoitteeksi nousee ihmisten oleellisista tarpeista huolehtiminen sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla samalla kun ihmiskunnan taloudelliset toiminnot pyritään saattamaan edes jollakin tavoin tasapainoon luonnollisten perustojensa kanssa. Kaikille pyritään tarjoamaan mahdollisuus täysipainoiseen yhteiskunnalliseen osallistumiseen, mutta sen ei välttämättä tarvitse tapahtua enää yksinomaan markkinavälitteisen ansiotyön välityksellä. Myös toisten avusta riippuvaisten hoivasta ja turvallisuudesta pyritään kantamaan huolta, ja kaikkien keskeisten tavoitteiden toteutumista seurataan tarkoituksiin parhaiten soveltuvien mittareiden avulla.

Pysymmekö tahdissa mukana?

Siitä en ole lainkaan varma, kuinka hyvin me suomalaiset olemme onnistuneet tunnistamaan ajan merkit ja ryhtyneet uudistamaan toimintojamme näiden mukaisesti. Viime aikoina olemme itse asiassa alkaneet tuijottaa entistä putkinäköisemmin 72 prosentin työllisyysastetta ikään kuin se tarjoaisi automaattisesti tien onneen. Nyttemmin työministerimme on alkanut puhua siitä, että rimaa pitäisi vielä nostaa hieman nykyisestä. Tuollaisten puheiden sijasta horisontti pitäisi suunnata jo palkkatyökeskeisen yhteiskunnan rajojen tuolle puolen. Samalla on korkea aika vapautua menneestä maailmasta periytyneiden ajattelutapojen kahleista.  

]]>
2 http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251277-tilastoluku-palvonnan-kohteena#comments Kestävä kehitys Talouskasvu Thu, 22 Feb 2018 20:52:26 +0000 Antti Kasvio http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251277-tilastoluku-palvonnan-kohteena
Miksi Kiina toimii – katsaus menneisyyteen, nykyhetkeen ja tulevaisuuteen http://jorikostiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250979-miksi-kiina-toimii-katsaus-menneisyyteen-nykyhetkeen-ja-tulevaisuuteen <p>Kiinaa voi pitää siinä määrin onnistuneena yhteiskuntana, että siellä on verrattain korkea talouskasvu ja myöskin alhainen työttömyys. Mutta mihin tämä oikeastaan perustuu?</p><p>Katson näin, että ehkä merkittävin tekijä tälle on yksipuoluejärjestelmä. Kiinassa ei ole demokratian tilkkutäkkiä. Tämä on mahdollistanut sen, että tiettyä politiikkaa on pystytty ajamaan pitkäjänteisesti. Kiinassa hallitus ei ole vaihtunut joka 4. vuosi.</p><p>Toinen merkittävä tekijä ovat manufaktuurityöpaikat. Nämä ovat työpaikkoja, joihin ihminen voi hakeutua pääasiassa ilman mitään ammattitaitoa. Kunhan pää ja kädet toimivat, niin työn pitäisi sujua. Manufaktuurityö on muuttanut länsimaista mm. Kiinaan ja Kiinassa on ajoittain jopa nostettu työntekijöiden palkkoja, koska heitä on tarvittu lisää. Siinä missä länsimaissa maksetaan työttömyysturvaa, on Kiinassa henkilö työssä manufaktuurissa.</p><p>Kolmas tekijä on markkinatalous. Kiina avautui markkinataloudelle Deng Xiopingin aikana, kun Kiinaan perustettiin erityistalousalueita (Guanzou, Shenzen). Näiden avulla saatiin ensimmäiset länsimaiset tehtaat Kiinaan. Nykyään Kiinaa tuskin voi enää sanoa kommunistiseksi, ehkä samalla tapaa &ldquo;nimi-kommunistiseksi&rdquo;, kuin mitä länsimaita &ldquo;nimi-kristillisiksi&rdquo;.</p><p>Toisaalta on myös näin, että onnen täytyy joskus kääntyä. Kiinassa elettiin vaikeita aikoja 1940-1960. Kiinallekin on tullut siis aika, jolloin paremmat ajat ja päivät ovat koittaneet. Voisiko sanoa näin, että Kiinassa eletään jonkinlaista kommunismin jälkeistä aikaa, samaan tapaan kuin vaikkapa Itä-Euroopassa ja Baltian maissa(?).</p><p>Tulevaisuutta varjostaa kuitenkin ns. Kiinan velkakupla; se että kasvua on rahoitettu paljolti velaksi. Aika näyttää kuinka tuo ongelma ratkeaa Kiinassa ja miten se vaikuttaa maailmantalouteen.</p><p>Toivon kuitenkin kaikkea hyvää Kiinalle.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kiinaa voi pitää siinä määrin onnistuneena yhteiskuntana, että siellä on verrattain korkea talouskasvu ja myöskin alhainen työttömyys. Mutta mihin tämä oikeastaan perustuu?

Katson näin, että ehkä merkittävin tekijä tälle on yksipuoluejärjestelmä. Kiinassa ei ole demokratian tilkkutäkkiä. Tämä on mahdollistanut sen, että tiettyä politiikkaa on pystytty ajamaan pitkäjänteisesti. Kiinassa hallitus ei ole vaihtunut joka 4. vuosi.

Toinen merkittävä tekijä ovat manufaktuurityöpaikat. Nämä ovat työpaikkoja, joihin ihminen voi hakeutua pääasiassa ilman mitään ammattitaitoa. Kunhan pää ja kädet toimivat, niin työn pitäisi sujua. Manufaktuurityö on muuttanut länsimaista mm. Kiinaan ja Kiinassa on ajoittain jopa nostettu työntekijöiden palkkoja, koska heitä on tarvittu lisää. Siinä missä länsimaissa maksetaan työttömyysturvaa, on Kiinassa henkilö työssä manufaktuurissa.

Kolmas tekijä on markkinatalous. Kiina avautui markkinataloudelle Deng Xiopingin aikana, kun Kiinaan perustettiin erityistalousalueita (Guanzou, Shenzen). Näiden avulla saatiin ensimmäiset länsimaiset tehtaat Kiinaan. Nykyään Kiinaa tuskin voi enää sanoa kommunistiseksi, ehkä samalla tapaa “nimi-kommunistiseksi”, kuin mitä länsimaita “nimi-kristillisiksi”.

Toisaalta on myös näin, että onnen täytyy joskus kääntyä. Kiinassa elettiin vaikeita aikoja 1940-1960. Kiinallekin on tullut siis aika, jolloin paremmat ajat ja päivät ovat koittaneet. Voisiko sanoa näin, että Kiinassa eletään jonkinlaista kommunismin jälkeistä aikaa, samaan tapaan kuin vaikkapa Itä-Euroopassa ja Baltian maissa(?).

Tulevaisuutta varjostaa kuitenkin ns. Kiinan velkakupla; se että kasvua on rahoitettu paljolti velaksi. Aika näyttää kuinka tuo ongelma ratkeaa Kiinassa ja miten se vaikuttaa maailmantalouteen.

Toivon kuitenkin kaikkea hyvää Kiinalle.

]]>
42 http://jorikostiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250979-miksi-kiina-toimii-katsaus-menneisyyteen-nykyhetkeen-ja-tulevaisuuteen#comments Kiina Kommunismi Talouskasvu Työttömyysaste Velkakupla Thu, 15 Feb 2018 12:05:26 +0000 Jori Kostiainen http://jorikostiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250979-miksi-kiina-toimii-katsaus-menneisyyteen-nykyhetkeen-ja-tulevaisuuteen
Uhka Suomen kasvulle - T&K-panostukset laskeneet vuodesta 2009 lähtien http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248927-uhka-suomen-kasvulle-tk-panostukset-laskeneet-vuodesta-2009-lahtien <p>Valtion ja yritysten tuotekehitys- ja tutkimuspanostukset suhteessa bruttokansantuotteeseen ovat pienentyneet joka vuosi vuoden 2009 jälkeen. 2009 Suomessa T&amp;K-menojen osuus oli 3,75% ja 2016 enää 2,75%. Prosentuaalisesti lasku on 27% eli yli neljännes. Vuodelle 2017 ennustetaan edelleen pientä alenemaa ja osuus olisi 2,72% (Lähde: Tilastokeskus).&nbsp; Huippuvuoteen 2011 verrattuna yritysten T&amp;K-panostukset ovat laskeneet yli miljardin vuonna 2016.</p><p><strong>Lyhytnäköistä tulosten maksimointia tulevaisuuden kustannuksella</strong></p><p>Kun katsoo mitä maailmalla tapahtuu ja millä vauhdilla teknologiat etenevät, näen tämän todella huolestuttavana kehityssuuntana. Viime vuodet on nähty ennätysosinkoja ja yritysten kannatavuus on silloinkin ollut varsin hyvällä&nbsp; tasolla, mutta ne eivät uskalla kasvaa eikä siten panostaa tulevaisuuteen. On kuitenkin sanottu, että yrityksen suurin riski toteutuu mikäli se ei uskalla ottaa riskejä. Vaikuttaa pahasti siltä, että moni suomalainen yritys on tällä tavoin näivettämässä toimintaansa - ellei uusia ja edistyksellisiä tuotteita sekä palveluja synny, joudutaan väistämättä hintakilpailuun, joka tuskin on vahvimpia aluieitamme vaikka matalapalkka-aloja pyritäänkin joillakin tahoilla kovasti edistämään.</p><p>Useissa yhteyksissä on todettu Suomen olevan kvartaalitalouden mallioppimaa, jossa on vietyt äärimmilleen kvartaalikannattavuuden tuijottaminen ja osinkojen maksimointi. Samalla unohdetaan pitkän aikavälin arvonnousu ja toimitaan huomattavan lyhytnäköisesti.</p><p><strong>Vähenevä tuotekehitys ja investointipelko näivettävät kasvun</strong></p><p>Tuotekehitystoiminnan ja innovaatioiden ollaan usein julistettu olevan maamme vahvuus kansainvälisillä markkinoilla - nyt olemme kuitenkin rapauttamassa tätä vahvuuttamme. Vaikka samalla puhutaan markkinoinnin ja myynnin tärkeydestä, niin meidän pitäisi jatkossakin panostaa vahvuuteemme, emme hetkessä pysty hyppäämään vaikkapa Ruotsin tasolle brändeissä ja markkinoinnissa. Voimme parantaa näitä alueita ja samalla luoda vahvuuksillamme uusia teknologisesti edistyneitä palveluita. Nyt tarvitaan rohkeutta luoda uutta ja panostaa uusiin tuotteisiin ja ominaisuuksiin. Samoja tuotteita ja palveluja loputtomiin kaupallisesti paketoimalla voidaan jonkin aikaa tehdä hyvää tulosta, mutta se ei ole kestävä tie &ndash; ainakaan kohti pitkän aikavälin kasvua.</p><p>Tilastokeskus kertoo seuraavaa:</p><p>&quot;<em>Tutkimus- ja tuotekehitystehtävissä työskenteli vuonna 2016 kaikkiaan 72 400 henkilöä, joista yrityksissä runsas puolet. T&amp;k-henkilöstön määrä väheni edellisvuodesta 3 700 henkilöä eli viisi prosenttia. Yrityksissä vähennys oli lähes 2 500 t&amp;k-henkilöä. Sekä julkisella sektorilla, että korkeakouluissa laskua oli 600 henkilöä.</em>&quot;</p><p>Tutkimushenkilöstön ja tutkimustyövuosien määrä laski 2016 viidettä vuotta peräkkäin. Käytännössä koko 2010-luvun ovat yritykset vähentäneet panostuksiaan tuotekehitykseen ja valitettavasti tämän trendin tulokset näkyvät jo ja ennustan seurausten pahenevan 2020-luvulla ellei kurssia saada käännettyä. Tuotekehitys on samalla investointi tulevaisuuteen ja panostukset tai niiden puute näkyvät viiveellä.</p><p><strong>Onko hallituksen usko biotalouteen ja cleantechiin suhteettoman suuri?</strong></p><p>Tilastossa näkyy toistaiseksi yllättävän vähän TEKES:in määrärahojen leikkaukset. Kenties yhtenä selittävänä tekijänä on hallituksen kärkihankkeiden kautta rahoitettu toiminta. Tähän itselläni liittyy huoli siitä, että poliittisen ohjauksen muodossa jaetaan rahaa sopiville tahoille eikä riittävän objektiivisesti eri alueille. On selvää, että pienen maan on tehtävä valintoja, mutta toivottavsti tässä riskit eivät realisoidu.</p><p><a href="http://vnk.fi/documents/10616/4610410/Toimintasuunnitelma+H_5_2017+280417.pdf" target="_blank">Hallituksen kärkihankkeiden puoliväliraportissa todetaan seuraavaa:</a></p><p>&quot;<em>Hallitusohjelman mukaan Suomi tavoittelee bio- ja kiertotalouden sekä cleantechin edelläkävijyyttä. Alojen kasvu ei kuitenkaan ole ollut odotettua eivätkä kärkihankerahoituksella tähän asti tuetut uudet kokeilut ole skaalautuneet vielä vientituotteiksi. Markkinoita avaavien innovatiivisten ja kestävien julkisten hankintojen strategista johtamista, riskienhallintaa ja osaamista on parannettava. Kestävät julkiset hankinnat ja hankintojen neuvontapalvelut edesauttaisivat myös hallituksen vähähiilisyystavoitteiden saavuttamista.</em>&quot;</p><p>On ilman muuta huomioitava, että kahden vuoden aikajänne on vielä varsin lyhyt, mutta suhteessa merkittäviin panostuksiin tämä herättää huolta. On muistettava, että näihin investoidut rahat ovat ainakin osittain poissa muiden teknologia-alueiden kehityksestä.</p><p>Tuo jälkimmäinen osuus herättää myös huolta, sillä itse tulkitsen niin, että yhtenä tukimuotona lähdettäisiin aiemman lisäksi julkisten hankintojen kautta tukemaan näitä aloja. Näin itse tulkitsen tuota markkinoiden avaamista julkisilla hankinnoilla. Tällöin lisättäisiin edelleen julkisilla rahoilla biotalouden ja cleantechin tukemista.</p><p><strong>Riittääkö kopiointi ja muiden tutkimuksen hyödyntäminen</strong></p><p>Best practisestä tai parhaasta käytännöstä on tullut monessa suomalaisyrityksessä lähes uskonto ja luotetaan muualta kopioitaviin itselle sovitettuihin ratkaisuihin. Varsinaista edelläkävijyyttä näillä ei kuitenkaan saavuteta. Alf Rehn on joskus osuvasti todennut <em>&quot;Best Practices</em> = <em>Shit That Used To Work</em>&quot;.</p><p>Jotakin samaa on toukokuussa Lintilän esittelemässä Suomen tekoälyohjelmassa, jossa tavoitteeksi on asetettu, että Suomi on maailman johtavia tekoälyn hyödyntäjiä tulevaisuudessa. Itse suhtauden epäillen siihen, että emme itse juurikaan panosta suoraan tekoälyn kehittämiseen emmekä istu niissä pöydissä, mutta olisimme sitten parhaita tämän teknologian hyödyntäjiä ja soveltajia. Monet yritykset Suomessa ovat epäonnistuneet tämän kaltaisella strategialla - esimerkiksi teleyhtiöille kävi Suomessa näin niiden merkittävästi vähennettyä omaa tuotekehitystä ja uskoessa muualta tuotuihin monistettuihin ratkaisuihin.</p><p>Oman haasteensa tuo se, että markkinaa hallitsevat ne keillä on eniten dataa ja nämä ovat tällä hetkellä alustatalouden yrityksiä, joista <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9896976">Yle kertoi seuraavaa</a>:</p><p>&quot;<em>Tammikuussa 2016 julkaistussa alustatatalouden ensimmäisessä katsauksessa listattiin 176 alan yritystä, joiden arvo on vähintään miljardi dollaria eli noin 850 miljoonaa euroa. Suomalaisyrityksiä listalla ei ole yhtään</em>.&quot;</p><p>En haluaisi olla liian pessimistinen tämän suhteen, mutta helppoa näillä panostuksilla ja keinoilla ei tule olemaan mikäli nykyinen trendi jatkuu. Esimerkiksi OECD on arvostellut Suomea erityisesti T&amp;K-alueen leikkauksista ja vain pieni osa niistä on palautettu. Yhdessä koulutusjärjestelmän leikkausten kanssa näen tässä vakavia uhkia 2020-luvun osaamisen ja kilpailukykymme kohdalla.</p><p>Nyt olisi aika ottaa riskejä ja osoittaa rohkeutta panostamalla tuotekehitykseen ja innovaatioihin. Ilman uskoa ja panostuksia tulevaisuuteen olemme jatkuvalla näivettymisen tiellä. Teknologiaosaaminen on ollut vahvuutemme ja sen tulisi olla sitä jatkossakin.</p><p>&nbsp;</p><p>Lisää tilastoja ja katsauksia löytyy <a href="https://www.stat.fi/til/tkke/2016/tkke_2016_2017-10-26_tie_001_fi.html">Tilastokeskuksen tutkimus- ja kehittämistoiminnan osiosta</a>.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Valtion ja yritysten tuotekehitys- ja tutkimuspanostukset suhteessa bruttokansantuotteeseen ovat pienentyneet joka vuosi vuoden 2009 jälkeen. 2009 Suomessa T&K-menojen osuus oli 3,75% ja 2016 enää 2,75%. Prosentuaalisesti lasku on 27% eli yli neljännes. Vuodelle 2017 ennustetaan edelleen pientä alenemaa ja osuus olisi 2,72% (Lähde: Tilastokeskus).  Huippuvuoteen 2011 verrattuna yritysten T&K-panostukset ovat laskeneet yli miljardin vuonna 2016.

Lyhytnäköistä tulosten maksimointia tulevaisuuden kustannuksella

Kun katsoo mitä maailmalla tapahtuu ja millä vauhdilla teknologiat etenevät, näen tämän todella huolestuttavana kehityssuuntana. Viime vuodet on nähty ennätysosinkoja ja yritysten kannatavuus on silloinkin ollut varsin hyvällä  tasolla, mutta ne eivät uskalla kasvaa eikä siten panostaa tulevaisuuteen. On kuitenkin sanottu, että yrityksen suurin riski toteutuu mikäli se ei uskalla ottaa riskejä. Vaikuttaa pahasti siltä, että moni suomalainen yritys on tällä tavoin näivettämässä toimintaansa - ellei uusia ja edistyksellisiä tuotteita sekä palveluja synny, joudutaan väistämättä hintakilpailuun, joka tuskin on vahvimpia aluieitamme vaikka matalapalkka-aloja pyritäänkin joillakin tahoilla kovasti edistämään.

Useissa yhteyksissä on todettu Suomen olevan kvartaalitalouden mallioppimaa, jossa on vietyt äärimmilleen kvartaalikannattavuuden tuijottaminen ja osinkojen maksimointi. Samalla unohdetaan pitkän aikavälin arvonnousu ja toimitaan huomattavan lyhytnäköisesti.

Vähenevä tuotekehitys ja investointipelko näivettävät kasvun

Tuotekehitystoiminnan ja innovaatioiden ollaan usein julistettu olevan maamme vahvuus kansainvälisillä markkinoilla - nyt olemme kuitenkin rapauttamassa tätä vahvuuttamme. Vaikka samalla puhutaan markkinoinnin ja myynnin tärkeydestä, niin meidän pitäisi jatkossakin panostaa vahvuuteemme, emme hetkessä pysty hyppäämään vaikkapa Ruotsin tasolle brändeissä ja markkinoinnissa. Voimme parantaa näitä alueita ja samalla luoda vahvuuksillamme uusia teknologisesti edistyneitä palveluita. Nyt tarvitaan rohkeutta luoda uutta ja panostaa uusiin tuotteisiin ja ominaisuuksiin. Samoja tuotteita ja palveluja loputtomiin kaupallisesti paketoimalla voidaan jonkin aikaa tehdä hyvää tulosta, mutta se ei ole kestävä tie – ainakaan kohti pitkän aikavälin kasvua.

Tilastokeskus kertoo seuraavaa:

"Tutkimus- ja tuotekehitystehtävissä työskenteli vuonna 2016 kaikkiaan 72 400 henkilöä, joista yrityksissä runsas puolet. T&k-henkilöstön määrä väheni edellisvuodesta 3 700 henkilöä eli viisi prosenttia. Yrityksissä vähennys oli lähes 2 500 t&k-henkilöä. Sekä julkisella sektorilla, että korkeakouluissa laskua oli 600 henkilöä."

Tutkimushenkilöstön ja tutkimustyövuosien määrä laski 2016 viidettä vuotta peräkkäin. Käytännössä koko 2010-luvun ovat yritykset vähentäneet panostuksiaan tuotekehitykseen ja valitettavasti tämän trendin tulokset näkyvät jo ja ennustan seurausten pahenevan 2020-luvulla ellei kurssia saada käännettyä. Tuotekehitys on samalla investointi tulevaisuuteen ja panostukset tai niiden puute näkyvät viiveellä.

Onko hallituksen usko biotalouteen ja cleantechiin suhteettoman suuri?

Tilastossa näkyy toistaiseksi yllättävän vähän TEKES:in määrärahojen leikkaukset. Kenties yhtenä selittävänä tekijänä on hallituksen kärkihankkeiden kautta rahoitettu toiminta. Tähän itselläni liittyy huoli siitä, että poliittisen ohjauksen muodossa jaetaan rahaa sopiville tahoille eikä riittävän objektiivisesti eri alueille. On selvää, että pienen maan on tehtävä valintoja, mutta toivottavsti tässä riskit eivät realisoidu.

Hallituksen kärkihankkeiden puoliväliraportissa todetaan seuraavaa:

"Hallitusohjelman mukaan Suomi tavoittelee bio- ja kiertotalouden sekä cleantechin edelläkävijyyttä. Alojen kasvu ei kuitenkaan ole ollut odotettua eivätkä kärkihankerahoituksella tähän asti tuetut uudet kokeilut ole skaalautuneet vielä vientituotteiksi. Markkinoita avaavien innovatiivisten ja kestävien julkisten hankintojen strategista johtamista, riskienhallintaa ja osaamista on parannettava. Kestävät julkiset hankinnat ja hankintojen neuvontapalvelut edesauttaisivat myös hallituksen vähähiilisyystavoitteiden saavuttamista."

On ilman muuta huomioitava, että kahden vuoden aikajänne on vielä varsin lyhyt, mutta suhteessa merkittäviin panostuksiin tämä herättää huolta. On muistettava, että näihin investoidut rahat ovat ainakin osittain poissa muiden teknologia-alueiden kehityksestä.

Tuo jälkimmäinen osuus herättää myös huolta, sillä itse tulkitsen niin, että yhtenä tukimuotona lähdettäisiin aiemman lisäksi julkisten hankintojen kautta tukemaan näitä aloja. Näin itse tulkitsen tuota markkinoiden avaamista julkisilla hankinnoilla. Tällöin lisättäisiin edelleen julkisilla rahoilla biotalouden ja cleantechin tukemista.

Riittääkö kopiointi ja muiden tutkimuksen hyödyntäminen

Best practisestä tai parhaasta käytännöstä on tullut monessa suomalaisyrityksessä lähes uskonto ja luotetaan muualta kopioitaviin itselle sovitettuihin ratkaisuihin. Varsinaista edelläkävijyyttä näillä ei kuitenkaan saavuteta. Alf Rehn on joskus osuvasti todennut "Best Practices = Shit That Used To Work".

Jotakin samaa on toukokuussa Lintilän esittelemässä Suomen tekoälyohjelmassa, jossa tavoitteeksi on asetettu, että Suomi on maailman johtavia tekoälyn hyödyntäjiä tulevaisuudessa. Itse suhtauden epäillen siihen, että emme itse juurikaan panosta suoraan tekoälyn kehittämiseen emmekä istu niissä pöydissä, mutta olisimme sitten parhaita tämän teknologian hyödyntäjiä ja soveltajia. Monet yritykset Suomessa ovat epäonnistuneet tämän kaltaisella strategialla - esimerkiksi teleyhtiöille kävi Suomessa näin niiden merkittävästi vähennettyä omaa tuotekehitystä ja uskoessa muualta tuotuihin monistettuihin ratkaisuihin.

Oman haasteensa tuo se, että markkinaa hallitsevat ne keillä on eniten dataa ja nämä ovat tällä hetkellä alustatalouden yrityksiä, joista Yle kertoi seuraavaa:

"Tammikuussa 2016 julkaistussa alustatatalouden ensimmäisessä katsauksessa listattiin 176 alan yritystä, joiden arvo on vähintään miljardi dollaria eli noin 850 miljoonaa euroa. Suomalaisyrityksiä listalla ei ole yhtään."

En haluaisi olla liian pessimistinen tämän suhteen, mutta helppoa näillä panostuksilla ja keinoilla ei tule olemaan mikäli nykyinen trendi jatkuu. Esimerkiksi OECD on arvostellut Suomea erityisesti T&K-alueen leikkauksista ja vain pieni osa niistä on palautettu. Yhdessä koulutusjärjestelmän leikkausten kanssa näen tässä vakavia uhkia 2020-luvun osaamisen ja kilpailukykymme kohdalla.

Nyt olisi aika ottaa riskejä ja osoittaa rohkeutta panostamalla tuotekehitykseen ja innovaatioihin. Ilman uskoa ja panostuksia tulevaisuuteen olemme jatkuvalla näivettymisen tiellä. Teknologiaosaaminen on ollut vahvuutemme ja sen tulisi olla sitä jatkossakin.

 

Lisää tilastoja ja katsauksia löytyy Tilastokeskuksen tutkimus- ja kehittämistoiminnan osiosta.

]]>
16 http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248927-uhka-suomen-kasvulle-tk-panostukset-laskeneet-vuodesta-2009-lahtien#comments Edelläkävijä Hintakilpailu Riskienhallinta Talouskasvu Tuotekehitys Wed, 10 Jan 2018 14:02:34 +0000 Niko Kaistakorpi http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248927-uhka-suomen-kasvulle-tk-panostukset-laskeneet-vuodesta-2009-lahtien
Ruotsi – rakenteet kunnossa ja talous porskuttaa http://mikkosavelius.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248913-ruotsi-rakenteet-kunnossa-ja-talous-porskuttaa <p>Ne teki sen taas. Nimittäin Ruotsin valtionvelkakonttori <a href="https://www.riksgalden.se/sv/For-investerare/Aktuellt/Nyheter-och-pressmeddelanden/Pressmeddelande/2018/stort-budgetoverskott-2017/#">ilmoitti</a> (9.1.2018) veroylijäämän nousevan peräti 61 miljardia kruunua (6,2 miljardia euroa) ylijäämäiseksi&nbsp; Vertailun vuoksi Suomi ottaa <a href="https://www.aamulehti.fi/uutiset/olet-velkaisempi-kuin-koskaan-ennen-hyva-uutinen-kuitenkin-on-etta-valtion-velkaantuneisuus-hidastuu-200366112/">uutta velkaa</a> ensi vuonna noin 3 miljardia euroa. Ruotsin valtionvelka suhteessa BKT:hen laskee 30 prosenttiin, kun Suomessa noustaan yli 60 prosentin.</p><p>Miksi Ruotsin taloudella menee paremmin? Tässä muutamia syitä.</p><ol><li>​Työllisyysaste (81 prosenttia) on <a href="http://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php/Employment_statistics/fi">huomattavasti korkeampi </a>kuin Suomessa (70 prosenttia). Työmarkkinoilla on enemmän paikallista sopimista ja joustoa, vähemmän lakkoja sekä paremmat kannusteet.</li><li>Työn verotus, <a href="https://www.veronmaksajat.fi/luvut/Laskelmat/Palkansaajan-tuloveroprosentit-eraissa-OECD-maissa/">erityisesti keskituloisilla</a>, on alhaisempaa. Ero voi olla jopa viiden prosenttiyksikön luokkaa.&nbsp;</li><li>Maahanmuutto on vapaampaa ja maahanmuuttajien <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/215327-ruotsin-maahanmuuttajien-tyollisyysaste-korkeampi-kuin-suomen-koko-vaeston-pitaisi-jo">työllisyysaste on kohtalaisen hyvä</a>. Huomioitava on, että maassa on vapautettu työperäinen maahanmuutto. Maahanmuuton ansiosta myös väestörakenne on terveemmällä pohjalla.</li><li>Ruotsissa asutaan <a href="https://ek.fi/ajankohtaista/2016/11/09/viikon-kysymys-miten-suomen-ja-ruotsin-yhdyskuntarakenne-poikkeaa-toisistaan/">enemmän tiiviissä kaupungeissa</a>, missä taloudellinen tuottavuus on haja-asutusta parempaa.&nbsp;</li></ol> Ne teki sen taas. Nimittäin Ruotsin valtionvelkakonttori ilmoitti (9.1.2018) veroylijäämän nousevan peräti 61 miljardia kruunua (6,2 miljardia euroa) ylijäämäiseksi  Vertailun vuoksi Suomi ottaa uutta velkaa ensi vuonna noin 3 miljardia euroa. Ruotsin valtionvelka suhteessa BKT:hen laskee 30 prosenttiin, kun Suomessa noustaan yli 60 prosentin.

Miksi Ruotsin taloudella menee paremmin? Tässä muutamia syitä.

  1. ​Työllisyysaste (81 prosenttia) on huomattavasti korkeampi kuin Suomessa (70 prosenttia). Työmarkkinoilla on enemmän paikallista sopimista ja joustoa, vähemmän lakkoja sekä paremmat kannusteet.
  2. Työn verotus, erityisesti keskituloisilla, on alhaisempaa. Ero voi olla jopa viiden prosenttiyksikön luokkaa. 
  3. Maahanmuutto on vapaampaa ja maahanmuuttajien työllisyysaste on kohtalaisen hyvä. Huomioitava on, että maassa on vapautettu työperäinen maahanmuutto. Maahanmuuton ansiosta myös väestörakenne on terveemmällä pohjalla.
  4. Ruotsissa asutaan enemmän tiiviissä kaupungeissa, missä taloudellinen tuottavuus on haja-asutusta parempaa. 
]]>
142 http://mikkosavelius.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248913-ruotsi-rakenteet-kunnossa-ja-talous-porskuttaa#comments Ulkomaat Maahanmuutto Ruotsi Talouskasvu Verotus Wed, 10 Jan 2018 08:13:14 +0000 Mikko Savelius http://mikkosavelius.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248913-ruotsi-rakenteet-kunnossa-ja-talous-porskuttaa
Vaihtoehto on punavihreä konkurssi http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248592-vaihtoehto-on-punavihrea-konkurssi <p>Suomen talous kasvaa, vienti vetää ja työllisyys paranee. Hallituksen linja tuottaa tulosta, mikä aiheuttaa hämmennystä vasemmisto-oppositiossa. SDP:n piiriväki luottaa MTV:n kyselytutkimuksessa enemmän&nbsp;<strong>Antti Lindtmaniin</strong>&nbsp;kuin&nbsp;<strong>Antti Rinteeseen</strong>.<br /><br />Ainakin yksi asia yhdistää demareita ja kaikkia suomalaisia: Rinne ei kerää luottamusta pääministeriksi vaikka tarjoilisi ruusuja ja suklaata Hakaniemen torilla joka päivä.<br /><br />Demariväki haikailee hallitukseen vasemmistoliiton ja vihreiden kanssa.&nbsp;<br /><br />Kuten ulkoministeri&nbsp;<strong>Timo Soini</strong>&nbsp;plokissaan <a href="http://timosoini.fi/2018/01/punavihrea-konkurssi/">kirjoittaa</a>, punavihreät ovat luvanneet perua koulutusleikkaukset ja aktiivimallin, purkaa kaikki indeksijäädytykset, ryöstää Sitran kassan, palauttaa lomarahat, hoitaa hoitajamitoituksen, lisätä ilmastorahoitusta, perua autoverokevennykset, korjata aluepolitiikan, aktivoida Eurooppa-politiikan ja sulkea Nato-oven. Kaikki tämä ja vielä enemmän vähentäen samalla valtion velkaantumista.<br /><br />Viherkolmikko laskettelee luikuria talvisäillä. Saamattomat sanovat saavansa peruttua kaiķen vastustamansa. Rinteen, <strong>Anderssonin</strong> ja <strong>Aallon</strong> vaihtoehto on punavihreä konkurssi. Ei kiitos, vaikka käärittäisiin kuinka kauniisiin puheisiin.<br /><br />Demarit ovat vailla uskottavaa johtajaa, vihreiden johtajaa ei ole näkynyt ja vasemmistoliittoa johtaa jonkin sortin sosialisti.&nbsp;Sininen tulevaisuus uskoo suomalaisten ymmärtävän, että viherkolmikon ei pidä antaa tärvellä Suomen toista vuosisataa.</p> <p>Yksi hallituksen lukuisista merkittävistä uudistuksista on alkoholilaki. Demareista vain viisaaksi tuntemani&nbsp;<strong>Ville Skinnari </strong>luotti ihmiseen - kaikki muut demarit äänestivät 5,5 prosenttiyksikön tilavuusrajaa vastaan. Vasemmistoliittolaisista ja vihreistä suurin osa ei halunnut vahvempia oluita kauppoihin. Sellaista vapaamielisyyttä. Sosialistit uskovat ihmisten holhoukseen.</p> <p>Hallituksen ja sinisten kovan työn ansiosta alkoholilaki uudistetaan 5,5 rajalla eduskunnan äänin 98-94. Saimme viime hetkillä vakuutettua riittävästi kansanedustajia lakiuudistuksen taakse. Tältä näyttää poliittinen työvoitto.</p> <p>Julkinen keskustelu on kilpistynyt tilavuusprosenttiin, mutta alkoholilain uudistus sisältää paljon merkittävää sääntelyn keventämistä erityisesti ravintola-alalla. Kannattaa tutustua <a href="http://www.iltalehti.fi/politiikka/201712152200608300_pi.shtml">niihin kaikkiin</a>.&nbsp;</p> <p>Vastasin Ylen vaalikoneeseen vuonna 2015, että &quot;liiallisen holhoamisen on loputtava: A-olut ja viini ruokakauppoihin ja samalla vapautetaan alkoholin myyntiaikoja&quot;. Kaksi kolmesta tavoitteestani toteutuu tämän hallituksen toimesta. Kyllä siihen voi olla tyytyväinen niin kuluttaja kuin yrittäjäkin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen talous kasvaa, vienti vetää ja työllisyys paranee. Hallituksen linja tuottaa tulosta, mikä aiheuttaa hämmennystä vasemmisto-oppositiossa. SDP:n piiriväki luottaa MTV:n kyselytutkimuksessa enemmän Antti Lindtmaniin kuin Antti Rinteeseen.

Ainakin yksi asia yhdistää demareita ja kaikkia suomalaisia: Rinne ei kerää luottamusta pääministeriksi vaikka tarjoilisi ruusuja ja suklaata Hakaniemen torilla joka päivä.

Demariväki haikailee hallitukseen vasemmistoliiton ja vihreiden kanssa. 

Kuten ulkoministeri Timo Soini plokissaan kirjoittaa, punavihreät ovat luvanneet perua koulutusleikkaukset ja aktiivimallin, purkaa kaikki indeksijäädytykset, ryöstää Sitran kassan, palauttaa lomarahat, hoitaa hoitajamitoituksen, lisätä ilmastorahoitusta, perua autoverokevennykset, korjata aluepolitiikan, aktivoida Eurooppa-politiikan ja sulkea Nato-oven. Kaikki tämä ja vielä enemmän vähentäen samalla valtion velkaantumista.

Viherkolmikko laskettelee luikuria talvisäillä. Saamattomat sanovat saavansa peruttua kaiķen vastustamansa. Rinteen, Anderssonin ja Aallon vaihtoehto on punavihreä konkurssi. Ei kiitos, vaikka käärittäisiin kuinka kauniisiin puheisiin.

Demarit ovat vailla uskottavaa johtajaa, vihreiden johtajaa ei ole näkynyt ja vasemmistoliittoa johtaa jonkin sortin sosialisti. Sininen tulevaisuus uskoo suomalaisten ymmärtävän, että viherkolmikon ei pidä antaa tärvellä Suomen toista vuosisataa.

Yksi hallituksen lukuisista merkittävistä uudistuksista on alkoholilaki. Demareista vain viisaaksi tuntemani Ville Skinnari luotti ihmiseen - kaikki muut demarit äänestivät 5,5 prosenttiyksikön tilavuusrajaa vastaan. Vasemmistoliittolaisista ja vihreistä suurin osa ei halunnut vahvempia oluita kauppoihin. Sellaista vapaamielisyyttä. Sosialistit uskovat ihmisten holhoukseen.

Hallituksen ja sinisten kovan työn ansiosta alkoholilaki uudistetaan 5,5 rajalla eduskunnan äänin 98-94. Saimme viime hetkillä vakuutettua riittävästi kansanedustajia lakiuudistuksen taakse. Tältä näyttää poliittinen työvoitto.

Julkinen keskustelu on kilpistynyt tilavuusprosenttiin, mutta alkoholilain uudistus sisältää paljon merkittävää sääntelyn keventämistä erityisesti ravintola-alalla. Kannattaa tutustua niihin kaikkiin

Vastasin Ylen vaalikoneeseen vuonna 2015, että "liiallisen holhoamisen on loputtava: A-olut ja viini ruokakauppoihin ja samalla vapautetaan alkoholin myyntiaikoja". Kaksi kolmesta tavoitteestani toteutuu tämän hallituksen toimesta. Kyllä siihen voi olla tyytyväinen niin kuluttaja kuin yrittäjäkin.

]]>
0 Alkoholilaki Suomen talous ja työllisyys Talouskasvu Yrittäjyys Thu, 04 Jan 2018 08:39:19 +0000 Simon Elo http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248592-vaihtoehto-on-punavihrea-konkurssi
Yhdysvaltain talous vahvassa nousussa – miksi YLE vaikenee "Trump bumpista"? http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246999-yhdysvaltain-talous-vahvassa-nousussa-yle-vaikenee-trump-bumpista <p>Yhdysvaltain talous on presidentti <strong>Donald Trumpin</strong> virkakauden aikana kehittynyt erittäin myönteisesti. Tätä ei uskoisi, jos on ollut ainoastaan valtiomedian varassa. Trumpia koskeva talousuutisointikin on kaikessa kielteisyydessään ollut niin värittynyttä ja yksipuolista, että lähimmät yhtymäkohdat taitavat löytyä kuolemankulttien maailmanlopun ennusteista.</p><p>Kuitenkin jopa valtionvelka oli Trumpin virkakauden alusta <a href="http://thetruthdivision.com/2017/07/national-debt-19947304555212-49-inauguration-heres-today/">heinäkuun loppuun mennessä pudonnut </a>historiallisen paljon: 102 miljardia dollaria. Pudotusta pidettiin sekä absoluuttisesti että suhteellisesti merkittävänä. Sen arvioitiin olevan merkittävää myös koko valtiontalouden mittakaavassa. Myös Trump-kriittinen <a href="https://www.snopes.com/national-debt-trump/">faktantarkistus tunnusti</a> tosiasian. Tästäkin on Pasilanmäen &quot;kansanvalistusseura&quot; tainnut vaieta.</p><p>Onko uutisoitu siitä, miten pörssikurssit ovat Trumpin kaudella nousseet, <a href="https://www.hs.fi/paivanlehti/31082017/art-2000005347031.html">talous kääntynyt reippaaseen kasvuun</a> ja työttömyys painunut pohjalukemiin? Jostain syystä näitä otsikkoja ei vain ole kovin usein sattunut silmääni &ndash; puusilmä kun olen...</p><p>Toinen toistaan triviaalimpaa &quot;trumppaamista&quot; &ndash; jossa presidentin viaksi luetaan lähes kaikki epäkohdat mitä suinkin keksitään &ndash; sen sijaan on nähty ja kuultu lähes päivittäin. Ja yleensä niitä ovat amerikkalaisessa valtamediassa ensin keksineet <strong>Hillary Clintonin</strong> vaalitappiosta katkeroituneet Trumpin vastustajat. Heitä valtameren takainen etäpääte Pasilanmäellä sitten kritiikittä apinoi.</p><p>Trumpin vaalilupauksiin kuului valtionvelan kasvun pysäyttäminen. Se on kuulunut monen muunkin lupauksiin. Muistaakseni Suomessakin on joku sellaista lupaillut.</p><p>Vastustajat tietenkin väittivät, ettei historiallinen valtionvelan väheneminen johtunut Trumpista. Inhokki-presidentin vaikutus pyrittiin kyseenalaistamaan. Vaadittiin todisteita siitä, että se on <a href="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000002914908.html">Trumpin politiikan</a> ansiota, mutta ei osattu selittää siitä, että se johtuisi jostain ihan muusta.</p><p>Arvioni mukaan valtionvelan lasku johtui ensisijaisesti kahdesta päätekijästä:</p><ol><li>Yhdysvaltain talous on lähtenyt Trumpin kaudella reippaaseen kasvuun (noin 3 %) ja työttömyys on painunut pohjalukemiin (noin 4,5 %)</li><li>FED (vastaavasti kuin EKP) on jatkanut massiivista keskuspankkielvytystä lisäämällä rahan määrää markkinoilla</li></ol><p>Missä määrin nämä ovat Trumpin ansiota ja missä määrin hänestä riippumattomia asioita, ei taida kaikilta osin olla yksiselitteistä. Politiikan vaikutus talouden kehitykseen pidetään joskus niin sanottuna ikuisuuskysymyksenä.</p><p>Markkinat kuitenkin toimivat pitkälti tuotto-odotusten varassa. Trump on korostanut luomansa positiivisen yritysilmapiirin merkitystä. &quot;<a href="https://www.kauppalehti.fi/uutiset/usan-raportti-vahva-merkki-talouden-trump-bumpista/46KQEBgW">Trump bump</a>&quot; -käsite lienee syntynyt siitä.</p><p>Lisäksi hän on korostanut kotimarkkinoiden ja kotimaisen tuotannon vahvistamisen merkitystä. Siihen kuuluu myös kauppasopimusten neuvotteleminen uudelleen paremmilla ehdoilla sekä energian saannin turvaaminen.</p><p>Yhdysvaltain taloudelle ja teollisuudelle vahingollisesta ilmastosopimusta vetäytyminen on toinen esimerkki. Trumpin hallinto on myös poistanut muuta turhaa sääntelyä, joka on rajoittanut yritystoimintaa.</p><p>Budjetti on sisältänyt leikkauksia liittovaltion hallintokuluihin. Kansainvälisten järjestöjen maksuosuuksista on neuvoteltu uudestaan. Trump näyttää myös onnistuneen edeltäjiään menestyksellisemmin saamaan muut NATO-jäsenet nostamaan maksuosuuksiaan jne.</p><p>Sen sijaan puolustusmäärärahoja on nostettu reippaasti. Sillä taas on lisätty kotimaista kysyntää. Trump on myös kiristänyt maahanmuuttopolitiikkaa. Muurin rakentaminen Meksikon rajalle on aloitettu. Presidentti on saanut laittoman maahanmuuton kuriin. Tämäkin epäilemättä on parantunut työllisyyskehitystä.</p><p>Se kai kuitenkin voitaneen todeta, että keskuspankkielvytys &ndash; joka alkoi jo vuosia sitten &ndash; ei ole Trumpin ansiota. Hän on tosin konsultoinut keskuspankin pääjohtajaa talouspolitiikastaan ja sen tavoitteista. Toimia on koordinoitu. Vuosia jatkettu keskuspankkielvytys aiotaan itse asiassa asteittain lopettaa.</p><p>Kesän jälkeen valtionvelka on myös lähtenyt uudestaan kasvuun. Todennäköisesti tähän ovat vaikuttuneet keskuspankin päätökset nostaa <a href="https://www.nytimes.com/2017/06/14/us/politics/federal-reserve-meeting-interest-rates.html">ohjauskorkoa </a>sekä <a href="https://www.nytimes.com/2017/07/26/business/economy/fed-meeting-yellen-balance-sheet.html">puheet monetaarisen elvytyksen</a> lopettamisesta.</p><p>Myös Trumpin ja demokraattipuolueen yllättäen tekemä sopimus lainakaton nostamisesta lienee tähän vaikuttanut. Luvassa on merkittävä veronkevennysratkaisu, joka ainakin lyhyellä aikavälillä kiihdyttää <a href="https://www.cfr.org/backgrounder/trump-and-national-debt">valtion velkaantumista</a>. Sen uskotaan kuitenkin palautuvan verokertymän kasvaessa.</p><p>Sillä, että Yhdysvaltain talous kasvaa, on yleensä myönteisiä vaikutuksia Suomen vientiteollisuuteen ja EU-maiden talouteen. Ilmeisesti EU harjoittaa kuitenkin väärää politiikkaa, sillä myönteiset vaikutukset eivät näytä ulottuvan Atlantin tälle puolen. Kaikkia ongelmia tuskin voi selittää valuuttaunionin valovikojen runsaudella. Länsi-Euroopan EU-maissa poliittiset päätökset ovat olleet lähes päinvastaisia niiden linjausten kanssa, joihin Yhdysvalloissa on päädytty.</p><p>Toisaalta ilman Yhdysvaltain suotuisaa talouskehitystä ja Euroopan keskuspankin massiivista monetaarista elvytystä tilanne Suomessa olisi todennäköistä nykyistäkin paljon heikompi.</p><p>Demokratian toimivuuden kannalta on välttämätöntä, että suomalaiset saavat heille kuuluvan valtiovallan käyttämiseksi monipuolista tietoa maailmasta, eikä ainoastaan yksipuolista tietoa ja valmiiksi pureskeluja mielipiteitä. Todenmukainen ja monipuolinen tiedonvälitys kuuluu median päätehtäviin. Valtionmedian kohdalla se kuuluu jopa sen lakisääteisiin tehtäviin.</p><p><strong>Petteri Hiienkoski</strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yhdysvaltain talous on presidentti Donald Trumpin virkakauden aikana kehittynyt erittäin myönteisesti. Tätä ei uskoisi, jos on ollut ainoastaan valtiomedian varassa. Trumpia koskeva talousuutisointikin on kaikessa kielteisyydessään ollut niin värittynyttä ja yksipuolista, että lähimmät yhtymäkohdat taitavat löytyä kuolemankulttien maailmanlopun ennusteista.

Kuitenkin jopa valtionvelka oli Trumpin virkakauden alusta heinäkuun loppuun mennessä pudonnut historiallisen paljon: 102 miljardia dollaria. Pudotusta pidettiin sekä absoluuttisesti että suhteellisesti merkittävänä. Sen arvioitiin olevan merkittävää myös koko valtiontalouden mittakaavassa. Myös Trump-kriittinen faktantarkistus tunnusti tosiasian. Tästäkin on Pasilanmäen "kansanvalistusseura" tainnut vaieta.

Onko uutisoitu siitä, miten pörssikurssit ovat Trumpin kaudella nousseet, talous kääntynyt reippaaseen kasvuun ja työttömyys painunut pohjalukemiin? Jostain syystä näitä otsikkoja ei vain ole kovin usein sattunut silmääni – puusilmä kun olen...

Toinen toistaan triviaalimpaa "trumppaamista" – jossa presidentin viaksi luetaan lähes kaikki epäkohdat mitä suinkin keksitään – sen sijaan on nähty ja kuultu lähes päivittäin. Ja yleensä niitä ovat amerikkalaisessa valtamediassa ensin keksineet Hillary Clintonin vaalitappiosta katkeroituneet Trumpin vastustajat. Heitä valtameren takainen etäpääte Pasilanmäellä sitten kritiikittä apinoi.

Trumpin vaalilupauksiin kuului valtionvelan kasvun pysäyttäminen. Se on kuulunut monen muunkin lupauksiin. Muistaakseni Suomessakin on joku sellaista lupaillut.

Vastustajat tietenkin väittivät, ettei historiallinen valtionvelan väheneminen johtunut Trumpista. Inhokki-presidentin vaikutus pyrittiin kyseenalaistamaan. Vaadittiin todisteita siitä, että se on Trumpin politiikan ansiota, mutta ei osattu selittää siitä, että se johtuisi jostain ihan muusta.

Arvioni mukaan valtionvelan lasku johtui ensisijaisesti kahdesta päätekijästä:

  1. Yhdysvaltain talous on lähtenyt Trumpin kaudella reippaaseen kasvuun (noin 3 %) ja työttömyys on painunut pohjalukemiin (noin 4,5 %)
  2. FED (vastaavasti kuin EKP) on jatkanut massiivista keskuspankkielvytystä lisäämällä rahan määrää markkinoilla

Missä määrin nämä ovat Trumpin ansiota ja missä määrin hänestä riippumattomia asioita, ei taida kaikilta osin olla yksiselitteistä. Politiikan vaikutus talouden kehitykseen pidetään joskus niin sanottuna ikuisuuskysymyksenä.

Markkinat kuitenkin toimivat pitkälti tuotto-odotusten varassa. Trump on korostanut luomansa positiivisen yritysilmapiirin merkitystä. "Trump bump" -käsite lienee syntynyt siitä.

Lisäksi hän on korostanut kotimarkkinoiden ja kotimaisen tuotannon vahvistamisen merkitystä. Siihen kuuluu myös kauppasopimusten neuvotteleminen uudelleen paremmilla ehdoilla sekä energian saannin turvaaminen.

Yhdysvaltain taloudelle ja teollisuudelle vahingollisesta ilmastosopimusta vetäytyminen on toinen esimerkki. Trumpin hallinto on myös poistanut muuta turhaa sääntelyä, joka on rajoittanut yritystoimintaa.

Budjetti on sisältänyt leikkauksia liittovaltion hallintokuluihin. Kansainvälisten järjestöjen maksuosuuksista on neuvoteltu uudestaan. Trump näyttää myös onnistuneen edeltäjiään menestyksellisemmin saamaan muut NATO-jäsenet nostamaan maksuosuuksiaan jne.

Sen sijaan puolustusmäärärahoja on nostettu reippaasti. Sillä taas on lisätty kotimaista kysyntää. Trump on myös kiristänyt maahanmuuttopolitiikkaa. Muurin rakentaminen Meksikon rajalle on aloitettu. Presidentti on saanut laittoman maahanmuuton kuriin. Tämäkin epäilemättä on parantunut työllisyyskehitystä.

Se kai kuitenkin voitaneen todeta, että keskuspankkielvytys – joka alkoi jo vuosia sitten – ei ole Trumpin ansiota. Hän on tosin konsultoinut keskuspankin pääjohtajaa talouspolitiikastaan ja sen tavoitteista. Toimia on koordinoitu. Vuosia jatkettu keskuspankkielvytys aiotaan itse asiassa asteittain lopettaa.

Kesän jälkeen valtionvelka on myös lähtenyt uudestaan kasvuun. Todennäköisesti tähän ovat vaikuttuneet keskuspankin päätökset nostaa ohjauskorkoa sekä puheet monetaarisen elvytyksen lopettamisesta.

Myös Trumpin ja demokraattipuolueen yllättäen tekemä sopimus lainakaton nostamisesta lienee tähän vaikuttanut. Luvassa on merkittävä veronkevennysratkaisu, joka ainakin lyhyellä aikavälillä kiihdyttää valtion velkaantumista. Sen uskotaan kuitenkin palautuvan verokertymän kasvaessa.

Sillä, että Yhdysvaltain talous kasvaa, on yleensä myönteisiä vaikutuksia Suomen vientiteollisuuteen ja EU-maiden talouteen. Ilmeisesti EU harjoittaa kuitenkin väärää politiikkaa, sillä myönteiset vaikutukset eivät näytä ulottuvan Atlantin tälle puolen. Kaikkia ongelmia tuskin voi selittää valuuttaunionin valovikojen runsaudella. Länsi-Euroopan EU-maissa poliittiset päätökset ovat olleet lähes päinvastaisia niiden linjausten kanssa, joihin Yhdysvalloissa on päädytty.

Toisaalta ilman Yhdysvaltain suotuisaa talouskehitystä ja Euroopan keskuspankin massiivista monetaarista elvytystä tilanne Suomessa olisi todennäköistä nykyistäkin paljon heikompi.

Demokratian toimivuuden kannalta on välttämätöntä, että suomalaiset saavat heille kuuluvan valtiovallan käyttämiseksi monipuolista tietoa maailmasta, eikä ainoastaan yksipuolista tietoa ja valmiiksi pureskeluja mielipiteitä. Todenmukainen ja monipuolinen tiedonvälitys kuuluu median päätehtäviin. Valtionmedian kohdalla se kuuluu jopa sen lakisääteisiin tehtäviin.

Petteri Hiienkoski

]]>
33 http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246999-yhdysvaltain-talous-vahvassa-nousussa-yle-vaikenee-trump-bumpista#comments Donald Trump USA:n presidentti FED Talouskasvu Verouudistus Sat, 02 Dec 2017 19:54:24 +0000 Petteri Hiienkoski http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246999-yhdysvaltain-talous-vahvassa-nousussa-yle-vaikenee-trump-bumpista
Hallituksen talouskuri pettää http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246352-hallituksen-talouskuri-pettaa <p>Helsingin Sanomat julkaisi tänään <a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005456137.html">artikkelin</a>, jossa ilmaistaan hyvin se huoli, jota itse olen kantanut siitä lähtien kun ensi kerran annettiin ymmärtää, että Suomen talous on kääntynyt nousuun. Suomessa ei vieläkään ymmärretä mitään suhdannepolitiikasta tai Keynesiläisyydestä. Suomessa leikataan ja kiristetään verotusta kun talous kaipaisi elvytystä. Sitten kun talouskasvu alkaa, uusia menoja ja veroastetta aletaan rukata sen mukaisiin puihin muistamatta, että se mikä menee ylös, tulee aina joskus myös alas.</p><p>Hallitus on nyt kritisoinut Vihreiden ja SDP:n vaihtoehtobudjetteja verotuksen kiristämisestä. Samaan aikaan sen oma politiikka lepää osittain tyhjän päällä: alkoholilain uudistus uhkaa venähtää ja samaa tietä alkoholiveron nosto, mutta 100 miljoonan lisäverokertymä on jo laskettu budjetin tulopuolelle. Myös kertaalleen päätetty kiinteistöveron alarajan nosto kumitettiin pois valtion tasetta paikkaamasta. Epäsuosittua ehkä, mutta niin pitäisi olla velkaantumisen jatkamisenkin.</p><p>Valtion velanoton piti loppua viimein vuonna 2021, mutta tästä tavoitteesta hallitus on jo kokonaan luopunut. Velkaantuminen jatkuu pitkälle 2020-luvulle, vaikka talouskasvuennusteet eivät pysy toteuman perässä. Kysymys kuuluukin, kauanko tätä herkkua jatkuu? Väestön ikääntymisestä ja työikäisen väestön vähenemisestä emme pääse mihinkään, näistä syistä julkiset menot ja tulojen tarve tulevat jatkossakin kasvamaan vaikka työttömyyttä saataisiinkin vähennettyä. Suomen rakenteellinen alijäämä ei ole oikenemassa mihinkään.</p><p><strong>Opposition verolinja</strong></p><p>Vihreiden halukkuus energiaverotuksen kiristämiseen ja verovähennysten karsimiseen on yleisesti tunnettua, mutta SDP itse asiassa on esittänyt pääasiassa hallituksen esittämien veronalennusten perumista, siis verotuksen pitämistä nykyisellä tasolla. Vasemmistoliitto menee tässä asiassa täysin omia latujaan ja haluaa ainoana kiristää verotusta rankasti.</p><p>Joitain uusia veroja ja veroluokkia demareillakin on, mutta myös veronalennuksia: tuloveroja kevennettäisiin kaikilta paitsi eniten tienaavilta ja yritysten ALV-rajaa nostettaisiin 30 000 euroon. Näiden vaikutukset ovat käytännössä +/- 0, tavoitteena on siirtää verotuksen painopistettä työn verottamisesta omistamisen verotukseen. Työn verotus on Suomessa kansainvälisesti verraten todella kireää, mutta sen sijaan omistamista ja sen tuottoja verotetaan kevyemmin kuin verrokkimaissa. Tästä kärsii eniten keskiluokka ja hyötyy rikas vähemmistö. Startup-yrittäjän arviosta siitä, miten demareiden vaihtoehtobudjetti vaikuttaisi yrittäjiin voi lukea lisää <a href="https://oranssiutopia.wordpress.com/2017/11/16/verkkouutiset-sdpn-vaihtoehtobudjetti-ja-yrittajan-etu/">täältä</a>.</p><p>Joitain menolisäyksiäkin on pakko tehdä, koska palkankorotusten myötä hintataso tulee nousemaan. Pienimpiin eläkkeisiin, perusturvaan ja opintorahaan tarvitaan elinkustannusindeksin mukaiset korotukset ja lisäksi takuueläkkeeseen on saatava maltillinen tasokorotus, jotta eläkeläiset saadaan pois leipäjonoista.</p><p><strong>Talouskuria on jatkettava erityisesti nousukaudella</strong></p><p>&quot;Vahva valtiontalous on köyhän paras ystävä&quot;, sanoi aikanaan <strong>Raimo Sailas</strong> (sd.). Lausumassa on vinha perä, sillä ainoastaan hyvin taloutensa hoitanut valtio voi tiukassa tilanteessa velkaantua ja keventää verotusta, maksaa työttömyyskorvauksia ja käynnistää ylimääräisiä investointeja elvyttääkseen taloutta ja turvatakseen tavallisten perheiden normaalin elämän jatkumisen.</p><p>Kun julkiset menot on mitoitettu maksukyvyn mukaan, niillä ihmisille tarjottava tuki ja turva on myös luotettavammalla pohjalla. Jos kaikki mitä tulee, pannaan sitä myöten haisemaan voidaan odottaa että pää jää vetävän käteen, kun seuraavan kerran talouskäyrät nyökkäävät. Rakenteelliseen alijäämään tunnutaan nyt suhtautuvan hallituksessa täysin holtittomasti kun talouskasvu näyttää tilapäisesti hyvältä. Kai sitä ajatellaan, että kyllä rikkaat ja hyvätuloiset pärjäävät, vaikka valtiontalous sotkettaisiin suohon.</p><p>Valtiontalouteen on tehtävä sellaisia reformeja, joiden avulla orastava talouskasvu näkyy mahdollisimman monen elämässä uusina työpaikkoina. Samalla on nyt mahdollisuus toteuttaa joitakin infrahankkeita, joilla olisi myönteinen vaikutus talouteen pitkällä aikavälillä. Muuten talouden suhteen pitäisi jatkaa tiukkaa kuria.</p><p>Oppositiolta toivoisikin nyt valppautta ja kykyä vastustaa kiusauksia populistiseen tarjoushuutokauppaan. Suomalaisilla on onneksi pääsääntöisesti terveen talonpoikainen taloudellinen moraali. Jos talouskasvun tilapäisyyttä ja pidemmän aikavälin talousnäkymien huolestauttavuutta pidetään esillä, se tekee hallituksellekin hankalaksi tehdä kovin vastuuttomia vaalibudjetteja Keskustan ja Sinisten kannatuksen pelastamiseksi kansan kustannuksella.</p> Helsingin Sanomat julkaisi tänään artikkelin, jossa ilmaistaan hyvin se huoli, jota itse olen kantanut siitä lähtien kun ensi kerran annettiin ymmärtää, että Suomen talous on kääntynyt nousuun. Suomessa ei vieläkään ymmärretä mitään suhdannepolitiikasta tai Keynesiläisyydestä. Suomessa leikataan ja kiristetään verotusta kun talous kaipaisi elvytystä. Sitten kun talouskasvu alkaa, uusia menoja ja veroastetta aletaan rukata sen mukaisiin puihin muistamatta, että se mikä menee ylös, tulee aina joskus myös alas.

Hallitus on nyt kritisoinut Vihreiden ja SDP:n vaihtoehtobudjetteja verotuksen kiristämisestä. Samaan aikaan sen oma politiikka lepää osittain tyhjän päällä: alkoholilain uudistus uhkaa venähtää ja samaa tietä alkoholiveron nosto, mutta 100 miljoonan lisäverokertymä on jo laskettu budjetin tulopuolelle. Myös kertaalleen päätetty kiinteistöveron alarajan nosto kumitettiin pois valtion tasetta paikkaamasta. Epäsuosittua ehkä, mutta niin pitäisi olla velkaantumisen jatkamisenkin.

Valtion velanoton piti loppua viimein vuonna 2021, mutta tästä tavoitteesta hallitus on jo kokonaan luopunut. Velkaantuminen jatkuu pitkälle 2020-luvulle, vaikka talouskasvuennusteet eivät pysy toteuman perässä. Kysymys kuuluukin, kauanko tätä herkkua jatkuu? Väestön ikääntymisestä ja työikäisen väestön vähenemisestä emme pääse mihinkään, näistä syistä julkiset menot ja tulojen tarve tulevat jatkossakin kasvamaan vaikka työttömyyttä saataisiinkin vähennettyä. Suomen rakenteellinen alijäämä ei ole oikenemassa mihinkään.

Opposition verolinja

Vihreiden halukkuus energiaverotuksen kiristämiseen ja verovähennysten karsimiseen on yleisesti tunnettua, mutta SDP itse asiassa on esittänyt pääasiassa hallituksen esittämien veronalennusten perumista, siis verotuksen pitämistä nykyisellä tasolla. Vasemmistoliitto menee tässä asiassa täysin omia latujaan ja haluaa ainoana kiristää verotusta rankasti.

Joitain uusia veroja ja veroluokkia demareillakin on, mutta myös veronalennuksia: tuloveroja kevennettäisiin kaikilta paitsi eniten tienaavilta ja yritysten ALV-rajaa nostettaisiin 30 000 euroon. Näiden vaikutukset ovat käytännössä +/- 0, tavoitteena on siirtää verotuksen painopistettä työn verottamisesta omistamisen verotukseen. Työn verotus on Suomessa kansainvälisesti verraten todella kireää, mutta sen sijaan omistamista ja sen tuottoja verotetaan kevyemmin kuin verrokkimaissa. Tästä kärsii eniten keskiluokka ja hyötyy rikas vähemmistö. Startup-yrittäjän arviosta siitä, miten demareiden vaihtoehtobudjetti vaikuttaisi yrittäjiin voi lukea lisää täältä.

Joitain menolisäyksiäkin on pakko tehdä, koska palkankorotusten myötä hintataso tulee nousemaan. Pienimpiin eläkkeisiin, perusturvaan ja opintorahaan tarvitaan elinkustannusindeksin mukaiset korotukset ja lisäksi takuueläkkeeseen on saatava maltillinen tasokorotus, jotta eläkeläiset saadaan pois leipäjonoista.

Talouskuria on jatkettava erityisesti nousukaudella

"Vahva valtiontalous on köyhän paras ystävä", sanoi aikanaan Raimo Sailas (sd.). Lausumassa on vinha perä, sillä ainoastaan hyvin taloutensa hoitanut valtio voi tiukassa tilanteessa velkaantua ja keventää verotusta, maksaa työttömyyskorvauksia ja käynnistää ylimääräisiä investointeja elvyttääkseen taloutta ja turvatakseen tavallisten perheiden normaalin elämän jatkumisen.

Kun julkiset menot on mitoitettu maksukyvyn mukaan, niillä ihmisille tarjottava tuki ja turva on myös luotettavammalla pohjalla. Jos kaikki mitä tulee, pannaan sitä myöten haisemaan voidaan odottaa että pää jää vetävän käteen, kun seuraavan kerran talouskäyrät nyökkäävät. Rakenteelliseen alijäämään tunnutaan nyt suhtautuvan hallituksessa täysin holtittomasti kun talouskasvu näyttää tilapäisesti hyvältä. Kai sitä ajatellaan, että kyllä rikkaat ja hyvätuloiset pärjäävät, vaikka valtiontalous sotkettaisiin suohon.

Valtiontalouteen on tehtävä sellaisia reformeja, joiden avulla orastava talouskasvu näkyy mahdollisimman monen elämässä uusina työpaikkoina. Samalla on nyt mahdollisuus toteuttaa joitakin infrahankkeita, joilla olisi myönteinen vaikutus talouteen pitkällä aikavälillä. Muuten talouden suhteen pitäisi jatkaa tiukkaa kuria.

Oppositiolta toivoisikin nyt valppautta ja kykyä vastustaa kiusauksia populistiseen tarjoushuutokauppaan. Suomalaisilla on onneksi pääsääntöisesti terveen talonpoikainen taloudellinen moraali. Jos talouskasvun tilapäisyyttä ja pidemmän aikavälin talousnäkymien huolestauttavuutta pidetään esillä, se tekee hallituksellekin hankalaksi tehdä kovin vastuuttomia vaalibudjetteja Keskustan ja Sinisten kannatuksen pelastamiseksi kansan kustannuksella.

]]>
20 http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246352-hallituksen-talouskuri-pettaa#comments Kotimaa Budjetti hallitus Talous Talouskasvu Talouskuri Mon, 20 Nov 2017 14:21:43 +0000 Eetu Kinnunen http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246352-hallituksen-talouskuri-pettaa
Kreikka luottaa kannabikseen talouskasvun vauhdittajana http://tepposyvril.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246103-kreikka-luottaa-kannabikseen-talouskasvun-vauhdittajana <p>Kreikka luottaa ja panostaa lääkekannabiksen tuottamiseen. He arvioivat markkinoiden kasvavan lähivuosina paljon.&nbsp;</p><p><strong>&quot;Kreikan pääministeri&nbsp;Alexis Tsipras&nbsp;uskoo, että tuleva kannabisbisnes vauhdittaa maan talouskasvua ja auttaa irtautumaan kolmannesta tukipakettiohjelmasta,&nbsp;<a href="https://www.bloomberg.com/news/articles/2017-11-14/greece-turns-on-to-medical-cannabis-in-bid-to-spur-investment">Bloomberg kertoo</a>.</strong></p><p><strong>Maatalousministeri&nbsp;Evangelos Apostolou&nbsp;arvioi, että kannabiksen kasvattamiseen investoidaan alkuun yli 1,5 miljardia euroa. Hänen mukaansa Kreikan kannabisliiketoiminta voi olla kymmenen vuoden sisällä jo 200 miljardin euron arvoinen.</strong></p><p><strong>Lääkekannabiksen laillistamista ajavan työryhmän mukaan jo yksi 12&ndash;15 kasvihuonetta sisältävä kasvattamo voi luoda 400 työpaikkaa.&quot;</strong></p><p>Kannabis toisi myös meille suomalaisille työtä jos valtio sallisi moisen bisneksen. Myös Taskan valtio on itse päättänyt tuottaa lääkekannabiksensa itse.</p><p>Kuten sanottua, kannabis ei ole huume, se on paljon muutakin ja se voisi antaa yhteiskunnalle myös verotuloja menojen sijaan.</p><p>Talouselämän juttu:<a href="https://www.talouselama.fi/uutiset/kreikka-luottaa-kannabikseen-talouskasvun-vauhdittajana/a9a05037-8038-3da9-95d2-a1cc0d1046aa?ref=ampparit%3Add82">&nbsp;Kreikka luottaa kannabikseen talouskasvun vauhdittajana</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kreikka luottaa ja panostaa lääkekannabiksen tuottamiseen. He arvioivat markkinoiden kasvavan lähivuosina paljon. 

"Kreikan pääministeri Alexis Tsipras uskoo, että tuleva kannabisbisnes vauhdittaa maan talouskasvua ja auttaa irtautumaan kolmannesta tukipakettiohjelmasta, Bloomberg kertoo.

Maatalousministeri Evangelos Apostolou arvioi, että kannabiksen kasvattamiseen investoidaan alkuun yli 1,5 miljardia euroa. Hänen mukaansa Kreikan kannabisliiketoiminta voi olla kymmenen vuoden sisällä jo 200 miljardin euron arvoinen.

Lääkekannabiksen laillistamista ajavan työryhmän mukaan jo yksi 12–15 kasvihuonetta sisältävä kasvattamo voi luoda 400 työpaikkaa."

Kannabis toisi myös meille suomalaisille työtä jos valtio sallisi moisen bisneksen. Myös Taskan valtio on itse päättänyt tuottaa lääkekannabiksensa itse.

Kuten sanottua, kannabis ei ole huume, se on paljon muutakin ja se voisi antaa yhteiskunnalle myös verotuloja menojen sijaan.

Talouselämän juttu: Kreikka luottaa kannabikseen talouskasvun vauhdittajana

]]>
14 http://tepposyvril.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246103-kreikka-luottaa-kannabikseen-talouskasvun-vauhdittajana#comments Kansanterveys Lääkekannabis Maaseutu Suomen talous ja työllisyys Talouskasvu Wed, 15 Nov 2017 07:53:35 +0000 Teppo Syvärilä http://tepposyvril.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246103-kreikka-luottaa-kannabikseen-talouskasvun-vauhdittajana
Mistä Suomen talouskasvu syntyy ja mitä nyt pitäisi tehdä? http://jukkakleppalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244741-mista-suomen-talouskasvu-syntyy-ja-mita-nyt-pitaisi-tehda <p>Innovaatiotoiminnan perusasiat ovat hukassa monilta poliitikoilta ja muilta keskustelijoilta ja siksi keskustelu polkee paikallaan ja järjestelmän kehittäminen on sekavaa. Unohtuu, että keskeisin asia on uusien ideoiden ja teknologioiden kehittäminen. Ilman uutta teknologiaa unelmat maailman parantamisesta valuvat hukkaan, palveluja, vientiä ja myytävää ei ole. Ilman uutta teknologiaa pöhinä loppuu.</p><p>Tämä tulee hyvin ilmi Aalto yliopiston taloustieteen professori Matti Pohjolan uudesta julkaisusta Suomen talouskasvu ja sen lähteet 1860-2015.&nbsp; <a href="http://www.taloustieteellinenyhdistys.fi/wp-content/uploads/2017/09/KAK_3_2017_176x245_WEB-8-34.pdf" title="http://www.taloustieteellinenyhdistys.fi/wp-content/uploads/2017/09/KAK_3_2017_176x245_WEB-8-34.pdf">http://www.taloustieteellinenyhdistys.fi/wp-content/uploads/2017/09/KAK_...</a></p><p>Bruttokansantuote (Bkt) voidaan esittää kahden tekijän tulona: Tuottavuus kertaa tehdyt työtunnit. Tuottavuudella (T) tarkoitetaan työtunnissa aikaansaatua Bkt:tä. Eli Bkt=T*työtunnit.&nbsp; Tästä nähdään, että pitkällä ajalla Bkt voi kasvaa vain jos tuotavuus kasvaa , sillä työn määrää ei voida lisätä rajattomasti. Väkiluku ja työpäivän pituus asettavat sille rajan. Sen sijaan tuottavuus voi kasvaa rajattomasti, jos teemme enemmän ja arvokkaampia tuotteita työssä ollessamme. Käytännössä talouskasvu syntyy pitkällä ajalla lähes yksinomaan tuotavuuden kasvusta.</p><p>Vuotuiset työtunnit ovat Saksassa 1360, Ruotsissa 1620 ja Suomessa 1650. Suomessa tehdään työtä kiitettävä määrä eikä työmäärä vaikuta tuottavuuteen. Myöskään työmarkkinoiden rakenteet eivät vaikuta suoraan parempien tuotteiden syntyyn eli tuottavuuden kasvuun. Rakenteet eivät ideoita tuota.</p><p>Tuottavuudelle on kolme lähdettä: henkinen pääoma, kiinteä pääoma ja ideat eli teknologia. Henkistä pääomaa voidaan lisätä koulutuksella, joten Sipilän hallituksen koulutusleikkaukset edustavat outoa tietämättömyyttä. Kiinteä pääoma on koneita, laitteita, tietokoneohjelmia jne. Teknologialla ja ideoilla tarkoitetaan sitä tietoa millä osataan tehdä parempia tuotteita kulutukseen. Teknologia on keskeinen myös, koska ilman sitä ei henkisestä tai kiinteästä pääomasta ole mitään hyötyä. Teknologian kehitys tuottaa innovaatioita ja lisää talouskasvua ja investointeja.</p><p>Pohjolan laskelmat osoittavat, että 155 vuoden aikana asukasta kohden laskettu Bkt kasvoi keskimäärin 2,1% vuodessa. Tästä 1,4% yksikköä syntyi teknologian kehityksestä, 0,6% henkisestä pääomasta ja 0,1% kiinteästä pääomasta.</p><p>Sipilän hallitus asetti tavoitteeksi kilpailukyvyn parantamisen työvoimakustannuksia alentamalla ja julkisen talouden tasapainoittamisen leikkauksilla. Näillä toimilla ei kuitenkaan mitenkään edistetä talouskasvua, korkeintaan Pohjolan sanoin vakautetaan suhdannekehitystä.</p><p>Kun Sipilän hallitus samaan aikaan leikkasi julkisia tutkimus-ja kehitysmenoja se tietämättömyydessään heikensi talouskasvun lähteitä.</p><p>Kustannuskilpailukyky tai kyvyttömät myyntimiehet eivät ole Suomen keskeisin ongelma vaan riittämätön kyvykkyys luoda uusia ideoita ja uutta teknologiaa. &nbsp;Teknologian ja Innovaatioiden kehityskeskus Tekes yhdistetään viennin-ja matkailun edistämisorganisaatioihin, joten aiheellisesti voi kysyä vahvistuuko teknologian ja radikaalien uusien ideoiden kehitys?</p><p>Niin, mitä pitäisi tehdä? Panostaa rajusti koulutukseen sekä teknologioiden ja ideoiden kehittämiseen. Avaimena olisi innovaatioprosessien osaamisen lisääminen.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Innovaatiotoiminnan perusasiat ovat hukassa monilta poliitikoilta ja muilta keskustelijoilta ja siksi keskustelu polkee paikallaan ja järjestelmän kehittäminen on sekavaa. Unohtuu, että keskeisin asia on uusien ideoiden ja teknologioiden kehittäminen. Ilman uutta teknologiaa unelmat maailman parantamisesta valuvat hukkaan, palveluja, vientiä ja myytävää ei ole. Ilman uutta teknologiaa pöhinä loppuu.

Tämä tulee hyvin ilmi Aalto yliopiston taloustieteen professori Matti Pohjolan uudesta julkaisusta Suomen talouskasvu ja sen lähteet 1860-2015.  http://www.taloustieteellinenyhdistys.fi/wp-content/uploads/2017/09/KAK_3_2017_176x245_WEB-8-34.pdf

Bruttokansantuote (Bkt) voidaan esittää kahden tekijän tulona: Tuottavuus kertaa tehdyt työtunnit. Tuottavuudella (T) tarkoitetaan työtunnissa aikaansaatua Bkt:tä. Eli Bkt=T*työtunnit.  Tästä nähdään, että pitkällä ajalla Bkt voi kasvaa vain jos tuotavuus kasvaa , sillä työn määrää ei voida lisätä rajattomasti. Väkiluku ja työpäivän pituus asettavat sille rajan. Sen sijaan tuottavuus voi kasvaa rajattomasti, jos teemme enemmän ja arvokkaampia tuotteita työssä ollessamme. Käytännössä talouskasvu syntyy pitkällä ajalla lähes yksinomaan tuotavuuden kasvusta.

Vuotuiset työtunnit ovat Saksassa 1360, Ruotsissa 1620 ja Suomessa 1650. Suomessa tehdään työtä kiitettävä määrä eikä työmäärä vaikuta tuottavuuteen. Myöskään työmarkkinoiden rakenteet eivät vaikuta suoraan parempien tuotteiden syntyyn eli tuottavuuden kasvuun. Rakenteet eivät ideoita tuota.

Tuottavuudelle on kolme lähdettä: henkinen pääoma, kiinteä pääoma ja ideat eli teknologia. Henkistä pääomaa voidaan lisätä koulutuksella, joten Sipilän hallituksen koulutusleikkaukset edustavat outoa tietämättömyyttä. Kiinteä pääoma on koneita, laitteita, tietokoneohjelmia jne. Teknologialla ja ideoilla tarkoitetaan sitä tietoa millä osataan tehdä parempia tuotteita kulutukseen. Teknologia on keskeinen myös, koska ilman sitä ei henkisestä tai kiinteästä pääomasta ole mitään hyötyä. Teknologian kehitys tuottaa innovaatioita ja lisää talouskasvua ja investointeja.

Pohjolan laskelmat osoittavat, että 155 vuoden aikana asukasta kohden laskettu Bkt kasvoi keskimäärin 2,1% vuodessa. Tästä 1,4% yksikköä syntyi teknologian kehityksestä, 0,6% henkisestä pääomasta ja 0,1% kiinteästä pääomasta.

Sipilän hallitus asetti tavoitteeksi kilpailukyvyn parantamisen työvoimakustannuksia alentamalla ja julkisen talouden tasapainoittamisen leikkauksilla. Näillä toimilla ei kuitenkaan mitenkään edistetä talouskasvua, korkeintaan Pohjolan sanoin vakautetaan suhdannekehitystä.

Kun Sipilän hallitus samaan aikaan leikkasi julkisia tutkimus-ja kehitysmenoja se tietämättömyydessään heikensi talouskasvun lähteitä.

Kustannuskilpailukyky tai kyvyttömät myyntimiehet eivät ole Suomen keskeisin ongelma vaan riittämätön kyvykkyys luoda uusia ideoita ja uutta teknologiaa.  Teknologian ja Innovaatioiden kehityskeskus Tekes yhdistetään viennin-ja matkailun edistämisorganisaatioihin, joten aiheellisesti voi kysyä vahvistuuko teknologian ja radikaalien uusien ideoiden kehitys?

Niin, mitä pitäisi tehdä? Panostaa rajusti koulutukseen sekä teknologioiden ja ideoiden kehittämiseen. Avaimena olisi innovaatioprosessien osaamisen lisääminen. 

]]>
6 http://jukkakleppalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244741-mista-suomen-talouskasvu-syntyy-ja-mita-nyt-pitaisi-tehda#comments Ideat Innovaatiopolitiikka Juha Sipilän hallitus Talouskasvu Teknologia Fri, 20 Oct 2017 10:00:00 +0000 Jukka Leppälahti http://jukkakleppalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244741-mista-suomen-talouskasvu-syntyy-ja-mita-nyt-pitaisi-tehda